”Sentähden ei ole nyt mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa”
Kun pelastuin ensimmäisen kerran, ei kestänyt kauan ennen kuin sain käsitykseni siitä, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Sentähden ei ole nyt mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 8:1 NASB). Luulin, että Paavali tarkoitti jotakin sellaista kuin ”kristityt eivät koskaan tunne syyllisyyttä tehdessään syntiä”. ”Tiesin” sen tarkoittavan sitä, koska olin kuullut muiden käyttävän jaetta juuri sillä tavalla.
”Sentähden ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 8:1 NASB)
Ajan mittaan tulin kuitenkin ymmärtäneeksi jakeen eri tavalla. ”Ei syyllisyydentunnetta” -tulkinta ei läpäise kolmea tärkeää testiä: kreikankielisen sanan merkitystä, välitöntä asiayhteyttä ja koko Raamatun laajempaa asiayhteyttä. Sana, joka on käännetty englanniksi sanalla ”condemnation”, on kreikan kielen sana katakrima. Arvovaltaista Bauerin, Arndtin ja Gingrichin sanakirjaa seuraten F. F. Bruce (itse kreikan kielen auktoriteetti) sanoo, että katakrima tarkoittaa tässä yhteydessä ”tuomiota seuraavaa rangaistusta… rangaistuksellista orjuutta.”
’Tuomion’ merkitys vahvistetaan välittömässä asiayhteydessä
Se ei siis puhu syyllisyytemme julistamisesta, vaan syyllisyyttä seuraavasta synnin orjuudesta. Tämän merkityksen vahvistaa seuraavasta jakeesta löytyvä välitön asiayhteys, kun Paavali sanoo: ”Sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa Jeesuksessa on vapauttanut teidät synnin ja kuoleman laista”. Meillä ei ole enää katakrimaa (eli orjuutta syntiin), koska (tai kuten Paavali sanoo, koska) Kristus on vapauttanut meidät siitä Hengen kautta. Meitä ei ole enää tuomittu elämään synnin orjuudessa. Jos jae olisi itse asiassa tarkoittanut, että kristityt ovat vieraita kaikille syyllisyydentunteille, se olisi ollut ristiriidassa monien selkeiden raamatunkohtien kanssa, mukaan lukien kaksi alla olevaa kohtaa:
Sillä vaikka aiheutin teille murhetta kirjeelläni, en kadu sitä; vaikka kaduinkin sitä – sillä näen, että tuo kirje aiheutti teille murhetta, vaikkakin vain hetkeksi -, nyt iloitsen, en siitä, että teidät tehtiin murheelliseksi, vaan siitä, että teidät tehtiin murheelliseksi katumukseen asti; sillä teidät tehtiin murheelliseksi Jumalan tahdon mukaan, ettette kärsisi missään asiassa menetystä meidän kauttamme. (2. Kor. 7:8-9 NASB)
– Artikkeli jatkuu tämän mainoksen jälkeen –Olkaa kurjia, surkaa ja itkekää; muuttukoon naurunne suruksi ja ilonne alakuloisuudeksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän korottaa teidät. (Jaak. 4:9-10 NASB)
Terve henki on herkkä synnille
Terve henki on herkkä synnille. Vain poltettu omatunto ei tunne huonoa omaatuntoa, kun tekee pahoja asioita. Herkkä omatunto toimii paljolti samalla tavalla kuin hermostomme toimii kehossamme. Kipu kertoo meille, kun teemme jotain (kuten työnnämme käden tuleen), joka vahingoittaa kudoksia. Opimme olemaan toistamatta käytöstä, joka aiheuttaa meille kipua. Tunsin kerran nuoren miehen, joka oli menettänyt herkkyyden toisesta jalastaan auto-onnettomuuden seurauksena. Erään kerran hän tukeutui jalkaansa lämmittimeen nukkuessaan. Hän heräsi palavan lihan hajuun. Jos hän olisi pystynyt tuntemaan, hän olisi liikuttanut jalkaansa ennen kuin tällainen vahinko olisi aiheutunut.
Pahan olon tunteminen, kun olemme tehneet pahoja asioita, tekee meille hyvää. Siitä ei seuraa, että meidän pitäisi vajota hellittämättömään masennukseen tai että meidän pitäisi koskaan luovuttaa. Ei myöskään ole reilua kuormittaa terveen omantunnon käsitettä näillä kahdella, erillisellä asialla. Hylätessämme nämä kaksi tuhoisaa tekoa meidän ei pitäisi hylätä ajatusta jumalallisesta omastatunnosta.
Avain Room. 8:1:n ymmärtämiseen on ymmärtää, mitä Paavali tarkoitti, ei sitä, mitä ystävämme tarkoittavat. Paavali ei tarkoittanut, että kristityt eivät koskaan tunne huonoa omaatuntoa siitä, että ovat tehneet syntiä, vaan hän tarkoitti, että kristityt on vapautettu eikä heidän tarvitse tehdä syntiä.