Erinomainen yleismaailmallinen arvo
Lyhyt yhteenveto
Mosi-oa-Tunya / Victorian putoukset on maailman suurin putoava vesiputous, ja se on maailmanlaajuisesti merkittävä poikkeuksellisten geologisten ja geomorfologisten piirteidensä ja aktiivisten maanmuodostumisprosessiensa vuoksi. Tämän rajat ylittävän alueen pinta-ala on 6860 hehtaaria, josta 3779 hehtaaria kuuluu Mosi-oa-Tunyan kansallispuistoon (Sambia), 2340 hehtaaria Victorian putousten kansallispuistoon (Zimbabwe) ja 741 hehtaaria Sambesin kansallispuiston jokikaistaleeseen (Zimbabwe). Sambesin kansallispuiston jokikaistale, joka ulottuu 9 km länteen Sambesin oikeaa rantaa pitkin, ja joen saaret kuuluvat kaikki puistoon Palm- ja Kandahar-saarille asti, ja Victorian putoukset ovat yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Vesiputous sijaitsee noin 915 metrin korkeudessa keskivedenkorkeuden yläpuolella, ja sen leveys on noin 1708 metriä, keskisyvyys 100 metriä ja syvin kohta 108 metriä. Tämän jättiläismäisen vesiputouksen suihkut näkyvät 30 kilometrin etäisyydeltä Lusakan tieltä Sambiassa ja 50 kilometrin etäisyydeltä Bulawayon tieltä Zimbabwessa. Basalttia on leikannut jokijärjestelmä, joka on muodostanut kahdeksan näyttävää rotkoa, jotka toimivat neljän uhanalaisen lintulajin pesimäpaikkoina. Victorian putousten maailmanperintökohteen basaltit ovat kerroksellisia, toisin kuin Giants Causewayn maailmanperintökohteen basaltit, jotka ovat pystysuoria ja pylväsmäisiä.
Kriteeri (vii): Mosi-oa-Tunya/Victoria Falls on maailman suurin putoava vesiverho; se on 1708 metriä leveä ja jopa 500 miljoonaa litraa minuutissa laskeutuu 61 metrin korkeudella (Devil’s Cataract), 83 metrin korkeudella (Main Falls), 99 metrin korkeudella (Rainbow Falls) ja 98 metrin korkeudella (Eastern Cataract). Kahdeksan upeaa vuolukiviperäistä (eli basalteista koostuvaa) rotkoa ja useat saaret ydinvyöhykkeellä toimivat pesimäpaikkoina neljälle uhanalaiselle ja muuttolintulajille, kuten Taitahaukalle ja mustakotkalle. Vesiputouksen roiskevyöhykkeellä sijaitseva jokivarren ”sademetsä” on herkkä ekosysteemi, joka koostuu hiekkaisella alluviumilla sijaitsevasta epäjatkuvasta metsästä, joka on riippuvainen runsaasta vedestä ja korkeasta ilmankosteudesta, joka syntyy noin 500 metrin (maksimikorkeudeltaan) korkeasta roiskevirrasta, joka näkyy 50 km:n etäisyydeltä Bulawayon ja 30 km:n etäisyydeltä Bulawayon ja 30 km:n etäisyydeltä Lusakan teiltä. Putouksille on suora näköyhteys sekä Sambiasta että Zimbabwesta.
Kriteeri (viii): Mosi-oa-Tunya/Victoria Falls ja siihen liittyvät kahdeksan jyrkkärinteistä rotkoa ovat muodostuneet vesiputousten sijainnin muuttuessa geologisen ajan kuluessa. Rotkot ovat erinomainen esimerkki joen kaappauksesta, ja veden eroosiovoimat veistävät edelleen kovia basaltteja. Nämä rotkot kulkevat siksakkia noin 150 kilometrin matkan Sambesijokea pitkin putousten alapuolella. Seitsemän aiempaa vesiputousta on sijainnut nykyisten putousten alapuolella olevissa seitsemässä rotkossa, ja Zimbabwessa sijaitseva Devil’s Cataract on lähtökohta uudelle vesiputoukselle. Lisäksi putouksista otetussa ilmakuvassa näkyvät vesiputouksen mahdolliset tulevat sijainnit. Yläjuoksulla on vaikuttava sarja jokisaaria, jotka ovat muodostuneet käynnissä olevien geologisten ja geomorfologisten prosessien aikana. Kiinteistölle on ominaista muinaisen laavavirran kaistaleinen basaltti, Kalaharin hiekkakivet ja kalcedoni, joista on löydetty kolme miljoonaa vuotta vanhoja Homo habiliksen kiviesineitä, kivityökaluja keskiseltä kivikaudelta ja myöhäiseltä kivikaudelta peräisin olevia aseita, koriste-esineitä ja kaivaustyökaluja, jotka viittaavat metsästäjä- ja keräilijäihmisten asumiseen.
