On ainakin kaksi paikkaa, joissa et halua jäädä kiinni ilman vettä – vesipallotaistelu ja tietysti aavikko. Mutta joskus asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu. Ehkä eksyit Zionin takamaastoon, aliarvioit vaelluksen pituuden tai, mikä vielä pahempaa, vesipullosi läikkyi. Nyt olet yhdessä maan kuumimmista, kuivimmista ja karuimmista ympäristöistä, eikä sinulla ole tippaakaan juotavaa. Kysyimme Tony Nesteriltä, selviytyjältä ja Flagstaffissa, Arizonassa sijaitsevan Ancient Pathways -ulkoilukoulun omistajalta, vinkkejä veden etsimiseen aavikolla.
Älkää lähtekö kotoa ilman vettä.
Hyvän opettajan tavoin hän käytti tilaisuutta hyväkseen heiluttaakseen (ystävällistä) sormea kasvoillamme ja muistuttaakseen meitä siitä, että paras suunnitelma on varautua ja ottaa mukaansa alunperin riittävästi vettä. ”Tärkeintä on muistaa, että luotettavin vesilähde on kotisi tai hotellihuoneesi vesihana, ennen kuin lähdet liikkeelle, koska täällä ei vain ole paljon vettä.”
Katsokaa pohjoiseen suuntautuvien kanjonien sisältä.
”Jos teillä on topokartta tai voitte vain olla harjanteella ja silmäillä tätä maasta käsin, yrittäkää etsiä pohjoiseen suuntautuvia kanjoneita. Kun ne täyttyvät lumen sulamisvesistä tai sateista, koska ne eivät ole etelään päin ja koska ne ovat suuren osan päivästä suojassa auringonvalolta, niillä on taipumus pidättää vettä suuria määriä, joskus kuukausia kerrallaan. Olemme löytäneet kanjoneista pohjoiseen suuntautuvia kaatopaikkoja, joissa on kirjaimellisesti enemmän kuin porealtaan kokoinen määrä vettä. Toki vesi on seisovaa ja sameaa ja siinä on luultavasti pollywogeja ja muuta sellaista, mutta se on parempi kuin vaihtoehto.”
Katsokaa vettä rakastavia lehtipuita.
”Etsikää kirkkaanvihreitä puuvillapuita, pajuja, haapoja ja, jos olette Mojaven autiomaassa tai Afrikassa tai Lähi-idässä, palmuja. Etsit leveälehtisiä, kirkkaanvihreitä lehtiä; ne eroavat paljon ikivihreistä. Aina kun olen matkalla oppilaiden kanssa, jos näemme kaukaa puuvillapuun, sycamoren tai pajun – ja se erottuu silmistäsi vihreänä hyökkäyksenä, koska se on kilometrien säteellä ainoa asia, joka ei ole hiekan tai kallion värittämä – panostamme usein siihen, että kävelemme niiden luokse jonkin aikaa. Niissä on joko vettä pinnalla lähteen muodossa, lähistöllä on vesikuoppa tai ainakin voi kaivaa kuopan juuria myöten alleen, ja se täyttyy vedellä.”
Katsokaa lintuja ja hyönteisiä.”
”Katsokaa lintuja ja hyönteisiä. Meillä on vuosien varrella ollut paljon onnea Grand Canyonissa tai Sonoranin autiomaassa, jossa vaellamme viisi tai kuusi mailia todella syrjäisellä, autiolla alueella, kun yhtäkkiä tulemme mutkan takaa ja näemme kolibrin ja sitten ampiaisen ja pian sen jälkeen ehkä perhosen. Kun ei ole nähnyt mitään pariin tuntiin, yhtäkkiä onkin elämää, ja se on tärkeää huomioida. Olemme löytäneet vesireikiä sillä tavalla. Nuo otukset ovat tuolla alueella syystä, joten tilannetietoisuus auttaa sinua huomaamaan tuollaisia asioita.”
Mene korkeammalle maastoon.
”Viimeinen asia, joka voi todella auttaa, on jos pääset näköalapaikalle. Se ei tarkoita kiipeämistä harjanteelle tai mitään, mutta jos voit nousta vähän ylemmäs polulla ja katsella ympärillesi, voit joskus nähdä heijastuksia, voit joskus nähdä niitä vattuja ja pajuja. Minulla on aina mukanani pieni kiikari – vain joku 8×24 – se on olennainen osa aavikkovarustustani, koska se voi säästää hikeä ja kaloreita etsimällä luotettavan vesilähteen sen sijaan, että ihmettelisin jotakin, jonka näen kaukana ja polttaisin paljon energiaa yrittäessäni päästä sinne.”
Ei kannata juoda kaktuksesta.
”Aurinkosähköllä toimivat tislauspullot eivät toimi. Veden saaminen kaktuksesta ei toimi. Nuo ovat ne kaksi myyttiä, jotka esiintyvät yhä uudestaan ja uudestaan tv-ohjelmissa ja kirjallisuudessa. Kaktuksesta ei saa ’vettä’, siitä saa vatsakipuja ja oksentelua. Elokuvissa näkee cowboyn katkaisevan tynnyrikaktuksen – ison, rantapallon muotoisen kaktuksen – latvan, upottavan siihen kauhansa ja juovan vettä. Se ei kuitenkaan ole vettä. Se on myrkyllistä nestettä, jossa on paljon emäksiä. Se on ongelma, sillä kun olet lämpöstressissä, kun sinulla on lämpöuupumus ja lisäät elimistöösi tuollaista ainetta, rasitat munuaisiasi entisestään ja ajaudut entistä syvemmälle ongelmiin, mahdollisesti jopa lämpöhalvaukseen. Periaatteessa nautit ainetta, jota kehosi joutuu käsittelemään, mikä ei ole suositeltavaa. Voit juoda tynnyrikaktuksesta, mutta vain yksi viidestä lajikkeesta – kalakoukkutynnyri – ei ole myrkyllinen.”
Syö kaktushedelmiä, mutta älä laske niiden varaan.
”On olemassa paljon syötäviä kaktushedelmiä – esimerkiksi pähkinäpensas. Niitä korjataan kesällä kursseillamme runsaasti, ja niitä paahdetaan 30 sekuntia hiilissä (jotta pienet karvat ja piikit palavat pois), ja sitten niitä voi syödä. Mutta se ei korvaa sitä runsasta nestemäärää, kahta tai kolmea litraa vettä, jota tarvitset helteessä.”
Heitä tämä neuvo pois.
”Lopputulos on se, että Grand Canyonissa tehdyt tutkimukset ja täällä suoritetut etsintä- ja pelastusoperaatiot ovat osoittaneet, että eksynyt henkilö, jolta loppuu vesi – puhumme nyt kesäajasta, jossa on kolminumeroinen helle – voi elää jopa 48 tuntia, jos hän on fiksu oman hikensä kanssa. Ajattele siis kuin cowboy: kätkeydy varjoon, suojaudu, suojaudu tuulelta ja odota etsijöitä. Mutta jos et tee niin; jos yrität ponnistaa etsimään vettä helteessä, voit kuolla lämpöhalvaukseen kolmen tunnin kuluessa, koska olet rasittanut ”moottoriasi” liikaa. Joten jos olet kertonut jollekulle vaellussuunnitelmasi, istu paikallasi ja odota apua.”
Tony Nester on opettanut ulkoilmassa selviytymiskursseja Lounais-Aavikolla ja Kalliovuorilla yli 20 vuoden ajan Ancient Pathways -koulunsa kautta.