(CNN) Yksi ihmiskunnan historian pahimmista pandemioista, musta surma, yhdessä 1300-1900-luvuilla esiintyneiden ruttoepidemioiden kanssa, levisi ihmisten kirppujen ja täiden toimesta, uusi tutkimus osoittaa.
Aiemmin esitettiin, että jyrsijät, joiden kirput voivat myös välittää ruttoa aiheuttavia bakteereja, olivat pääsyyllisiä Euroopan toiseen tautipandemiaan, jossa esiintyi useita peräkkäisiä taudinpurkauksia.
Rutto aiheutuu bakteeri Yersinia pestis -bakteerin aiheuttamasta tartunnasta, ja se leviää tyypillisesti tartunnan saaneiden kirppujen puremien välityksellä, joita kantavat usein rotat, ja jotka aiheuttavat paiseruttoa. Oireita ovat kivuliaat, turvonneet imusolmukkeet, joita kutsutaan buboiksi, sekä kuume, vilunväristykset ja yskä.
Pneumonirutto on virulentimpi tai vahingollisempi, ja se on pitkälle edennyt muoto, jolle on ominaista vakava keuhkotulehdus. Tartunta voi tarttua ihmisestä toiseen ilmassa leviävien pisaroiden — yskimisen tai aivastelun — välityksellä. Epidemioita esiintyy yhä nykyäänkin, ja viime vuonna Madagaskarissa puhjennut epidemia tartutti yli 1 800 ihmistä.
1 of 9
Piilota kuvateksti
Ymmärtääksemme historiallista puhkeamista, Oslon yliopiston tutkijat mallinsivat taudin kolme tartuntareittiä – rotat, ilmateitse ja ihmisten kirput ja täit – käyttäen kuolleisuustietoja yhdeksästä taudinpurkauksesta, jotka kattoivat toisen pandemian ajanjakson. Heidän analyysissään havaittiin, että ihmisen ektoparasiitit, kuten kirput, heijastivat kuolinsuuntauksia tarkimmin.
Mallitulokset viittaavat siis siihen, että rutto levisi tuolloin pääasiassa ihmisen kirppujen ja vartalotäiden välityksellä, maanantaina julkaistun tutkimuksen mukaan.
”Tuloksemme tukevat sitä, että ihmisen ektoparasiitit olivat ensisijaisia ruttotautien vektoreita toisen pandemian, mukaan lukien Mustan Kuoleman, aikana”, kirjoittajat kirjoittavat.
Tämä kyseenalaistaa ”oletuksen, jonka mukaan ruttoa levittivät Euroopassa pääasiassa rotat”, he lisäsivät.
”Tässä tutkimuksessa käytetään matemaattista mallinnusta, jolla yritetään selvittää, miten rutto tarkalleen ottaen levisi Euroopassa ”mustana kuolemana” tunnetun pandemian aikana”, sanoo Raina MacIntyre, tartuntatautien epidemiologian professori Uuden Etelä-Walesin yliopistossa Australiassa, joka ei osallistunut tutkimukseen.
”Suurin osa luonnossa esiintyvästä ruttoepidemiasta on bubonista ruttoa (joka vaikuttaa pikemminkin imusolmukkeisiin kuin keuhkoihin). Tämänkaltaiset tutkimukset voivat auttaa ymmärtämään paremmin ruttoruton nopeaa leviämistä, mikä sitten osoittaa sopivimmat torjuntatoimenpiteet.”