Tämä postaus ilmestyi alun perin New Yorkin kirjailijan Brette Warshaw’n viikoittaisessa uutiskirjeessä What’s the Difference? uteliaille ja hämmentyneille. Eater julkaisee jatkossa kaikki ruokaan liittyviä eroja jäsentävät painokset, vaikka ne tuskin raapaisevat maailman (ja uutiskirjeen) uteliaisuuksien pintaa: Rekisteröidy saadaksesi What’s the Difference? postilaatikkoosi tai tutustu koko arkistoon.
Mitä eroa on…
Beer Pongilla ja Beirutilla?
Oletpa sitten nykyinen veljeskuntaveli, pyrkivä veljeskuntaveli, toipuva veljeskuntaveli, romanttinen suhde veljeskuntaveljen kanssa, veljeskuntaveljen vanhempi tai veljeskuntaveljen ystävä, vihollinen tai muulla tavoin tutustunut veljeskuntaveljeen, olet luultavasti jonkin verran perehtynyt muutamaan oluella läpikastettuun juomapeliin. Todennäköisesti yksi näistä juomapeleistä sisältää kaljakuppeja, pingispalloja ja kännisiä ihmisiä, jotka yrittävät saada mainitut pingispallot kaljakuppeihin. Mutta onko tuo peli olutpongia vai Beirutia? Käyttivätkö veljeskuntatähdet, jotka kaatoivat olutta päälleen, löivät rintaansa ja julistautuivat sen mestareiksi, oikeasti oikeaa termiä?
Kuten monissa asioissa, joihin liittyy suuria määriä alkoholia, vastaus on epäselvä. Ensimmäiset olutpong-pelit pelattiin Dartmouthissa 1950-luvun alussa, kun ihmiset pelasivat pingistä ja jättivät olutmukit pöydälle; joku päätti, että olisi hyvä idea tähdätä pallolla kuppeihin, ja juomapeli oli syntynyt. Peli kehittyi kilpailuksi, jossa vastustajat käyttävät pingispöytiä, joiden kahvat on katkaistu – ilman kahvoja enemmän tarkkuutta – ja tähtäävät kuppeihin, jotka on järjestetty vaihteleviin kokoonpanoihin, kuten pensas, puu, laiva tai linja. Osu pallolla kupin kylkeen, ja vastustaja juo puolet kupista; upota pallo onnistuneesti, ja vastustaja juo koko kupin.
Beirut – peli, jolla on samanlainen lopputulos (humalajuominen) mutta erilaiset säännöt – syntyi 1980-luvulla joko Bucknellissa tai Lehighissa. (On kiistelty siitä, missä sitä pelattiin ensin.) Beirutissa 10 kuppia asetetaan pyramidin muotoon pöydän molemmille puolille; kilpailijat seisovat sitten kummallakin puolella ja heittävät vuorotellen pingispalloa pöydän poikki sen sijaan, että meloisivat sitä. Jos pallo uppoaa johonkin kuppiin, toisen vastustajan on juotava se.
Mutta mitä tekemistä nimellä on? Peli yleistyi aikana, jolloin Beirut, Libanon oli uutisissa: vuonna 1983 itsemurhapommittajat tappoivat 241 Beirutin lentokentän kasarmille sijoitettua Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta. Oletettavasti Lehighin oppilaat olivat sitä mieltä, että Yhdysvaltojen olisi pitänyt pommittaa Beirutia kostoksi iskuista, ja ajattelivat, että pöydän toiselle puolelle putoavat pingispallot muistuttivat Libanonin pääkaupunkiin pudotettuja pommeja. He alkoivat kutsua peliä ”Beirutiksi”, ja se levisi.
Mutta kun peli alkoi levitä ympäri Yhdysvaltoja alueille, jotka eivät tunteneet alkuperäistä Dartmouthin versiota, ihmiset alkoivat luopua nimestä ”Beirut” – ja kutsuivat sitä sen sijaan ”beer pongiksi”. (Täytyy sanoa, että nimessä on intuitiivisesti järkeä, vaikka mailoja ei käytettäisikään.) Joten nyt… odottakaa… molempia kutsutaan olutpongiksi. Jotkut saattavat edelleen käyttää nimeä Beirut – ja jos he käyttävät, tiedät, mistä pelistä on kyse – mutta jos kuulet termin ”beer pong”, se voi tarkoittaa jompaakumpaa kahdesta asiasta.
Sotkuinen historia, epätyydyttävä lopputulos: kuulostaa sopivalta juomapelille. Kippis!
– What’s the Difference Between Beer Pong and Beirut?