Minkälaisista kissoista alunperin valmistettiin catgutin ompelumateriaalia (tikkejä) ja viulujousia? ilmestyi alunperin sivustolla Quora: the place to gain and share knowledge, empowering people to learn from others and better understand the world.
Answer by Stefan Pociask, wildlife researcher & rehabber, on Quora:
What do catseilla, tenniksellä, lääkäreillä, lehmillä ja viuluilla on jotain yhteistä? Vastaus on…catgut!
Catgut-ompeleet ovat olleet olemassa jo pitkään. Kyllä, siitä tehdään imeytyviä tikkejä vielä nykyäänkin. Imeytyvät tikit ovat sellaisia, joita ei tarvitse poistaa. Ne vain hajoavat ja tulevat osaksi ihoa. Katgutin valmistaminen on melko tuottoisaa liiketoimintaa, sillä kysyntää on edelleen melko paljon. Mistä he saavat kaiken tämän catgutin? Tiedättekö, kun eläinlääkäri nukuttaa kissan ja vie sen sitten takahuoneeseen? No…
Tosiasiassa, jos kissasi istuu kanssasi tätä lukiessasi ja osoittaa huolestuneisuutta, voit sanoa tussullesi, että älä ole huolissasi; sitä ei ole tehty eikä ole koskaan tehty oikeista kissan sisälmyksistä. Teoriassa voisit käyttää kissasi suolia kissan suolen narun valmistamiseen, mutta verrattuna lehmistä ja lampaista saatavaan naruun, se ei ole vaivan arvoista. Lehmän suolistosta voidaan valmistaa jopa 160 metriä pitkää kissanliinanarua. Kissan suolisto on siihen verrattuna pikkujuttu. Miksi ihmeessä sitä kutsutaan kissan suoleksi, kun yhtään kissaa ei ole vahingoitettu tämän narun valmistuksessa? Siihen palaan kohta. Selvitetään ensin, mitä tämä merkkijono tarkalleen ottaen on.
Kuten juuri sanoin, se on peräisin lehmien suolistosta. Nykyään enimmäkseen lehmistä. Joskus lampaista, sioista tai jopa hevosista… mutta lehmän suolisto on suurin nykyinen teollisuudenala. Kun lehmiä teurastetaan lihaksi, suolet säästetään ja käsitellään. Tässä on poikkileikkaus suolesta.
Katgutin valmistukseen tarvitsemamme osa tulee enimmäkseen submucosa- ja externa-kerroksista. Nämä kaksi kerrosta sisältävät kollageenia, jota etsimme. Kollageenia on kaikkialla nisäkkäiden ja joidenkin muiden selkärankaisten ruumiissa. Missä tahansa pehmytkudoksessa tarvitaan rakenteellista lujuutta ja elastisuutta, sieltä voi löytyä kollageenia. Esimerkiksi iho on vahva ja joustava. Myös suoliston on oltava vahva ja joustava, kun syömme paljon ruokaa, jotta suolisto voi venyä puhkeamatta ja supistua takaisin normaalikokoiseksi ruoan syötyä. Tämä kollageeni koostuu vahvoista, venyvistä kuiduista.
Teurastamoissa suolet halkaistaan yleensä puoliksi, kolmanneksiksi tai neljäsosiksi pituussuunnassa. Näin saataisiin eri paksuuksia eri käyttötarkoituksiin. Näitä liotetaan sitten useissa liuoksissa ja syövyttävissä liuottimissa, jolloin kaikki kudos liukenee pois vahvoja kollageenikuituja lukuun ottamatta. Kun kaikki kuidut ovat puhtaita ja puhtaita, ne venytetään, kierretään ja annetaan kuivua jännitettynä. Jäljelle jää catgut-naru, joka on kilo kilolta yksi vahvimmista jousista, joita on olemassa. Tässä suhteessa se on itse asiassa vahvempi kuin vastaavan painoinen teräslanka.
Katgutista valmistetaan eri vahvuuksia (halkaisijoita) sen mukaan, mikä sen lopullinen käyttötarkoitus on. Catgutia käytetään kolmella päätoimialalla. Ensimmäinen on kirurginen ompelumateriaali. Länsimaissa sitä ollaan korvaamassa muilla materiaaleilla, jotka myös imeytyvät elimistöön. Markkinat ovat kuitenkin edelleen vahvat kehitysmaissa. Joten teillä on lääketieteelliset markkinat.
Urheilu! Nimittäin tennis ja muut maila-urheilulajit. Urheilutarkoituksiin se tehdään paljon paksummaksi. Catgut oli alkuperäinen mailamateriaali.
