Tittelissä Mrs on pari outoa asiaa. Ensinnäkin sana, jota se edustaa, missus, näyttää oudolta näin kirjoitettuna kokonaisuudessaan. Itse asiassa, paitsi vitsikkäässä yhteydessä ”neiti”, joka tarkoittaa vaimoa, sitä ei juuri koskaan näe kirjoitettuna. ”Missus Claus” näyttää paljon kiusallisemmalta kuin ”Mister Rogers”. Toiseksi, lyhenteessä on r-kirjain, mutta sanassa ei. Miksi sanassa Mrs. on ’r’?
Alun perin Mrs. oli lyhenne sanasta mistress, joka oli isännän naispuolinen vastine. Molemmille muodoille oli erilaisia kirjoitusasuja – se saattoi olla maistresse/maistre tai maystres/mayster – ja vaihtelua myös ääntämisessä. Sanalla rakastajatar oli yleisempi merkitys naisena, joka on vastuussa jostakin asiasta. Lapsista vastaava kotiopettajatar oli rakastajatar, samoin kuin kotitaloutta johtava nainen. Lyhennettyä muotoa käytettiin useimmiten naimisissa olevan naisen tittelinä.
Lopulta tittelimuoto sai supistuneen, r-kirjaimettoman ääntämyksen, ja 1700-luvun lopulla ”missis” oli hyväksyttävin tapa sanoa se. (Vuoden 1791 ääntämissanakirjassa sanottiin, että lausuminen ”rakastajatar” vaikuttaisi ”omituiselta ja pedanttiselta”.) Täydellinen sana rakastajatar oli tuohon mennessä tullut merkitsemään rakastajatarta, jotakuta, joka ei nimenomaan ollut rouva.
Myös herra-sanan ääntäminen muuttui, ”herrasta” muotoon ”herra”. Mutta oli jo olemassa kirjoitettu sana mister, joka tarkoitti ammattia, kauppaa tai taitoa (sukua métierille), joten kun herra kirjoitettiin näin, se ei näyttänyt hankalalta. Missus sen sijaan kirjoitettiin alun perin karkeasti alemman luokan murretta vastaavaksi, kuten palvelijat puhuivat rakastajattaristaan esimerkiksi Dickensin kirjassa. Vaikka kaikki lausuivat rouvan ”missiksi”, sen kirjoittamista vältettiin, koska se oli liian rentoa. Se olisi sama kuin kirjoittaisi Ms. kuin Miz. Joskus titteli ei ole sanan lyhenne, vaan ihan oma sanansa.