Mitkä maat käyttävät keisarillista järjestelmää?

Jos olet koskaan elämässäsi mitannut jotakin, olet todennäköisesti ilmaissut arvon jommallakummalla nykyään maailmassa käytetyistä standardeista: keisarillisella tai metrijärjestelmällä. Näiden kahden välinen ero on siinä, miten arvojen nimeämiseen suhtaudutaan.

Kuninkaallinen järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1824, kun brittiläinen Weights and Measures Act -laki asetettiin standardiksi. Metrijärjestelmä sen sijaan syntyi hieman aikaisemmin vuonna 1791, jolloin sitä ehdotettiin ensimmäisen kerran ja otettiin lopulta käyttöön vuonna 1799 Ranskan vallankumouksen aikana. Metrijärjestelmästä tuli Ranskan lisäksi myös muun Euroopan standardi.

Keisarillinen järjestelmä

Tässä järjestelmässä on joukko standardeja, joita käytetään painojen ja mittojen ilmaisemiseen. Metrijärjestelmässä voidaan ilmaista tilavuuden, massan ja pinta-alojen mittauksia käyttämällä useita kuvauskategorioita. Kun mitataan pinta-alaa, saatu arvo voidaan ilmaista neliöjaloina, perkeinä, roodeina tai aareina. Mitattavan esineen tilavuuden ilmaisemiseen metrijärjestelmässä käytetään yksiköitä unssit, tuopit ja gallonat. Massan arvojen esittämiseen käytetään yksikköinä unssia, puntaa ja tonnia.

Loppujen lopuksi metrijärjestelmässä on monia vaihtoehtoja, joita käytetään ilmaisemaan jonkin asian mitattua pituutta: tuumaa, jalkaa, jaardia, pylvästä, liigaa ja mailia käytetään kaikki saman asian ilmaisemiseen. Tuo ei siis tunnu kovin helpolta, jos on tottunut toiseen tapaan ilmaista mittoja.

Metrinen järjestelmä

Tämä järjestelmä on pohjimmiltaan paljon suoraviivaisempi selittää. Koko idea pyörii sen ympärillä, että on olemassa yhteinen perusta tietyntyyppiselle luokalle, jota mitataan. Kaikki pituusarvot voidaan siis ilmaista metreinä. Nesteiden tilavuus ilmaistaan litroina ja massa grammoina. Ainoa asia, joka muuttuu metrijärjestelmässä, on etuliite tai sana, joka tulee ennen peruslukua ja jolla selitetään, kuinka suuri tai pieni jokin asia on. Tarkastellaan esimerkiksi pituuden mittausta – metriä. Jos siihen lisätään etuliite ”nano”, saadaan nanometri. Etuliite ”nano” kertoo, että kyseessä on metrin miljoonasosa. Jos lisäämme toisen etuliitteen, kuten ”kilo”, saamme kilometrin, joka on tasan 1000 metriä.

Puinen viivotin, jossa on senttimetrejä ja millimetrejä.

Sama periaate pätee, jos vaihdamme luokkaa. Laitetaan esimerkiksi ”kilo” perusmassamittauksen, joka on gramma, eteen. Saamme kilogramman, joka on, arvasittehan – 1000 grammaa. Monet etuliitteet muuttavat perusmitan arvoa: desi, centi, mili, micro, nano, picto, muutamia mainitakseni.

Kuka käyttää nykyään keisarillista järjestelmää?

Nyt tämä saattaa yllättää sinut, mutta maailmassa on vain 3 maata, jotka vielä virallisesti käyttävät keisarillista järjestelmää: Yhdysvallat, Myanmar ja Liberia. Myanmarissa ja Liberiassa on kuitenkin käytetty metrijärjestelmää rinnakkain keisarillisen järjestelmän kanssa, ja molemmat maat ovat siirtymässä kokonaan käyttämään vain yhtä, joka olisi metrijärjestelmä. Jäljelle jää Yhdysvallat, joka on suurin maa, joka käyttää edelleen keisarillista mittajärjestelmää. Vuonna 1975 Yhdysvallat julisti, että metrijärjestelmä olisi ensisijainen järjestelmä painojen ja mittojen ilmaisemiseen, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Keisarillista järjestelmää ei koskaan virallisesti kielletty käyttämästä, joten se on edelleen järjestelmä, jota Yhdysvallat käyttää.

Mielenkiintoista on, että voisi olettaa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa suosittaisiin imperiaalista järjestelmää, koska se syntyi lähes 200 vuotta sitten. Iso-Britannia on kuitenkin jossain molempien järjestelmien välissä. Virallisesti käytetään metristä järjestelmää, mutta ihmiset siellä ilmaisevat silti yleensä jonkin asian pituuden ja/tai nopeuden mailina/tunnissa. Puntia, gallonoita ja puntteja käytetään myös ilmaisemaan tilavuutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.