T.M. Detwiler
Asettele, että suunnittelet unelmiesi lomamatkaa kaukomaille, ja lentoyhtiö, josta et ole koskaan kuullutkaan, tarjoaa hyvän hinnan. Mutta entä sen istumapaikkaväli, lennon aikainen viihde ja mikä tärkeintä, turvallisuustiedot?
Aluksi on tärkeää muistaa, että kaupallinen ilmailu on tilastojen mukaan erittäin turvallista. Alankomaissa toimiva Aviation Safety Network raportoi viime vuonna 15 kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta, joissa kuoli 556 ihmistä, mutta laski silti vuoden 2018 ”yhdeksi kaupallisen ilmailun kaikkien aikojen turvallisimmista vuosista”. Vuonna 2017 ilmailualalla oli kaikkien aikojen turvallisin vuosi, kun Kansainvälisen ilmakuljetusliiton (IATA) mukaan noin 4,1 miljardia matkustajaa lensi 41,8 miljoonalla reittilennolla.
Matkustajat haluavat tietysti viime kädessä tietää, onko heidän käyttämänsä lentoyhtiö turvallinen, piste. On mahdollista etsiä onnettomuusraportteja Aviation Safety Networkin tietokannasta ja selata National Transportation Safety Boardin (NTSB) verkkosivuja yhdysvaltalaisten vaaratilanteiden osalta. Mutta riittävätkö pelkät tilastot kertomaan, pidetäänkö lentoyhtiötä turvallisena? Arnold Barnett, George Eastmanin hallintotieteen professori ja MIT:n Sloan School of Managementin tilastotieteen professori, sanoo, että kyse on muustakin.
”Joskus tapa, jolla haittatapahtumaa käsitellään, kertoo enemmän lentoyhtiön turvallisuudesta kuin sen turvallisuuden puutteesta”, sanoo Barnett, joka on tutkinut kuolemaan johtavien lento-onnettomuuksien riskejä vuosikymmeniä. Hän mainitsee esimerkkinä vuonna 1983 sattuneen tapauksen, jossa Air Canadan 767-lennolta loppui polttoaine metrijärjestelmän muuntamiseen liittyvän ongelman vuoksi, mutta se laskeutui turvallisesti lentäjien asiantuntemuksen ansiosta. Tapahtuman voi toisaalta tulkita lentoyhtiön ilmailutilastoissa olevaksi kauneusvirheeksi, joka kyseenalaistaa sen turvallisuuden, tai suhtautua siihen myönteisesti, koska koulutetut lentäjät hoitivat ongelman onnistuneesti korkean paineen tilanteessa.
Vaikka lentoturvallisuuden aihe voi olla monimutkainen, on olemassa joitakin työkaluja, joiden avulla voi arvioida, täyttääkö lentoliikenteen harjoittaja kansainvälisesti tunnustetut turvallisuusstandardit.
Huomioi maa
Pääsääntöisesti ajattelemme tietyt lentoyhtiöt, joilla on niiden oma identiteetti. Barnettin mukaan lentoturvallisuuden kannalta lentoyhtiön kotimaan huomioiminen on kuitenkin tärkeää. Kunkin maan ilmailuviranomainenhan valvoo ja säätelee esimerkiksi koulutusmenettelyjä ja lentokoneiden lentokelpoisuutta: Yhdysvalloissa se on Federal Aviation Administration (FAA), EU:ssa toimivien lentoyhtiöiden osalta Euroopan lentoturvallisuusvirasto ja kiinalaisten lentoyhtiöiden osalta Kiinan siviili-ilmailuhallinto (CAAC). Nämä virastot ovat viime kädessä vastuussa lentoturvallisuuden valvonnasta omassa maassaan, mutta ne turvautuvat kansainvälisiin turvallisuusstandardeihin varmistaakseen, että ne ovat samoilla linjoilla keskenään.
Tässä kohtaa Yhdistyneiden kansakuntien Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO (International Civil Aviation Organization) tulee mukaan. Se muun muassa tarkistaa, kuinka hyvin maat valvovat lentoyhtiöitään ja ilmailuaan. (Voit vertailla maiden suorituskykyä tämän työkalun avulla.)
