Da capo aaria on laulumuoto, jota käytettiin pääasiassa barokin aikakaudella. Se on ternaarisessa muodossa (ABA’). A-osa on toonikassa, ja B-osa on usein mollissa, jolloin tunnelma on usein pohdiskelevampi. A-osan toistossa (A’) laulaja osoittaa lauluosaamistaan improvisoimalla ja koristelemalla melodialinjaa; laulaja lisää trillejä, acciaccaturia, mordentteja, appoggiaturia, juoksuja ja hyppyjä osoittaakseen taitonsa laulajana. Toistetun jakson loppuun oli tapana lisätä kadenssi.
Nuotit sisälsivät vain A- ja B-osan, ja lopussa oli ”Da Capo” tai ”D. C.”, joka merkitsi laulajalle, että hän voi palata A-jaksoon ja improvisoida. Joskus säveltäjä toteutti (kirjoitti pois) koristellun A-osan, esimerkiksi ”Rejoice greatly” Händelin Messiaasta, mutta tämä on harvinaista.
Da capo -aaria tuli pois muodista klassisella aikakaudella, koska painopiste siirtyi esittäjän virtuoosisuudesta musiikin kauneuteen. Laulajat esittivät sen, mitä oli kirjoitettu, ja säveltäjä määritteli koristeet, eikä laulaja valinnut niitä.
Esimerkkejä:
”Rejoice greatly” Händelin Messiaasta
”Da tempeste” Händelin Giulio Cesare in Egitto -teoksesta
”Lascia ch’io pianga” Händelin Rinaldosta
”Jauchzet Gott in allen Landen” Bachin kantaatista
.