Messu on keskeinen jumalanpalvelus katolisen elämässä. Messussa käymisessä on kyse ajan viettämisestä Jumalan kanssa, mutta myös hänen armojensa vastaanottamisesta (sisäinen voima elää kristillistä elämää). Nimi ”messu” tulee papin sanomasta latinankielisestä loppusiunauksesta ”Ite missa es”, joka tarkoittaa ”lähettää ulos”, kuten Jeesus Kristus lähetti opetuslapsensa maailmalle viemään opetustaan heille.
Messussa on neljä perusosaa eli ”riittiä”.
Alkuosaa kutsutaan nimellä ”johdatusriitti”. Alussa pappi kulkee sisään alttaripalvelijoiden saattelemana, (yleensä poikia ja tyttöjä, jotka auttavat pappia kantamalla ja antamalla hänelle tavaroita). Usein seurakunta (kaikki paikalla olevat) laulaa virren. Kun pappi saapuu pyhäkköön (kirkon osaan, jossa alttaripöytä on), hän aloittaa messun sanomalla ristinmerkin: ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen”. Tämä lyhyt rukous merkitsee, että kaikkia muistutetaan siitä, että heidät on kastettu yhdeksi Jumalaksi kolmessa persoonassa, ja näin he asettuvat hänen suojelukseensa. Sitten seurakuntalaisille annetaan hetki aikaa miettiä, mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä, mikä on loukannut muita ihmisiä, ja heitä kehotetaan tekemään parannus tai pyytämään anteeksi Jumalalta. Tämä siksi, että se, että emme ole pahoillamme synneistämme (kun olemme loukanneet muita ihmisiä tai olleet tottelemattomia Jumalalle), voi olla esteenä sille, että saamme niitä armoja, joita Jumala haluaa antaa meille.
Messun toista osaa kutsutaan ”sanan liturgiaksi”. Liturgia on antiikin kreikkalaisilta peräisin oleva sana, joka tarkoittaa ’virallista työtä’, joten messu on osa kirkon virallista rukousta. Sanan liturgiassa kaikki kuuntelevat Raamatun lukukertomuksia; ensin Vanhan testamentin kertomus, jota täydentää se, mitä Jeesus Kristus teki, esimerkiksi kertomus israelilaisten ruokkimisesta mannalla erämaassa (2. Mooseksen kirjan 16. luku), täydentyy, kun Jeesus Kristus sanoo: ”Minä olen elämän leipä” (Johanneksen kirjan 6. luku). Sitten rukoillaan tai lauletaan psalmi samasta aiheesta. Toinen lukukerta on yleensä Paavalin kirje, ja sen jälkeen kaikki seisovat kuuntelemassa evankeliumin lukua, kertomusta Jeesuksesta. Tämä lukukerta osoittaa, miten Jeesus täydentää Vanhan testamentin. Lukukappaleiden jälkeen kaikki istuvat ja kuuntelevat papin saarnaa eli homiliaa. Tämän messun osan päätteeksi sunnuntaisin kaikki lausuvat uskontunnustuksen, joka on uskontunnustus Jumalaan, ja sitten jokaisella seurakunnalla on omat ”esirukoukset” eli joukko rukouksia paikallisten asioiden ja ihmisten puolesta.
Messun kolmatta osaa kutsutaan eukaristian liturgiaksi. ’Eukaristia’ tarkoittaa kiitoksen antamista, joten se alkaa ’uhrilahjalla’, jolloin tarjoudumme Jumalalle. Tätä symboloi leivän ja viinin ottaminen, joista tulee Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sekä kolehti. Eukaristisen rukouksen aikana kaikki polvistuvat palvomaan Jeesusta Kristusta, joka tulee läsnäolevaksi leivän ja viinin muodossa, kun pappi lausuu ”konsekraation”. Muutosta ei ”tee” pappi, vaan Kristus, ja vaikka mikään ei näennäisesti näytä muuttuneen, muutos koskee substanssia, sitä, mitä se on. Ne, jotka kykenevät vastaanottamaan ”pyhän ehtoollisen”, valmistautuvat vastaanottamaan sen, joko yhdenlaisena (vain isäntä, ruumis) tai kahdenlaisena (myös maljasta). Ne, jotka eivät kykene vastaanottamaan pyhää ehtoollista, joko siksi, että he eivät ole katolilaisia, tai siksi, että he ovat katolilaisina rikkoneet jotakin vakavaa kirkon lakia eivätkä ole tehneet sovintoa kirkon kanssa, kutsutaan tulemaan eteenpäin ja vastaanottamaan siunaus, jota voidaan kutsua hengelliseksi ehtoolliseksi.
Messun viimeinen osa, päätösriitti, on melko lyhyt – sen jälkeen, kun eukaristiaa (pyhää ehtoollisjuhlaa) on mietitty jonkin aikaa, kaikki nousevat seisomaan, ja pappi lausuu viimeisen lyhyen rukouksen, jossa hän pyytää Jumalalta apua, jotta voisimme käyttää messussa saamiamme armoja avuksemme jokapäiväisessä elämässämme. Sitten hän siunaa kaikki Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joten me kaikki lähdemme pois tietäen, että olemme palvoneet kolmiyhteistä Jumalaa ja että hän on vahvistanut meitä elämään elämäämme maailmassa. Papin viimeisiin sanoihin: ”Messu on päättynyt. Menkää Kristuksen rauhassa rakastamaan ja palvelemaan Herraa”, seurakunta vastaa: ”Kiitos Jumalalle.”
Eukaristian keskeisestä mysteeristä on kirjoitettu paljon, ja pyhä Kyrillos Jerusalemilainen, joka kirjoitti neljännen vuosisadan lopulla, sanoi: ”Älkää katsoko leipää ja viiniä joksikin tavalliseksi asiaksi, sillä Herran omien sanojen mukaan ne ovat hänen ruumiinsa ja verensä. Vaikka havaintokyky antaa teille tämän ymmärtää, antakaa uskon antaa teille varmuus. Älkää arvioiko asiaa maun perusteella! Olkaa uskon kautta lujasti vakuuttuneita siitä, että olette tulleet Kristuksen ruumiin ja veren arvoisiksi” (Mystagogiset katekeetat 4, 6).