Elektronimerimallissa kuvataan, että metallin pinnalla olevat elektronit voivat liikkua vapaasti atomilta toiselle.
Johtuen useimpien metallien hyvin alhaisesta elektronegatiivisuudesta, elektronit eivät ole tiukasti kiinni metalliatomeissa.
Kovalenttisessa sidoksessa metalliatomi muuttuu vakaammaksi sallimalla valanssielektronitiheyden siirtymisen pääosin toiselle atomille, jolla on suurempi elektronegatiivisuus.
Metallisessa sidoksessa ei ole korkeamman elektronegatiivisuuden omaavia atomeja, joihin elektronitiheys voitaisiin siirtää. Tämä tarkoittaa, että metallisessa sidoksessa, jotta metalliatomista tulisi vakaampi, sen on vapautettava elektronitiheytensä ilman, että elektroneja siirretään toiseen atomiin. Tällöin elektronit voivat vapaasti liikkua atomien välillä sitoutumatta mihinkään tiettyyn atomiin.
Nämä ”vapaat” elektronit muodostavat niin sanotun ”elektronimeren” Vapaasti liikkuvien elektronien malli selittää metalleissa esiintyvät sähkönjohtavuus-, postiaktiivisuus-, kiilto- ja lämmönjohtavuusominaisuudet
Malli tai teoria ””elektronimeren”” mallista auttaa tiedemiestä hahmottamaan elektronien käyttäytymistä metallisessa sidoksessa.