Kun joku aivastaa, sanomme ”siunausta” tai ”Jumala siunatkoon sinua” on välitön refleksi. Mutta miksi meidän on pakko sanoa se kenelle tahansa, joka aivastaa, vaikka kyseessä olisi tuntematon ihminen? No, ehkä siksi, että se on jotain, mitä meille on opetettu lapsuudesta lähtien, ja siitä on tullut refleksiivinen tapa, jota emme edes ajattele syvällisesti siunauksena.
Miten ja mistä tämä sosiaalinen käyttäytyminen on saanut alkunsa?
Historiallisesti aivastusten ajateltiin olevan enne tai varoitus jumalilta, Fordhamin yliopiston historian professorin W David Myersin mukaan. ”Eurooppalaisille kristityille, kun ensimmäinen rutto, joka heikensi nykyään kristillistä Rooman valtakuntaa noin vuonna 590, paavi Gregorius Suuri uskoi, että aivastelu oli varhainen varoitusmerkki rutosta, joten hän käski kristittyjä vastaamaan aivasteluun siunauksella”, hän kertoi NYT:lle.
Vanhoina aikoina ihmiset uskoivat, että aivastelu päästää pahat henget kehoon, ja sanomalla ”Jumala siunatkoon sinua” pidettiin pahat henget poissa.
Harvardin lääketieteellisessä tiedekunnassa työskentelevän psykiatri Omar Sultan Haquen mukaan, vaikka aivastusten puhkeaminen näyttääkin olevan satunnaista, jumalallisen siunauksen antaminen voi toimia selityksenä asioille, kun tavalliset selitykset puuttuvat. ”Koska uskonnon, puhtauden ja inhon tunteen välillä on syvä yhteys ihmisen psyykkeessä, Jumalaan vetoaminen aivastuksen jälkeen on todennäköisempää verrattuna siihen, että Jumalaan vetoaisi muiden poikkeavien tapahtumien, kuten jonkun olkapäähän osuvan satunnaisen roskan, jälkeen”, hän sanoi. ”Sanomalla yksinkertaisesti ’siunausta’ vähennetään myös uskonnollisia merkityksiä tai paljastuksia omista uskomuksista”, sanoi Frank Farley, psykologian professori Templen yliopistosta.
Hyvää toivottaminen aivastuksen jälkeen on luultavasti saanut alkunsa tuhansia vuosia sitten. Roomalaiset sanoivat ”Jupiter varjelkoon sinua” tai ”Salve”, mikä tarkoitti ”hyvää terveyttä sinulle”, ja kreikkalaiset toivottivat toisilleen ”pitkää elämää”.
Vanhan taikauskon mukaan aivastelu saa sielun pakenemaan kehosta nenän kautta. Sanomalla ”siunausta” estettäisiin paholaista vaatimasta henkilön vapautunutta sielua. Toiset taas uskoivat asian olevan päinvastoin – pahat henget käyttävät aivastusta tilaisuutena päästä ihmisen ruumiiseen.