Maat voivat myös asettaa rajoituksia sille, mitkä lentoyhtiöt voivat lentää niiden ilmatilaan. Esimerkiksi Yhdysvallat tekee näin FAA:n kansainvälisen lentoturvallisuuden arviointiohjelman (IASA) kautta. Virasto jakaa muut maat kahteen ryhmään: Luokkaan 1 kuuluvat maat, joilla on hyväksyttävä ilmailuvalvonta, ja luokkaan 2 ne, joilla ei ole hyväksyttävää ilmailuvalvontaa. Elokuussa 2018 luokan 2 maihin kuuluivat Bangladesh, Curaçao, Ghana, Sint Maarten ja Thaimaa. Luokan 2 luokitus tarkoittaa, että näiden maiden lentoyhtiöt eivät voi lisätä uusia Yhdysvaltojen palveluja, ennen kuin ne toteuttavat korjaavia toimenpiteitä, kun taas luokan 1 maissa ei ole rajoituksia. Vaikka lista on informatiivinen, on huomattava, että se ei ole kattava tapa seurata lentoturvallisuutta, sillä maat katoavat listalta neljän vuoden kuluttua, jos ne eivät aio lentää Yhdysvaltoihin tai tehdä codeshare-järjestelyjä sen lentoyhtiöiden kanssa.
Kuolemaan johtaneita ilmailutapahtumia vuosilta 2008-2017 koskevien tietojen perusteella Barnett luokittelee maat kolmeen pääasiallista riskitasoa sisältävään ryhmään – jotka kaikki ovat suhteellisesti katsottuna alhaisia. Yhden mittarin mukaan mahdollisuus kuolla lento-onnettomuudessa muun muassa Yhdysvalloissa, Euroopan unionissa ja Kiinassa on noin yksi 33 miljoonasta. (Toisin sanoen voisit lentää vuoden jokaisena päivänä etkä joutuisi kuolemaan johtavaan onnettomuuteen keskimäärin noin 90 000 vuoteen, hän toteaa.) Kakkostason maissa, kuten Brasiliassa, Intiassa ja Thaimaassa, riski on noin 1:7 miljoonaa. Korkeimman riskin maissa, kuten Ugandassa ja Kambodžassa, riski nousisi noin 1:1,3 miljoonasta.
Tarkistus EU:n kielletyille lentoyhtiöille
Euroopan unionilla on enemmän lentoyhtiöitä koskeva lähestymistapa siinä, miten se määrittää kansainvälisten turvallisuusstandardien noudattamisen. Ne on esitetty EU:n lentoturvallisuusluettelossa; viimeisin versio päivitettiin 28. marraskuuta 2018.
Teknisesti luetteloita on kaksi: Liite A, joka sisältää Euroopassa kielletyt lentoyhtiöt, ja liite B, joka sisältää lentoyhtiöt, joilla on joitakin toimintarajoituksia. Esimerkiksi Iran Air on B-luettelossa, koska se ei voi lentää Fokker F100- ja Boeing 747 -koneilla Euroopan ilmatilaan, todennäköisesti koneiden ikään ja lentokelpoisuuteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi. Voit ladata listat PDF-dokumenttina tai tehdä hakuja maittain interaktiivisen työkalun avulla.
Luettelossa mainitaan tietyt lentoyhtiöt, mutta EU kieltää kaikki lentoyhtiöt tietystä maasta, jos se katsoo, ettei kyseinen maa täytä tiettyä turvallisuusstandardia. Näihin kuuluvat mm: Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Djibouti, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Afganistan, Kirgisian tasavalta, Liberia, Libya, Nepal, Sudan, Sao Tome ja Principe sekä Sierra Leone. Joissakin maissa on kielletty vain tietyt lentoyhtiöt, kuten Surinamen Blue Wing Airlines ja Venezuelan Avior Airlines.
