Vähän on turhauttavampaa pyörätuolin käyttäjille ja muille liikuntarajoitteisille kuin se, etteivät he löydä esteetöntä pysäköintipaikkaa. Vielä järkyttävämpää on, kun huomaamme, että ei-vammainen henkilö on pysäköinyt laittomasti yhdelle näistä paikoista, joita me niin kipeästi tarvitsemme. Voitte siis kuvitella suuttumukseni, kun sain hiljattain tietää, että joissakin yhdysvaltalaisissa yhteisöissä joitakin näistä merkityistä pysäköintipaikoista ei voida laillisesti valvoa, eivätkä paikalliset lainvalvontaviranomaiset anna sakkoja rikkomuksista. Näin ollen ei-vammaiset ihmiset pysäköivät usein näille esteettömille paikoille ilman seuraamuksia.
Jotta saisitte hieman taustaa, 13. heinäkuuta 2018 vein lapseni heidän viikon mittaisen kesäleirinsä viimeiselle päivälle paikalliseen kirkkoon. Pysäköintialue ei ole valtava, eikä siellä ole yksittäisiä päällystettyjä paikkoja; vain kaksi riviä nurmikkoa, joihin autot voivat pysäköidä. Suoraan kirkon edessä on kuitenkin neljä päällystettyä esteetöntä pysäköintipaikkaa, kaksi kirkon reunustetun sisäänkäynnin molemmin puolin. Kummankin autopaikkaparin välissä on kulkuväylä, ja kaikissa neljässä on siniseksi maalattu pyörätuolisymboli ja tavallinen DOT:n metallikyltti, jossa lukee, että pysäköintiä rikkovalle määrätään 250 dollarin sakko. Tavallisesti parkkipaikka on tyhjä lukuun ottamatta noin tusinaa vanhempaa (kuten minä), jotka jättävät lapsensa pois. Olin yllättynyt siitä, että tuona aamuna kolme neljästä esteettömästä paikasta oli varattu ja useita muita autoja oli pysäköity ajoväylien reunoille.
Parkkeerattuani ainoalle vapaalle esteettömälle paikalle huomasin, että kolme muuta autoa kuului kirkon vapaaehtoisille, jotka olivat tekemässä maisemointitöitä paikkojen edessä. Oli selvää, että he olivat parkkeeranneet sinne helpottaakseen maisemointivälineiden ja -tarvikkeiden purkamista. Lähestyin yhtä laittomasti pysäköineistä henkilöistä (tai niin luulin) ja pyysin häntä kohteliaasti (kahdesti) olemaan pysäköimättä sinne. Palasin autolleni muutamaa minuuttia myöhemmin vietyäni lapseni kotiin, eikä kukaan ollut siirtänyt autoaan; he olivat juuri palanneet töihin. Poistuin paikaltani ja pysäköin muualle, jotta voisin soittaa kirkkoon ja pyytää heitä varmistamaan, että autot siirretään. Kukaan ei vastannut kahden puhelun jälkeen, enkä voinut jättää vastaajaan viestiä. Niinpä turvauduin viimeiseen keinoon ja soitin paikalliseen sheriffin toimistoon. He vakuuttivat minulle, että he lähettäisivät apulaisseriffin kirkkoon tutkimaan asiaa.
En ollut suunnitellut jatkotoimia, ja olin tyytyväinen siihen, että olin tehnyt kaiken voitavani. Kunnes sain Facebook-viestin henkilöltä, jonka kanssa puhuin, ja pyysin häntä siirtämään autot. En aio käydä läpi pitkää listaa tekosyistä ja perusteluista, jotka hän antoi minulle pysäköintiä varten noille paikoille, mutta hän kertoi minulle jotain hyvin huolestuttavaa. Hän sanoi, että sheriffin apulaissheriffi tuli kirkkoon. Apulaisseriffi kuitenkin kertoi hänelle, että nuo merkityt esteettömät paikat ”eivät ole oikeudellisesti valvottavissa”, ja ainoa asia, jonka apulaisseriffi voisi tehdä, olisi syyttää autojen omistajia luvatta tapahtuneesta tunkeutumisesta, jos kirkko niin haluaisi. Joten pohjimmiltaan mitään ei tapahtunut, ja auton omistajat jätettiin rauhaan.
En voinut ymmärtää, miten paikallinen lainvalvontaviranomainen ei oikeasti voinut panna täytäntöön sitä, mikä näytti olevan selvä pysäköintirikkomus (ja tiedoksi, olen täysin tietoinen siitä, että kirkot on vapautettu esteettömyyslaeista). Niinpä lähdin etsimään vastauksia. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli amerikkalaisten vammaislain (ADA) teksti nähdäkseni, mitä siinä sanotaan esteettömistä pysäköintipaikoista.
