Kaikki nykyaikaiset kamerat käyttävät objektiivia ja kennoa (tai filmiä) kuvan tallentamiseen. Mutta miksi sitten kaksi ihmistä voi ottaa valokuvan samasta maisemasta ja päätyä hyvin erilaisiin tuloksiin? Kamera on vähän muutakin kuin objektiivi ja kenno, ja näiden lisäelementtien säätäminen muuttaa sitä, miltä lopullinen kuva näyttää.
Yksi tapa, jolla kuvista tulee ainutlaatuisia, on sommittelu. Kameran objektiivi ei kykene näkemään kaikkea – sommittelu on yksinkertaisesti termi, jota käytetään kuvaamaan sitä, mitä valokuvaaja päättää jättää sisään ja mitä hän päättää jättää pois. Sommittelun säätäminen on usein yhtä helppoa kuin liikkuminen kuvauskohteessa – ajattele liikkumista eteen- tai taaksepäin sekä sivulta toiselle tai jopa polvistumista tai seisomista tuolilla. Pienillä muutoksilla kameran asennossa voi olla suuri vaikutus valokuvaan.
Myös objektiivit voivat auttaa muuttamaan valokuvan sommittelua. Zoom-objektiiveissa lasi on koottu siten, että käyttäjä voi säätää, kuinka lähellä tai kaukana kohde näkyy. Kompaktikamerassa zoomaus tapahtuu usein kameran yläosassa olevalla pienellä säätimellä, kun taas DSLR-objektiiveissa ja peilittömissä objektiiveissa on objektiivin ympärillä oleva vääntösäädin. Zoom on erinomainen apuväline häiritsevien kohteiden rajaamiseen.
Toinen tärkeä osa valokuvausta on valotus eli se, kuinka vaalea tai tumma kuva on, ja se perustuu useisiin eri tekijöihin, jotka yhdessä määrittävät, kuinka paljon valoa tallentuu.
Digitaalikameroissa on sisäänrakennettu mittari, joka mittaa valon määrää kohtauksessa. Automaattiasennossa kameran tietokone valitsee oikean valotuksen. Vaikka automaattitila ei ole täydellinen, etkä voi muokata valokuvan lopullista ulkoasua, voit kuvata oikein valotetun kuvan (suurimman osan ajasta) valitsemalla ”automaattitilan” kameran valikosta tai edistyneemmissä kameroissa kameran yläosassa olevasta toimintatilan valintakiekosta.
Aloittelevat valokuvaajat voivat silti säätää valotusta oppimatta manuaalitiloja valotuksenkorjauksen avulla. Tämä toiminto yksinkertaisesti vaalentaa ja tummentaa kuvaa. Edistyneissä kameroissa valotuksenkorjausta säädetään usein painamalla painiketta, jossa on + ja – merkki, ja kääntämällä valitsinta oikean peukalon lähellä. Ominaisuus ei kuitenkaan ole vain edistyneissä kameroissa – iPhonessa voit napauttaa näyttöä, koskettaa näyttöön ilmestyvää aurinkokuvaketta ja vetää sormea ylös ja alas.
Kun olet valinnut valotustilan (uusille valokuvaajille todennäköisesti automaattinen) ja päättänyt, mitä haluat sisällyttää sommitteluun, painat vain kameran oikeassa yläkulmassa olevaa painiketta, eikö? Kyllä – ja ei.
Painamalla yläpainiketta (tekninen termi on laukaisin) kokonaan otat kuvan, mutta painamalla sitä puoliväliin tarkennat kuvan. Kun katsot joko näytön yläreunassa olevan reiän (jota kutsutaan etsimeksi) tai kameran nestekidenäytön läpi, paina laukaisin puoliväliin. Tarkista ja katso, että se, mitä haluat tarkentaa (”kohde”), on todella tarkennettu, ja paina sitten laukaisin kokonaan pohjaan ottaaksesi valokuvan.
Digitaalikameraa käytettäessä juuri ottamasi valokuva näkyy nestekidenäytössä. Jos se ei avaudu automaattisesti, tuo ottamasi valokuvat esiin painamalla painiketta, jossa on toiston symboli – voit selata niitä nuolinäppäimillä. Tämän digitaalitekniikan ansiosta voit tarkastella kuvia ja kuvata ne uudelleen, jos et pidä sommittelusta tai haluat säätää valotuksen kompensaatiota
Vaikka tekniikka mahdollistaa valokuvan ottamisen napin painalluksella, se ei ole aina ollut niin. Kamerat keräävät ja tallentavat valoa käyttämällä melko siistiä tiedettä ja kehittynyttä tekniikkaa. Aikakone voi olla scifiä, mutta kamera voi jäädyttää muistot ikuisiksi ajoiksi.
Tahdotko tehdä muutakin kuin vain osoittaa ja kuvata? Omistatko DSLR-kameran, mutta olet silti jumissa automaattitilassa? Opi käyttämään manuaalitiloja ja vie valokuvauksesi seuraavalle tasolle.