Yhteensopivuus
Rajat ylittävä kiinteistö ulottuu 6860 hehtaarin alueelle, jota pidetään suhteellisen koskemattomana ja riittävän suurena säilyttämään erilaiset luonnolliset prosessit, toiminnot ja vuorovaikutussuhteet, mukaan luettuina vesiputous, rotkot, jokien ekosysteemi, pesimäalue, elinympäristö tai laskeutumispaikka uhanalaisille muuttolintulajeille, mikä tekee alueesta tärkeän lintualueen (Important Bird Area, IBA), laavavirtaukset, muinaiset kivijäänteet ja metsästäjä- ja keräilijäin työvälineitä. Se käsittää 3779 hehtaaria Mosi-oa-Tunyan kansallispuistoa (Sambia), 2340 hehtaaria Victorian putousten kansallispuistoa (Zimbabwe) ja 741 hehtaaria Sambesin kansallispuiston jokikaistaleesta (Zimbabwe). Rajaus käsittää vesiputouksen yläpuolella olevat Sambesijoen alueet sekä Zimbabwessa että Sambiassa. Näiden suojelualueiden jäljelle jäävä alue katsotaan puskurivyöhykkeeksi Sambesijoen molemmin puolin Etelä-Sambiassa ja Luoteis-Zimbabwessa. Mosi-oa-Tunyan kansallispuiston raja kulkee Sindejoen ja Songwen rotkon välistä vasenta rantaa pitkin ja rajoittuu pohjoisessa Dambwan metsäpuistoon ja Maramba Townshipiin. Oikealla rannalla Victorian putousten kansallispuisto rajoittuu jokeen 6 kilometrin etäisyydeltä putousten yläpuolelta 12 kilometrin etäisyydelle putousten alapuolelle ja Victoria Fallsin kaupunkiin lännessä. Tämän jättimäisen vesiputouksen suihkut näkyvät 30 km:n etäisyydeltä Lusakan tieltä Sambiassa ja 50 km:n etäisyydeltä Bulawayon tieltä Zimbabwessa. Järjestelmä rajoittuu suoraan kolmeen suojelualueeseen, jotka toimivat puskurijärjestelmänä.
Suojelu- ja hoitovaatimukset
Kiinteistö on suojeltu kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevan lain (1998) ja Sambian Wildlife Act -lain nojalla Sambian puolella ja Zimbabwen Parks and Wildlife Act Cap. 20. 14 of 2008 (tarkistettu) Zimbabwen puolella. Nämä tärkeimmät säädökset takaavat alueen luonnonvarojen oikeudellisen suojelun. Kiinteistöllä on tarkkaan määritelty ja puskuroitu raja, joka vaatii selkeää rajausta. Alueella on osallistavalla tavalla laadittu yhteinen integroitu hoitosuunnitelma (Joint Integrated Management Plan, JIMP), jonka sopimusvaltiot hyväksyivät marraskuussa 2007 ja jota pannaan täytäntöön osallistavalla tavalla.
Suunnitelmassa käsitellään erityisesti kysymyksiä rajat ylittävästä koordinoinnista, kaupunki- ja matkailutilojen hallinnoinnista ja rahoitusjärjestelyistä. Se on jaettu kolmeen hallinnolliseen vyöhykkeeseen (korkean, keskitason ja matalan ekologisen herkkyyden vyöhykkeet), joista kullakin on erityismääräykset, jotka parhaiten suojelevat kullakin vyöhykkeellä esiintyviä erityisiä resursseja ja arvoja. Näitä ympäröi puskurivyöhyke, ja haasteena on varmistaa suojelun tukeminen tällä alueella sijaitsevissa asutuskeskuksissa, jotka ovat peräisin ajalta ennen kohteen merkitsemistä maailmanperintöluetteloon.
Kohteen hallinnoinnin sovittu institutionaalinen kehys on kolmella tasolla: Yhteinen ministerikomitea, yhteinen tekninen komitea ja yhteinen alueen hallintokomitea.
Ominaisuus vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja sen hallintasuunnitelman päivittämistä, jota tuetaan riittävällä henkilöstöllä ja taloudellisten resurssien tarjoamisella.
Putoukset ovat merkittävä nähtävyys, ja kaupunki-infrastruktuurin kehittäminen, matkailupalvelut ja -laitteistot voivat vaikuttaa ominaisuuden eheyteen, minkä vuoksi niitä on hallinnoitava huolella, jotta ei vaaranneta ominaisuuden poikkeuksellista kauneutta ja poikkeuksellista yleismaailmallista arvoa.
Toimia tarvitaan myös, jotta voidaan puuttua tulokaslajien nykyisiin ja potentiaalisiin vaikutuksiin ominaisuudessa.
Menetelmä edellyttää myös tehokkaita jatkuvia toimia, jotta voidaan puuttua vieraslajien nykyiseen ja potentiaaliseen vaikutukseen ominaisuuteen.