Katso, onko lentoyhtiö tehnyt turvallisuustarkastuksen
Yksi kansainvälisesti tunnustettu lentoyhtiöiden turvallisuustoimenpide on Kansainvälisen ilmakuljetusliiton IOSA (Operational Safety Audit). Siinä tarkastetaan lentoyhtiöt sen varmistamiseksi, että ne täyttävät tai ylittävät kansainväliset operatiiviset turvallisuusvaatimukset, ja siinä tarkastellaan lentoyhtiön turvallisuutta muun muassa lentotoiminnan, maahuolinnan, turvallisuusjohtamisen ja huollon aloilla. IOSA:n mukaiseksi rekisteröidyn lentoyhtiön on uusittava tämä asema kahden vuoden välein. Joulukuussa 2018 rekisterissä oli 432 lentoyhtiötä, ja IATA kertoo suorittavansa vuosittain yli 150 auditointia. Verkkosivustolla näkyy, mitkä lentoyhtiöt ovat käyneet läpi auditoinnin, sekä sen päättymispäivä. IATA:n mukaan lentoyhtiöillä, jotka suorittivat auditoinnin, oli vuonna 2017 lähes neljä kertaa parempi kaikkien onnettomuuksien osuus kuin niillä, jotka eivät suorittaneet sitä.
Katso alliansseja
Oneworld-allianssi (johon kuuluvat American Airlines, British Airways ja Cathay Pacific) vaatii ”Oneworld Connect” -yhteistyökumppaneita pitämään yllä IOSA-auditointia, ja Star-allianssi (johon kuuluvat muun muassa United Airlines, Lufthansa ja Air Canada) vaatii ”Connecting Partner” -yhteistyökumppanilentoyhtiöiltään samaa. Nämä ovat lentoyhtiöitä, jotka eivät virallisesti kuulu liittoutumiin, mutta saattavat jakaa joitakin etuja. Esimerkiksi Fiji Airways on tämän mallin mukainen yhteistyökumppani Oneworldin kanssa ja tarjoaa allianssin jäsenille etuisuuksia, kuten etuoikeutetun lähtöselvityksen tai lennolle pääsyn edut, riippuen heidän tasostaan.
Lue ”Rankingit”
AirlineRatings.com käyttää useita tietolähteitä, mukaan lukien edellä mainitut työkalut, luokitellakseen lentoyhtiöitä turvallisuuteensa perustuen omien menetelmiensä avulla. Se rankkasi Qantasin vuoden 2018 turvallisimmaksi lentoyhtiöksi tammikuussa. Seitsemän tähden luokitus ottaa huomioon tekijöitä ja antaa suuren painoarvon IOSA:n ja ICAO:n auditoinneille sekä muille tekijöille, kuten laivaston iälle ja lentoyhtiön onnettomuusrekisterille.
Kuinka vakavasti matkustajien pitäisi siis tarkastella näitä luokituksia?
”Turvallisuusluokituksemme on erittäin hyvä opas siitä, mitkä lentoyhtiöt ovat turvallisimpia”, sanoo AirlineRatings’in päätoimittaja Geoffrey Thomas ja lisää, ettei mikään luokitusjärjestelmä ole täydellinen. ”Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö lentoyhtiöt, jotka eivät ole tehneet IOSA:ta, olisi turvallisia. Näkemyksemme mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö lentoyhtiö, jolla on seitsemän tähteä, olisi turvallisempi kuin lentoyhtiö, jolla on vähemmän tähtiä.”
Jotkut alan järjestöt, kuten IATA ja lentoyhtiöiden luokitusverkkosivusto Skytrax, eivät kannata yksittäisten lentoyhtiöiden turvallisuusluokituksia ja esittävät huolenaiheita kyvystä laatia täsmällisiä luokitteluja käytettävissä olevien tietojen perusteella.
Lopputulos? Vaikka viime aikoina on tapahtunut useita korkean profiilin onnettomuuksia, lentämistä pidetään edelleen erittäin turvallisena. Riippumatta siitä, milloin – tai minne – lennät, toimintamaan ja tarkastustulosten huomioon ottaminen voi antaa jonkinlaista opastusta.