Vaikka sinkkuna oleminen on hiljalleen normalisoitumassa – ja sitä ylistetäänkin – tunnumme edelleen pitävän parisuhdetta normina. Monet meistä, jotka ovat kokeneet kauheita eroja ja myrkyllisiä suhteita, saattavat pitää onnekkaana sellaista, joka ei ole kokenut parisuhteessa olemista. Mutta miltä se todella tuntuu niille, jotka ovat aina olleet sinkkuja eivätkä ole koskaan olleet parisuhteessa? Onko se paljon vapaa-aikaa tehdä asioita, joista nauttii, vai voiko se olla yksinäistä?
Joku kirjoitti Redditissä kysyen naisilta, jotka eivät ole koskaan seurustelleet/ole olleet parisuhteessa: ”Miten voititte tyytymättömyyden sinkkuna olemiseen?”. Ja vastaukset olivat niin erilaisia ja mielenkiintoisia. Joten tässä on, mitä nämä naiset oikeasti ajattelevat siitä, että heillä ei ole koskaan ollut parisuhdetta.
1. ”Minä olen seurustellut, mutta en ole koskaan ollut parisuhteessa, ja jos olen täysin rehellinen, olen mieluummin sinkku kuin asettuisin aloilleni. Haluan jonkun, jonka kanssa voin nauraa ja vitsailla ja toistaiseksi en ole sellaista löytänyt. Jatkan sen etsimistä, ja ehkä juuri se estää minua olemasta tyytymätön, se, että jatkan etsimistä ja toivon, että oikea ihminen on olemassa minulle.” Minulla oli itse asiassa eilen illalla mini sisäinen sekoaminen sen takia, mutta se tulee aaltoina. Työ pitää minut tarpeeksi kiireisenä.”
”En lähtökohtaisesti pidä parisuhdetta ’normaalina’.”
3. ”Laitan vain sen vaivannäön, joka menisi tyytymättömyyteeni, muille elämäni alueille. Keskityn siis enemmän kouluun, työhön ja nykyisiin ystäviini ja panostan niihin parhaani sen sijaan, että miettisin kuinka toivottomasti sinkku olen. En myöskään halua vain tyytyä johonkin. Odotan mieluummin oikeaa ihmistä ja tiedän, että minulla on jotain hyvää, joka kestää, kuin jotain, josta vain sanoin, että ’Hyvä on, kai tämä kelpaa’.”
4. ”En usko, että olen päässyt yli tyytymättömyydestä sinkkuna olemiseen. Haluan parisuhteen. Olen mieluummin sinkku kuin huonossa suhteessa, mutta en halua olla ikuisesti sinkku. Haluan parisuhteen. Käytän deittisovelluksia, teen vapaaehtoistyötä, käyn ulkona ystävien kanssa, osallistun sinkkutapahtumiin jne. Sitä ei vain ole vielä tapahtunut ja olen siitä surullinen.
Mutta koska olen aina ollut sinkku, se on minulle vain normaalia. En oletusarvoisesti pidä parisuhdetta ’normaalina’, ja tiedän, että voin sinkkuna tehdä mitä vain haluan – matkustaa, käydä konserteissa, käydä ulkona syömässä. Mutta nyt kun olen tehnyt sen kaiken yksin, haluan innokkaasti löytää jonkun, jonka kanssa jakaa sen.”
5. ”En ole tyytymätön, tykkään olla sinkku. Kyllästyn ihmisiin hyvin helposti, joten jotta en satuttaisi heitä, minun on parempi pysyä tällaisena.”
6. ”Olin ollut pitkään tyytymätön, koska tunsin olevani ’jäljessä’ kaikista ystävistäni. Tunsin itseni epänormaaliksi. Minun oli vaikea käsitellä tunteitani ja yksinäisyyttäni. Jouduin selviytymään vastikkeettoman rakkauden kanssa. Nyt olen itse asiassa rauhassa sen kanssa, kun katsoin taaksepäin ja tajusin, etten ollut valmis suhteeseen ja että minulla oli muita prioriteetteja, joihin keskittyä. Minun on työskenneltävä itseni parissa ja tunnettava itseni paremmin, ennen kuin päästän ketään lähelleni.
”Minulle sinkkuna oleminen ei ole ollenkaan tyytymättömyyttä.”
”Minulla ei ole kokemusta seurustelusta ja seksistä ja voin olla ahdistunut siitä. En tiedä mitä haluan, mutta tiedän mitä en tule koskaan hyväksymään, koska olen nähnyt monien ihmisten ympärilläni olevan epäkunnioitettuja ja loukkaantuneita. Lupasin itselleni, etten tyydy vähempään kuin ansaitsen tai tapaile jotakuta, joka ei sovi minulle vain sopiakseni joukkoon. Minusta itserakkaus on erittäin tehokas keino selviytyä negatiivisista tunteista. Koska loppujen lopuksi olet ainoa, jonka kanssa vietät jokaisen sekunnin elämästäsi. Se ei ole helppoa joka päivä varsinkin silloin, kun yksinäisyys iskee päälle, mutta en aio pakottaa itseäni johonkin, mihin en ole valmis.”
7. ”En suunnitellut sitä enkä usko, että olen suunnitellutkaan, mutta koska synnyin intialaiseen perheeseen avioliitto/suhteet olivat aihe, jota ei koskaan unohdeta. Minulle vain kasvoi sellainen viha sanoja avioliitto ja ihmissuhteet kohtaan, että kiinnitin vain huomioni tulevaisuuteeni itseni kanssa, en jonkun toisen kanssa. Sinkkuna olemisessa ei ole mitään väärää, mutta monet ovat tyytymättömiä siihen, koska ovat yksinäisiä. Nykyäänkin sinkkuna oleminen kuvataan huonona asiana. Kun todellisuudessa monet naiset eivät pysty käsittelemään jonkun toisen paskaa samalla kun käsittelevät omaa paskaansa. Minulle sinkkuna oleminen ei ole ollenkaan tyytymättömyyttä.”