Miksi on tärkeää juhlia 13. lisäystä
21. heinäkuuta, 2016 Caleb Benadum Mielipide
Pakkotyö
Yhdysvaltojen perustuslain 13. lisäyksessä sanotaan, että ”Orjuutta tai tahdonvastaista orjuutta, paitsi rangaistuksena rikoksesta, josta asianosainen on asianmukaisesti tuomittu, ei saa olla olemassa Yhdysvalloissa eikä missään niiden lainkäyttövaltaan kuuluvassa paikassa.”
Muutos hyväksyttiin sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli käynyt verisen sisällissodan orjuuden instituutiota kannattaneiden alueiden ja orjuuden instituutiota vastustaneiden alueiden välillä. Useita vuosia aiemmin presidentti Abraham Lincoln oli vapauttanut kaikki orjat konfederaation (kapinallisten) alueilla vapautusjulistuksella, mutta vasta 13. lisäys poisti lopullisesti toisen ihmisen ostamisen ja myymisen laillisena käytäntönä.
Mutta odota! Eihän orjuus loppunut tuolloin? Ei, ei valitettavasti päättynyt. Kuten nykyään tiedämme, orjuuden nykyaikaiset muodot jatkuvat edelleen nyky-yhteiskunnassa. Niitä ovat muun muassa pakkoprostituutio, lapsityövoima, pakkotyö, pakkoavioliitto ja pakkotyö. Tämä sivusto on omistettu ihmisille, jotka taistelevat nykyaikaisen orjuuden käytäntöjä vastaan. 13. lisäys on kuitenkin edelleen uskomattoman tärkeä asiakirja ja virstanpylväs Yhdysvaltojen historiassa. 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun loppupuolelle asti valtiot ympäri maailmaa seurasivat esimerkkiä poistamalla irtaimen omaisuuden orjuuden muodot.
Mitä on irtaimen omaisuuden orjuus?
Irtaimen omaisuuden orjuus on termi, jota käytämme tarkoittamaan laillista omistusoikeutta toiseen ihmiseen. Yhdysvalloissa tavaraorjuutta ruokki transatlanttinen orjakauppa. Monet ”uuden maailman” maat, kuten Karibian saaret ja Pohjois-Amerikka, olivat luonnonvaroiltaan rikkaita. Kun eurooppalaiset ryhtyivät keräämään näitä luonnonvaroja, he tarvitsivat halpaa työvoimaa. Orjakauppa, joka oli jo olemassa, tarjosi tarvittavaa työvoimaa. Afrikassa vangittiin suuria määriä orjia, jotka sitten lähetettiin Amerikkaan työskentelemään sokeriplantaaseille, tupakkatiloille ja muille maatalousaloille.
Erikoislaatuista irtaimisto-orjuudessa oli se, että sitä suojeltiin lain varjolla. Tämä tarkoittaa, että orjuutettu henkilö, joka pakeni, rikkoi itse asiassa lakia – hän oli rikollinen. Ihmisiä voitiin omistaa, aivan kuten taloja, autoja tai karjaa. Nykyään pidämme tätä käytäntöä barbaarisena, ja sitä se onkin. Mutta se eroaa orjuuttamisen nykyisistä muodoista yhdellä erityisellä tavalla: orjuuttamisen nykyiset muodot ovat laittomia. Niitä saatetaan suvaita, ne saattavat olla korruptoituneiden hallitusten ja alhaisen oikeusvaltion tulosta, mutta ne ovat laittomia. Mauritaniasta tuli maailman viimeinen maa, joka kielsi irtaimen orjuuden vuonna 1981.
Miksi on tärkeää juhlia 13. lisäystä, jos orjuus on edelleen olemassa?
13. lisäys on askel matkalla kohti orjuuden lopettamista. Se oli vain osa muotokuvaa. Lisäys ei muuttanut miesten sydämiä, eikä se muuttanut yhden miehen kykyä orjuuttaa toinen mies (tai nainen). Mutta se auttoi muuttamaan yhteiskuntaamme, ja se muutti käytäntöjämme. Juuri tätä me yritämme tehdä puuttuessamme nykyaikaiseen orjuuteen ja ihmiskauppaan. Seuraava osa muotokuvasta syntyi vasta 135 vuoden kuluttua, kun TVPA ja Palermon pöytäkirja kirjattiin osaksi kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä. Mutta katsokaa, miten olemme edistyneet vain viidessätoista vuodessa! Jäljittäkäämme historiamme abolitionisteina niiden historiaan, jotka tulivat ennen meitä. Tähän kuuluvat myös ne uskomattomat miehet ja naiset, jotka taistelivat irtaimen orjuuden lopettamiseksi Yhdysvalloissa ja maissa ympäri maailmaa.
Tänä päivänä irtaimen orjuuden ongelma tuntuu niin yksinkertaiselta, niin ilmeiseltä. Se on kaikin puolin väärin. Miesten, naisten ja lasten varastaminen kotimaastaan, aviomiesten repiminen irti vaimoista, vanhempien irrottaminen lapsista, riisuminen ja myyminen eniten tarjoavalle, kahleisiin kahlittuina ja ruoskan verestäminä. Se on vastoin paitsi käsitystämme ihmisoikeuksista ja ihmisarvosta myös käsitystämme itsestämme: kansasta, joka on perustettu olettamukselle, että kaikki on luotu tasa-arvoisiksi.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu osoitteessa tipheroes.org
Topics: Pakkotyö