Abramia kutsuttiin ”heprealaiseksi Aabrahamiksi” 1. Moos. 14:13:ssa, joka on ensimmäinen kerta, kun sanaa käytetään Raamatussa. Mistä tämä termi on peräisin ja mitä se tarkoittaa?
Sana ”heprealainen” on heprean kielessä עברי (Ivrie). Juurikirjaimia käytetään tarkoittamaan ylittämistä tai läpikulkua. Nykyään Israelissa voimme käyttää sanaa puhuaksemme talojen muuttamisesta, lakien ylittämisestä, vaikeuksien läpikäymisestä, tien ylittämisestä, joen ylittämisestä ja niin edelleen. Läpi kulkemisesta, ohittamisesta tai ylittämisestä, pohjimmiltaan. Raamatussa se näyttää viitanneen ensisijaisesti niihin, jotka kulkivat jokien yli. Tämän symbolisen merkityksen ei pitäisi jäädä huomaamatta meiltä, jotka rakastamme Jumalan sanaa!
On arveltu, että Aabraham ansaitsi nimen ”Ivrie” eli ”Se, joka on kulkenut” viitaten siihen, että hän tuli joen toiselta puolelta. Hän ja hänen perheensä olivat kulkeneet Eufrat-joen läheltä, ylittäneet sen Haraniin, ja sitten Jumala kutsui hänet takaisin joen yli jälleen siihen maahan, jonka nyt tiedämme olevan Israel. Hänellä oli myös esi-isä, jolla oli sama nimi (עבר – Eber, 1. Moos. 11:14), mikä saattaa selittää yhteyden, mutta niin tai näin, näiden heprealaisten (עברים – Ivrim, monikossa) ja jokien ylittämisen välinen yhteys esiintyy Raamatussa muutamia kertoja.
Joosua antaa meille tämän kertomuksen tapahtumista ja vihjeen siitä, miten Jaakobin/Israelin jälkeläiset tulivat tunnetuiksi heprealaisina – Ivrim – ne, jotka olivat kulkeneet yli:
”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kauan sitten teidän isänne asuivat Eufratin tuolla puolen, Terah, Aabrahamin ja Nahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia. Silloin minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolen jokea ja johdatin hänet koko Kanaanin maan läpi ja tein hänen jälkeläisistään monia… ”’Sitten minä vein teidän isänne pois Egyptistä, ja te tulitte merelle. Ja egyptiläiset ajoivat isiänne takaa vaunuineen ja ratsumiehineen Punaiselle merelle asti… Sitten minä vein teidät amorilaisten maahan, jotka asuivat Jordanin toisella puolella. He taistelivat teitä vastaan, ja minä annoin heidät teidän käsiinne… ”Pelätkää siis nyt Herraa ja palvelkaa häntä vilpittömästi ja uskollisesti”. Hylätkää ne jumalat, joita isänne palvelivat virran tuolla puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. Ja jos teidän silmissänne on pahaa palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä te palvelette, joko niitä jumalia, joita isänne palvelivat virran tuolla puolen, tai niiden amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” (jakeet Joosua 24:3-15)
Kuten huomaatte, vesien ylityksistä on useita mainintoja: Abrahamin tulo Eufrat-joen tuolta puolen, Punaisen meren dramaattinen ylitys Exoduksen aikana ja sitten pääsy luvattuun maahan, kun he ylittivät Jordan-joen. Nämä heprealaiset, nämä Ivrimit, ovat varmasti kulkeneet melkoisen paljon! Ymmärrätte, miksi egyptiläiset saattoivat kutsua heitä heprealaisiksi – sellaisiksi, jotka tulivat joen tuolta puolen – ja miksi Aabraham oli perimmäinen heprealainen. Kuin asian korostamiseksi heprealaiset eivät kokeneet yhtä vaan kahta varsin ihmeellistä veden ylitystä; ensimmäinen ja tunnetuin oli Punaisen meren jakautuminen, mutta kun he vihdoin saavuttivat määränpäänsä, Jordanjoki kasaantui molemmin puolin, kun papit astuivat joen uomalle, ja heprealaiset ylittivät sen kuivalla maalla perintöosaansa luvattuun maahan.
Mutta ihmeellistä tässä Joosuan raamatunkohdassa on se, että se linjaa ajatuksen siitä, että jätetään taakse epäjumalanpalveluselämä ja siirrytään palvomaan Israelin ainoaa oikeaa Jumalaa.
”Hylätkää ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla joen tuolla puolen… mitä minuun ja minun huoneeseeni tulee, me palvelemme Herraa.”
Joosualle symboliikka oli selvä: joen toisella puolella on epäjumalanpalvelus, mutta me jätimme tuon elämän taaksemme, kun siirryimme toiselle puolelle. Nyt me palvelemme Herraa.”
Tarkkasilmäiset huomaavat, että aivan kuten pääsiäiskaritsan veri edelsi Punaisenmeren vesien läpi kulkemista, aivan kuten veriuhri uhrataan alttarilla ilmestysmajan ulkopuolella ennen kuin papit tulevat kohti pyhää ja peseytyvät jättimäisen pesualtaan vedellä, veri ja vesi esiintyvät pelastuksessamme samassa järjestyksessä: Jeshuan veri ja kasteen vesi. Kun astumme kasteen veden läpi, julistamme julkisesti, että jätämme vanhan elämämme taaksemme, joen taakse, ja siirrymme uuteen elämään, jossa palvelemme yksin Jumalaa.
Sadat, ellei jopa tuhannet uskovat tulevat kaikkialta maailmasta tullakseen kastetuiksi Jordan-joessa, mutta jokainen meistä, joka on saanut anteeksiannon, kiitos Messiaan veren, on siirtynyt kuolemasta elämään – pimeydestä valoon. Olemme jättäneet vanhan elämämme ”joen tuolla puolen” ja kulkeneet sen toiselle puolelle, aivan uuteen elämään.
Voitamme tietoisesti hylätä ”jumalat”, joita ennen palvelimme – olipa kyse sitten rahasta, huomiosta, menestyksestä, hyväksynnästä, häiriötekijöistä… jätämme kaikki nämä ”jumalat” taaksemme joen tuolla puolen alueelle, jonka läpi kuljimme, kuolemasta ikuiseen elämään. Olemme liittyneet niiden Ivrimien joukkoon, jotka ovat ylittäneet sen! Julistakaamme Joosuan kanssa: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”