Ihmislaji on tehnyt uskomattoman fiksuja asioita. Olemme paljastaneet gravitaatioaaltoja. Olemme löytäneet ja vahvistaneet 118 kemiallista alkuainetta. Meillä on kokonainen avaruusalus, joka ottaa kauniita kuvia Jupiterista.
Mutta ihminen voi olla myös tyhmä. Varsinkin, kun on kyse tavasta, jolla kohtelemme eläviä, hengittäviä eläimiä.
Ja niinpä, kuten monet uutisorganisaatiot ovat raportoineet, päädymme tarinaan Washingtonin osavaltiossa asuvasta kalastuksesta kiinnostuneesta harrastajasta, joka löysi mustekalan ja – kyllä, tiedätte, mitä on tulossa – laittoi sen kasvoilleen.
Nainen oli paikallisessa kalastustapahtumassa, jossa hän näki, että eräs kalastajatoveri oli saanut saaliiksi pienen mustekalan, joka saattoi olla nuori Tyynenmeren jättiläismustekala (Enteroctopus dofleini) tai Tyynenmeren punainen mustekala (Octopus rubescens).
Hän aikoi ilmeisesti syödä sen päivälliseksi, mutta sitä ennen hän päätti, että nyt oli hyvä hetki valokuvausmahdollisuudelle, ja – sanomme tämän vielä kerran – asetti mustekalan kasvojensa päälle.
Mustekalat (ei, ei mustekalat) saattavat näyttää muhkeilta, ja enimmäkseen ne ovatkin sitä, mutta näillä kahdeksan kädellä varustetuilla eläimillä on myös salainen ase kaikkien noiden lonkeroidensa keskellä – saksimallinen nokka.
Nokka istuu nokkamassaksi kutsutun osan sisällä, joka on niiden yksinkertaisen ruoansulatusjärjestelmän ensimmäinen osa, ja sitä ympäröivät lihaksikkaat käsivarren ulokkeet.
Kovasta kitiinistä (samasta aineesta kuin esimerkiksi rapujen kuorikerroksessa) valmistettu mustekalan nokka muistuttaa itse asiassa paljon papukaijan nokkaa, kuten näet tästä alla olevasta kuvasta jättiläiskalmarin nokasta.
Varmasti huomaatte, mihin tämä johtaa. Mustekala, joka ei luultavasti ollut vaikuttunut siitä, että oli jonkun kasvoilla, antoi pari kivuliasta puremaa ja ruiskutti myrkkyä haavaan. Naisen kasvojen kerrotaan vuotaneen verta ainakin 30 minuuttia.
Vaikka tiedätkin ehkä vain sinirenkaisten mustekalojen suvun (Hapalochlaena) olevan myrkyllisiä, kaikilla mustekaloilla on itse asiassa myrkkyä, vaikka useimmat niistä eivät olekaan ihmiselle tappavia.
Mustekalojen satuttamista ihmisistä ei ole kovinkaan montaa selontekoa – mustekaloilla on taipumus vältellä ihmistä, eikä montaa hyökkäystä ole pystytty vahvistamaan.
Sitä huolimatta ihmiset ovat aika hyviä yrittämään mustekalojen ärsyttämistä. 1950- ja 60-luvuilla suosittu laji oli ”mustekalan paini”, jossa sukeltaja tarttui mustekalaan ja yritti raahata sen pintaan. Se joukkue, joka sai kiinni suurimman eläimen, voitti.
Onneksi kyseinen laji meni pois muodista 60-luvun lopulla, mutta näyttää siltä, ettemme ole vieläkään oppineet läksyjämme.
Tässä jutussa esiintyvä nainen päätyi sairaalaan muutama päivä puremien jälkeen, kun hän huomasi, ettei pystynyt nielemään kunnolla ja hänen kasvonsa olivat turvonneet. Antibioottien antamisen jälkeen hän on suurimmaksi osaksi palautunut normaaliksi, mutta lääkärit kertoivat hänelle, että turvotusta voi tulla ja mennä kuukausia.
Tämä on yhtä hyvä hetki kuin mikä tahansa muistuttaa ihmisiä jättämään kaikki luonnonvaraiset eläimet rauhaan sieltä, mistä ne löysitte.
”Olen täällä vain kertoakseni ihmisille, että vaikka jokin näyttää herkältä ja arvokkaalta, tai että se ei voi satuttaa sinua, niin kannattaa tietää, mihin kosketat, ennen kuin oikeasti teet jotakin, niin kuin minäkin tein,” varoitti tämä nainen Seattlen KING 5 -uutislähetyksessä.