Kysymys: ”Mitä tarkoittaa se, että olemme pelottavasti ja ihmeellisesti luotuja (Psalmi 139:14)?”
Vastaus: Psalmissa 139:14 julistetaan: ”Minä ylistän sinua, sillä minä olen pelottavasti ja ihmeellisesti luotu; sinun tekosi ovat ihmeellisiä, sen minä tiedän hyvin.” Tämän jakeen asiayhteys on fyysisen kehomme uskomaton luonne. Ihmiskeho on maailman monimutkaisin ja ainutlaatuisin organismi, ja tämä monimutkaisuus ja ainutlaatuisuus kertoo paljon sen Luojan mielestä. Ruumiin jokainen osa pienintä mikroskooppista solua myöten paljastaa, että se on tehty pelottavalla ja ihmeellisellä tavalla.
Insinöörit ymmärtävät, miten suunnitella vahvoja mutta kevyitä palkkeja sijoittamalla vahvaa materiaalia poikkileikkauksen ulkoreunoille ja täyttämällä sisäpuolen kevyemmällä, heikommalla materiaalilla. Näin tehdään, koska suurimmat rasitukset esiintyvät rakenteen pinnoilla, kun käsitellään tavanomaisia taivutuksia tai rasituksia. Ihmisen luun poikkileikkaus paljastaa, että vahva materiaali on ulkoreunoilla ja sisäpuoli toimii erilaisten verisolujen tehtaana. Kun tarkastellaan kehittynyttä kameraa, joka pystyy päästämään sisäänsä enemmän tai vähemmän valoa tarpeen mukaan ja joka pystyy tarkentamaan automaattisesti laajalla kenttäalueella, havaitaan toistuvia jäljitelmiä ihmissilmän toiminnasta. Ja silti, koska meillä on kaksi silmämunaa, meillä on myös syvyyshavainto, joka antaa meille kyvyn arvioida, kuinka kaukana jokin esine on.
Ihmisen aivot ovat myös hämmästyttävä elin, pelottavasti ja ihmeellisesti tehty. Se kykenee oppimaan, päättelemään ja hallitsemaan niin monia kehon automaattisia toimintoja, kuten sydämen sykettä, verenpainetta ja hengitystä, sekä säilyttämään tasapainon kävelläkseen, juostakseen, seisoakseen ja istuakseen, ja kaikki tämä samalla, kun se keskittyy johonkin muuhun. Tietokoneet voivat päihittää ihmisaivot raa’assa laskentatehossa, mutta ne ovat alkeellisia, kun on kyse useimpien päättelytehtävien suorittamisesta. Aivoilla on myös hämmästyttävä kyky sopeutua. Eräässä kokeessa, kun ihmiset laittoivat silmälasit, jotka saivat maailman näyttämään ylösalaisin, heidän aivonsa tulkitsivat nopeasti heille annettua tietoa uudelleen niin, että he havaitsivat maailman ”oikein päin”. Kun toisten silmät sidottiin pitkiksi ajoiksi, aivojen ”näkökeskusta” alettiin pian käyttää muihin toimintoihin. Kun ihmiset muuttavat taloon rautatien läheisyyteen, pian junien ääni suodattuu heidän aivoihinsa, ja he menettävät tietoisen ajattelun melusta.
Mikäli miniatyrisoinnista on kyse, ihmiskeho on myös pelottavasti ja ihmeellisesti tehty ihme. Esimerkiksi tieto, jota tarvitaan kokonaisen ihmiskehon monistamiseen kaikkine yksityiskohtineen, on tallennettu kaksoiskierteiseen DNA-juosteeseen, joka löytyy jokaisen ihmiskehon miljardien solujen ytimestä. Ja hermostomme edustama informaatio- ja ohjausjärjestelmä on hämmästyttävän kompakti verrattuna ihmisen kömpelöihin keksintöihin, johtoihin ja optisiin kaapeleihin. Jokainen solu, jota kerran kutsuttiin ”yksinkertaiseksi” soluksi, on pieni tehdas, jota ihminen ei ole vielä täysin ymmärtänyt. Kun mikroskoopit tulevat yhä tehokkaammiksi, ihmisen solun uskomattomat näkymät alkavat avautua.
Ajatellaanpa yksittäistä hedelmöittynyttä solua juuri alkunsa saaneessa ihmiselämässä. Tuosta yhdestä kohdussa olevasta solusta kehittyvät kaikki erilaiset kudokset, elimet ja järjestelmät, jotka kaikki toimivat yhdessä juuri oikeaan aikaan hämmästyttävän koordinoidussa prosessissa. Esimerkkinä tästä on vastasyntyneen lapsen sydämen kahden kammion välissä oleva reikä väliseinässä. Tämä reikä sulkeutuu täsmälleen oikeaan aikaan synnytysprosessin aikana, jotta veri pääsee hapettumaan keuhkoista, mitä ei tapahdu vauvan ollessa kohdussa ja saadessa happea napanuoran kautta.
Lisäksi elimistön immuunijärjestelmä pystyy torjumaan niin monia vihollisia ja korjaamaan itseään pienimmistä korjauksista (jopa DNA:n huonojen osien korjaaminen) suurimpiin (luiden paikkaaminen ja toipuminen suurista onnettomuuksista). Kyllä, on olemassa sairauksia, jotka lopulta voittavat elimistön ikääntyessämme, mutta meillä ei ole aavistustakaan, kuinka monta kertaa elinaikana immuunijärjestelmämme on pelastanut meidät varmalta kuolemalta.
Ihmiskehon toiminnot ovat myös uskomattomia. Kyky käsitellä suuria, painavia esineitä ja myös varovasti käsitellä herkkää esinettä rikkomatta sitä on myös hämmästyttävä. Pystymme ampumaan jousella niin, että nuoli osuu toistuvasti kaukana olevaan kohteeseen, nokkimaan nopeasti tietokoneen näppäimistöä ajattelematta näppäimiä, ryömimään, kävelemään, juoksemaan, pyörimään, kiipeilemään, uimaan, tekemään voltteja ja voltteja sekä suorittamaan ”yksinkertaisia” tehtäviä, kuten hehkulampun ruuvin irrottamisen, hampaiden harjaamisen ja kenkien nauhojen solmimisen – jälleen ajattelematta. Nämä ovat todellakin ”yksinkertaisia” asioita, mutta ihminen ei ole vielä suunnitellut ja ohjelmoinut robottia, joka kykenee suorittamaan näin laajan valikoiman tehtäviä ja liikkeitä.
Ruuansulatuskanavan ja siihen liittyvien elinten toiminta, sydämen pitkäikäisyys, hermojen ja verisuonten muodostuminen ja toiminta, veren puhdistaminen munuaisten kautta, sisä- ja välikorvan monimutkaisuus, maku- ja hajuaisti ja niin monet muut asiat, joita tuskin ymmärrämme, – kukin niistä on ihmeellinen ja ylittää ihmisen kyvyn kopioida. Meidät on todellakin luotu pelottavasti ja ihmeellisesti. Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että saamme tuntea Luojan – hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta – ja ihmetellä paitsi hänen tietämystään myös hänen rakkauttaan (Ps. 139:17-24).
Arquidia Mantina
Artigos
Arquidia Mantina
Artigos