Erityislasten opetukseen on puututtu monin tavoin, mutta yksi tehokkaimmista on inklusiivinen luokkahuone. Vaikka on edelleen olemassa erityisesti erityislapsille tarkoitettuja kouluja, tutkimukset näyttävät osoittavan, että lapset oppivat enemmän ja säilyttävät oppimansa paremmin luokassa, jossa on mukana yleisopetuksen oppilaita. Lisäksi lapset, joilla ei ole erityistarpeita, kehittävät suvaitsevaisuuden ja hyväksynnän asenteita, kun taas lapset, joilla on erityistarpeita, oppivat haastamaan itsensä.
Mitä on inklusiivinen oppiminen?
Tämä termi eroaa vastaavasta käsitteestä nimeltä ”valtavirtaistaminen”. Jälkimmäisessä lapset, joilla on erityistarpeita, pyrkivät pääsemään vaiheeseen, jossa heidät integroidaan tavalliseen luokkaan. Vaikka tämä johtaa samaan ”inklusiiviseen” ympäristöön, inklusiivisen oppimisen omaksuneet opettajat uskovat, että erityistarpeita omaavilla lapsilla on oikeus saada opetusta tavallisessa luokkahuoneessa eikä heidän pitäisi joutua karsimaan etuoikeuttaan. Itse asiassa IDEA:ssa eli vammaislaissa (Individuals with Disabilities Act) sanotaan, että ”vammaiset oppilaat tulisi sijoittaa lähikouluun ja mahdollisimman paljon aikaa yleisopetuksen piiriin”. Tätä käsitettä kutsutaan ”vähiten rajoittavan ympäristön” käyttämiseksi. Lapset, joilla on erityistarpeita, tulee kouluttaa yleisen oppilasjoukon kanssa, ellei ole asioita, jotka tekevät tämän tavoitteen mahdottomaksi.
50 edullisinta yksityistä voittoa tavoittelematonta koulua erityispedagogiikan maisteriohjelmaan 2021
Miten opettajat opettavat inklusiivisessa luokkahuoneessa?
Tunneilla opetetaan yhteistyössä. Luokassa on yleisopettaja ja yksi erityislasten kanssa työskentelyyn koulutettu opettaja. Jotta lapset voivat olla aktiivisia oppijoita, huone on järjestetty oppimispaikoiksi tai -keskuksiksi sen sijaan, että siinä olisi rivejä pulpetteja vastakkain. Luentoaikaa on jonkin verran, mutta suurimmaksi osaksi oppilaat oppivat pienryhmissä, joissa yleisopetuksen ja erityisopetuksen lapset ovat sekaisin keskenään. Opettajat sovittavat materiaalit ja tuntisuunnitelmat erilaisiin oppimistyyleihin ja -taitoihin. Esimerkiksi oikeinkirjoitusta opiskeltaessa osa lapsista kirjoittaa vastaukset, kun taas toiset käsittelevät magneettikirjaimia taululla. Muita mukautuksia ovat se, että oppilaat saavat oppia omaan tahtiinsa ja että oppimisen onnistumisen mittaamiseen käytetään erityisiä arviointeja.
Kuko kaikki oppilaat menestyvät ympäristössä?
Teoriassa kyllä. On kuitenkin joitakin muuttujia, jotka voivat tehdä luokkahuoneista enemmän tai vähemmän onnistuneita. Opettajien tulisi sallia niin erityisoppilaiden kuin yleisoppilaidenkin tehdä virheitä. Oppilaille on annettava valinnanmahdollisuuksia ja heidän on onnistuttava tai epäonnistuttava; virheistä oppii enemmän kuin onnistumisesta. Inklusiivisten opettajien on mietittävä luovasti, miten resursseja käytetään. Nämä resurssit auttavat muuten myös yleisopetuksen oppilaita menestymään. Koulujen budjetit ovat tiukoilla, mutta hallitus määrää erityisluokkien palvelut, joten koulut käyttävät rahaa kannettaviin tietokoneisiin ja muihin laitteisiin, joita myös yleisopetuksen oppilaat voivat käyttää luokassa. Vanhemmat on otettava mukaan, ja tämä on inklusiivisen opetuksen suurin haaste. Nykyään kaikilla perus- ja keskiasteen koulutusaloilla on tapana, että vanhemmat ovat poissa koulun toiminnasta ja konferensseista. Inklusiivinen oppimismalli tukee erityislasten vanhempien kouluttamista siihen, miten he voivat olla mukana. Myös heidän motivoimisensa on haaste.
Ajatus siitä, että kaikilla oppilailla on oikeus saada opetusta ”vähiten rajoittavassa ympäristössä”, motivoi kouluja ottamaan tämän mallin käyttöön erityisopetuksessa. Erityislapset hyötyvät siitä, että he ovat yhdessä sellaisten lasten kanssa, joilla ei ole vammoja, mutta yleisopetuksen lapset oppivat suvaitsevaisuutta ja muodostavat asenteita, jotka tekevät heistä parempia kansalaisia. Tämä on inklusiivisia luokkahuoneita luovien koulujen tavoite.