Se on biologista materiaalia, joten ajan myötä se hajoaa. Mutta se tarjosi täydellisen yhdistelmän lujuutta ja ”jousitusta”. Toinen laji, jossa on käytetty catgutia, on jousiammunta. Catgutia on käytetty jo pitkään jousien jousitukseen, ainakin jo muinaisen Egyptin aikoina. Ja kuten tiedämme, egyptiläiset rakastivat kissojaan. Joten he eivät selvästikään käyttäneet niiden suolia jousiinsa. Ei, jo silloin käytettiin karjaa.
Ja lopuksi, kolmas tärkeä käyttötapa on viuluissa.
Katgut oli viulujen alkuperäinen jousimateriaali. Nykyään on olemassa monia muitakin jousityyppejä, mutta catgutia löytyy edelleen monista ammattiorkestereista, erilaisista jousisoittimista, klassisista kitaroista aina niihin jättimäisiin pedaaliharppuihin, jotka lepäävät olkapäätä vasten ja tuottavat taivaallisia ääniä.
Se on siis siinä. Nyt tiedät, että olipa sinulla sitten iso haava, joka on ommeltu kiinni, tai pelasit tennistä tai harjoittelit jousiammuntaa, tai vaikka soitit viulua, alttoviulua tai harppua, ei kissanpentuja loukkaantunut.
Ihmettelet varmaan vieläkin, miksi sitä ikinä kutsuttiin catgutiksi. No, ”gut” osa on itsestäänselvyys, se on tehty suolistosta, joka itsessään on hyvin vanha sana. Mutta ”kissa”-osa on itse asiassa alunperin ollut ”kytte” (lausutaan ”kit”). Mikä on kytte? Tämä on kytte.
Tässä on kytten etu- ja takapuoli… keskiaikainen miniviulu. Se oli niin mini, että sitä säilytettiin pokettissa ( 1400-luvulla), joka on johdettu vanhan ranskan poque-sanasta eli pussista. Matkailevat laulajat saattoivat ottaa esiin kyttensä, soittaa pari tai kolme eloisaa sävelmää ja laittaa sitkeän soittimensa takaisin pokettiinsa huolehtimatta normaalikokoisen viulun herkästä hauraudesta. Nämä soittimet olivat täydellinen sekoitus, jossa hevosenhiusjousi ja lehmän suolisto hankaavat toisiaan täydellisesti yhteen. Catgut (kytte gut) on saanut nimensä siksi, että se on suolisto, jota käytetään kytten jousitukseen. Näin yksinkertaista se on. Sillä ei ole mitään tekemistä kissaeläinten kanssa.
Kiitos! Catgutin tarina.
Kun kerran olet täällä, ja kun kerran puhuimme harpuista ja kytteistä, saatat pitää näitä kahta naista kiehtovina. He ovat sattumoisin nimeltään Camille ja Kennerly Kitt!
He soittavat myös Metallicaa, Iron Maidenia ja paljon muuta hienoa! Mikä tapa soittaa catgutia! Jopa Black Sabbathia! Tämä Sabbath-biisi on niin radikaali.
Mutta palatakseni catgutiin, lyhyesti sanottuna poque on vanhaa ranskaa ja tarkoittaa pussia. Ja kyllä, sieltä tulee pig in a poke (poque); sika pussissa. Pieni poque eli pieni pussi oli vanhan ranskan kielessä poquette. Vanha englanninkielinen versio oli pokytte. Nämä pokytit kiinnitettiin vaatteisiin ja niistä tuli nykyisiä taskuja.
Välillä tehtiin pieniä viuluja, jotka mahtuivat pokytteihin. Niitä kutsuttiin pokytte-viuluiksi, jotka myöhemmin lyhennettiin kytte-viuluiksi ja lopulta puhekielessä vain kyttiksi. Katusoittajat kutsuivat niiden jousia kyttegutiksi, josta tuli aikanaan catgut. Voila!
EDIT: Jotkut väittävät, että catgut on peräisin sanasta ”cattle gut”. Vaikka tämä kuulostaa järkevältä, oli olemassa varsinainen soitin nimeltä ”kytte”, ja sitä, mistä ne jousitettiin, kutsuttiin ”kyttegutiksi”. Voit vapaasti valita kumman tahansa version.
Image courtesy of University of Guelph
Photo of pochette violin by Frinck Käyttäjä:Frinck51 31. tammikuuta 2005
Tämä kysymys ilmestyi alun perin sivustolla Quora – the place to gain and share knowledge, empowering people to learn from others and better understand the world. Voit seurata Quoraa Twitterissä, Facebookissa ja Google+:ssa. Lisää kysymyksiä:
- Koiraeläimet: Mikä on söpöin asia, jonka olet koskaan nähnyt koiran tekevän?
- Eläinten käyttäytyminen: Miten saalistajat löytävät ruokaa nenällään?
- Luonto: Miten vuohet laskeutuvat kallioita alas?