ADA:ssa on vaatimuksia esteettömien pysäköintipaikkojen saatavuudesta tontin koon perusteella. Mitä suurempi pysäköintialue on, sitä enemmän merkittyjä paikkoja siellä on oltava. Lisäksi yhden kuudesta esteettömästä pysäköintipaikasta tai murto-osan kuudesta on oltava ”pakettiautolla saavutettava”. Esim: Pysäköintialueella, jossa on yhteensä 400 pysäköintipaikkaa, tarvitaan kahdeksan esteetöntä pysäköintipaikkaa, ja kahden näistä kahdeksasta pysäköintipaikasta on oltava pakettiautokäyttöön soveltuvia. Näiden standardien mukaan kyseinen kirkko täytti ADA:n vaatimukset neljän esteettömän pysäköintipaikan osalta (olettaen, että sen pysäköintialueella oli tilaa yhteensä 76-100 autolle). ADA:n mukaan kulkuväylät on myös merkittävä (esim. maalattava luukkumerkinnöillä), jotta estetään pysäköinti niihin, ja esteettömät pysäköintipaikat on merkittävä kansainvälisellä esteettömyystunnuksella varustetuilla kylteillä. Kaikki nämä vaatimukset täyttyivät, ja kenelle tahansa tarkkailijalle ne osoittaisivat, että kyse oli laillisesti toteutettavista esteettömistä pysäköintipaikoista. Monilla osavaltio- ja paikallishallinnoilla on omat vaatimuksensa, jotka voivat olla täsmällisempiä tai tiukempia – mutta eivät vähemmän tiukkoja.
AdA:n vaatimukset eivät auttaneet selittämään, miksi nämä paikat eivät olisi laillisesti täytäntöönpanokelpoisia, joten konsultoin ADA-asiamiestäni. Selitin tilanteen, ja hän vastasi, ettei hänellä ollut muuta selitystä kuin se, että kaupungilla tai piirikunnalla saattaa olla paikallinen asetus, jonka nojalla paikalliset lainvalvontaviranomaiset toimivat, ja jotenkin nuo tilat eivät vastanneet asetuksen vaatimuksia.
Seuraava – ja viimeinen – pysähdykseni oli sheriffin toimisto. Lähetin heille viestin, jossa kysyin, miksi nuo neljä esteetöntä pysäköintipaikkaa eivät olleet täytäntöönpanokelpoisia. En ole vielä kuullut heiltä vastausta (ja päivitän tätä viestiä, kun kuulen), mutta minulla on tunne, että he aikovat kertoa minulle seuraavaa.
Jos paikalliset kiinteistöjen ja yritysten omistajat eivät noudata liikenneministeriön käsikirjan Manual on Uniform Traffic Control Devices (MUTCD) mukaisia merkintöjä ja opasteita koskevia vaatimuksia, lainvalvontaviranomaiset eivät voi kirjoittaa sakkolappuja rikkeistä, koska paikat ovat teknisesti vaatimustenvastaisia. Vuonna 2013 jotkut Ateenan asukkaat Ohiossa turhautuivat pahasti, koska paikalliset lainvalvontaviranomaiset eivät voineet tehdä mitään rangaistakseen vammaisia, jotka pysäköivät esteettömille pysäköintipaikoille. Ateenan vammaisneuvosto (Athens Disabilities Commission) oli ryhtynyt valistamaan paikallisia kiinteistönomistajia (mukaan lukien Ohion yliopisto) siitä, kuinka monet heidän esteettömyyspysäköintikylteistään eivät olleet standardien mukaisia. Tämä johtui komission havaintojen mukaan siitä, että jotkut yksityiset kiinteistönomistajat olivat asettaneet kylttejä, jotka eivät täyttäneet käsikirjan kautta asetettuja standardeja.
Ateenan poliisipäällikkö Tom Pyle sanoi, että kaikki kaupungin pysäköintipaikat on merkitty oikein ja että niitä valvotaan. ”Yksityisomistuksessa olevat tilat ovat kuitenkin eri juttu”, hän sanoi. ”Harvat yritykset ovat merkinneet ne oikein, joten emme tee paljon valvontaa yksityisomistuksessa.” Pyle sanoi, ettei hän tiedä, että yksityisten kiinteistöjen omistajia vaadittaisiin merkitsemään paikat oikein, joten hänen yksikkönsä ei voi pakottaa heitä tekemään niin. Kun tämä artikkeli julkaistiin vuonna 2013, noin 90 prosenttia Ohion yliopiston esteettömistä pysäköintipaikoista oli suurelta osin merkitty väärin, mikä teki niistä ”täytäntöönpanokelvottomia”.
Jos poliisi sakottaisi jonkun, joka on pysäköinyt väärin merkitylle paikalle, sakkoa ei voitaisi panna täytäntöön kunnallisessa tuomioistuimessa. MUTCD:n mukaan sinivalkoiset merkit ovat vain tiedotustarkoituksessa, joten vaikka moniin merkkeihin on merkitty 250 dollarin sakko, ne eivät ole täytäntöönpanokelpoisia. Ainoa olettamukseni omassa tilanteessani on, että kirkon neljän esteettömän pysäköintipaikan opasteet eivät ole MUTCD:n mukaisia.
On jo tarpeeksi paha, että joudumme taistelemaan esteettömästä pysäköinnistä. Mutta nyt meillä ei ole mitään oikeussuojakeinoja ihmisille, jotka pysäköivät merkityille esteettömille paikoille, koska yritys tai kiinteistön omistaja ei tiennyt tai välittänyt saattaa opasteita ja muita merkintöjä vaatimusten mukaisiksi. Kehotan teitä tutustumaan asuinvaltionne lakisääteisiin esteettömien pysäköintipaikkojen merkintöihin ja auttamaan liikeyritysten omistajien valistamisessa siitä, että merkinnät on saatava sääntöjen mukaisiksi. On painajaismaista, että tämä on yksi este lisää, joka meidän on kohdattava taistelussamme yhtäläisten oikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta. Ongelman tunnistaminen ja ymmärtäminen on kuitenkin ensimmäinen askel kohti sen poistamista.
