Lännessä termiä Vanha maailma käytetään viittaamaan Aasiaan,Afrikkaan ja Eurooppaan. Yleisesti vanhalla maailmalla viitataan sellaiseen maailmankolkkaan, jonka kansalaiset tunsivat ennen kuin se joutui kosketuksiin amerikkalaisten kanssa. Toisaalta Uusi maailma viittaa Amerikkaan, ja siihen kuuluvat Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka ja Keski-Amerikka. Vanha maailma eroaa Uudesta maailmasta.
Termien alkuperä
Amerigo Vespucci, firenzeläinen tutkimusmatkailija keksi termin Uusi maailma (Mundus Novus). Hän lainasi termiä kirjeestä, jonka hän oli kirjoittanut ystävälleen Lorienzo di Pierille keväällä1503. Kirjeessään hän väitti, että eurooppalaisten merenkulkijoiden löytämät maat eivät olleet Aasian reunoja, kuten Kristoffer Kolumbus väitti. Sen sijaan ne kuuluivat täysin erilliseen mantereeseen, ”Uuteen maailmaan”. Toinen tutkimusmatkailija, italialaissyntyinen Peter Martyr, kannatti Uuden maailman käsitettä, ja hän käytti termiä ”Orbe Novo”, joka on käännetty ”uudeksi maapalloksi”, kun hän löysi Amerikan mantereen vuonna 1511.
Uuden maailman ja vanhan maailman konteksti
Termit ”vanha maailma” ja ”uusi maailma” ovat hyvin merkityksellisiä ja erityisen merkityksellisiä historiallisessa kontekstissa. Termit ovat käteviä, kun erotetaan maailman suurimmat ekovyöhykkeet toisistaan. Termejä käytetään myös luokittelemaan eläin- ja kasvilajeja, jotka ovat peräisin näistä kahdesta maailmasta.Termiä Uusi maailma käytetään yleisesti keskusteltaessa asioista, jotka koskevat Amerikkaa ja sitä ympäröiviä alueita, kuten Bermudaa, valtamerisaaria ja ClippertonIslandia. Erityisiä yhteyksiä ovat;
Biologinen konteksti
Biologisessa kontekstissa Uusi maailma ja Vanha maailma mainitaan usein, kun mainitaan lajeja. Vanhan maailman lajit jakautuvat kahteen luokkaan nimittäin afrotrooppisiin ja palearktisiin lajeihin. Toisaalta Uuden maailman lajit ryhmitellään neotrooppisiin ja nearktisiin lajeihin. Biologit yhdistävät kaikki yksinomaan Amerikassa esiintyvät lajit termiin Uusi maailma. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi uuden maailman korppikotkat, uuden maailman apinat ja uuden maailman korppikotkat. Vanhan maailman lajeja esiintyy yksinomaan Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa.
Viljelykonteksti
Uuden ja vanhan maailman nimitystä käytetään myös maatalousalalla. Euroopalla, Aasialla ja Afrikalla on yhteinen maataloushistoria, joka sai alkunsa neoliittisesta vallankumouksesta. Näillä kolmella mantereella oli yhteisiä kesytettyjä kasveja ja eläimiä, joten ne on helppo ryhmitellä yhteen. Vanhan maailman viljelykasveihin kuuluvat vehnä, ruis, kaura, linssit ja ohra, ja vanhan maailman eläimiin kuuluvat lampaat, siat, kanat, vuohet, hevoset ja naudat. Tällaisia eläimiä ja viljelykasveja ei ollut Amerikassa ennen kuin ne otettiin käyttöön 1490-luvulla kolumbialaisen kontaktin jälkeen. Uuden maailman kuuluisiin viljelykasveihin kuuluvat kumi, tupakka, auringonkukka, kaakao ja cashewpähkinä. Uuden maailman hedelmiä ovat papaija, ananas ja guava. Joidenkin kasvien, kuten puuvillan ja jamssin, sekä joidenkin eläinten, kuten koiran, uskotaan olleen olemassa molemmissa maailmoissa.
Viiniterminologia
Viiniterminologiassa käytetään myös termejä uusi maailma ja vanha maailma. Viinieterminologiassa termillä Uusi maailma on kuitenkin eri merkitys. Uuden maailman viineihin kuuluvat esimerkiksi Etelä-Amerikan, Pohjois-Amerikan, Etelä-Afrikan, Uuden-Seelannin ja Australian viinit. Ne eivät rajoitu vain Amerikan alueella tuotettuihin viineihin. Ne sisältävät viinejä kaikilta muilta alueilta paitsi perinteisiltä viinintuotantoalueilta Pohjois-Afrikassa, Euroopassa ja lähellä itää.