Milloin Pakistanista tuli maa?

Pakistan on maa, joka sijaitsee Aasian eteläosassa. Maa tunnetaan virallisesti nimellä Pakistanin islamilainen tasavalta. Se on yksi maailman väkirikkaimmista maista, jonka maapinta-ala on noin 881 913 neliökilometriä ja jossa asuu noin 200 813 818 ihmistä vuonna 2018. Tämän tilaston perusteella Pakistan on väkiluvultaan maailman kuudennella sijalla. Se rajoittuu idässä Intiaan, lännessä Afganistaniin, lounaassa Iraniin ja koillisessa Kiinaan, ja sillä on noin 650 kilometrin pituinen rantaviiva Arabianmeren ja Omaninlahden varrella. Sen pääkaupunki on Islamabad.

Pakistan juhlii itsenäisyyttään 14. elokuuta 1947, joka edustaa päivää, jolloin se erosi Intiasta Muhammad Ali Jinnahin johdolla. Koska Pakistan on muslimivaltio, tämä juhlapäivä on islamilaisen kalenterin mukaan myös Ramadhanin 27. päivä vuonna 1366

Lyhyt historia

Intian niemimaan kolonisaatio käynnistyi Brittiläisen Itä-Intian komppanian vierailulla 1700-luvulla. Alun perin yhtiön tarkoituksena oli käydä kauppaa Itä-Intian kanssa, mutta se päätyi ottamaan poliittisen vallan suurimmassa osassa aluetta ja käymään kauppaa Kiinan kanssa. Perustamishetkellä vuonna 1600 yhtiöllä oli vain muutama sata sotilasta. Puolitoista vuosisataa myöhemmin tapahtui suuri laajentuminen, ja joukkojen määrä nousi noin 3 000:een vuonna 1750, 26 000 sotilaaseen vuoteen 1763 mennessä ja 67 000 sotilaaseen vuoteen 1778 mennessä. Suurin rekrytointityövoima olivat intiaanit, jotka koulutettiin brittiläisessä järjestelmässä.

Sikhien valtakunnan ja Brittiläisen Itä-Intian komppanian välinen rauhansopimus ja diplomaattisuhteet katkesivat 1840-luvulla, mikä johti ensimmäiseen englantilais-sikhien sotaan vuosina 1845-1846. Tämä oli seurausta siitä, että sikhit pyrkivät siirtymään alueelle, jonka he katsoivat olevan heidän hallussaan. Tätä siirtoa pidettiin vihamielisenä, mikä sai heidät julistamaan sodan. Tämä ja Sindin sota vuonna 1843 auttoivat Britannian Itä-Intian yhtiötä laajentamaan aluettaan Pakistaniin, Intiaan ja Bangladeshiin.

Tämän ensimmäisen maailmansodan jälkeen Muslimiliitto ja Intian johtajat liittoutuivat molemmat Britannian Itä-Intian yhtiötä vastaan, jotta Etelä-Aasia saisi itsenäisyytensä. Muslimiliiton johtaja Muhammad Ali Jinnah ehdotti 1930-luvulla itsenäisen valtion muodostamista muslimiyhteisölle. Hän suositteli, että tätä muslimivaltiota kutsuttaisiin Pakistaniksi, joka tarkoitti urdun kielellä ”puhtaiden maata”.

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 britit myönsivät Etelä-Aasialle itsenäisyyden. Elokuussa 1947 britit sallivat Intian ja Pakistanin jakamisen erillisiksi itsenäisiksi valtioiksi. Intian ja Pakistanin välille syntyi kuitenkin uudelleen konflikteja jaosta huolimatta. Tämä riita johti sotaan Kashmirista vuonna 1948. Pakistan väitti olevansa ylivoimainen alueella, koska suurin osa sen asukkaista oli muslimeja, kun taas intialaiset väittivät sen olevan osa Intiaa. Yhdistyneet Kansakunnat lopetti sodan vuonna 1949. Myöhemmin vuonna 1956 Pakistanista tehtiin tasavalta. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin kenraalimajuri Iskander Mirza.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.