Kirjoittajan huomautus: Olen kiitollinen monille poraus- ja viimeistelyinsinööreille, jotka konsultoivat minua tässä kirjoituksessa, jotta saisimme uskottavia selityksiä ja tulkintoja siitä, mitä tapahtui viimeisinä tunteina Meksikonlahdella sijaitsevalla puoliupseeripohjaisella porauslautta Deepwater Horizonilla. Seuraava analyysi perustuu näihin keskusteluihin sekä omaan 32 vuoden kokemukseeni öljy- ja kaasuteollisuudessa työskentelevänä geologina.
On aikaista selvittää, mitä todella tapahtui. Koska tämä katastrofi on kuitenkin niin vakava ja sillä voi olla suuri vaikutus kansakuntaan ja omaan alaani, halusin tarjota varhaisen ja tutkivamman näkökulman kuin suuri osa siitä, mitä tiedotusvälineissä on tähän mennessä esitetty. Vaarana on tietysti se, että lisätiedot kumoavat osan seuraavassa esitetyistä asioista. Siksi haluan selventää, että tämä on tosiasioihin perustuva tulkinta siitä, mitä Deepwater Horizonilla saattoi tapahtua 20. huhtikuuta 2010, mutta loppujen lopuksi se on tulkinta. – Art Berman
Meksikonlahdella sijaitsevan Deepwater Horizon -aluksen räjähdys ja öljyvuoto johtuivat puutteellisesta porauskaivon suunnitelmasta, jossa ei ollut riittävästi sementtiä 7 tuuman tuotantoputken ja 9 7/8 tuuman suojaputken välissä. Oletettu räjähdyksenestolaitteen (BOP) vikaantuminen on tärkeä mutta toissijainen asia. Vaikka tästä aiheutuneella öljyvuodolla voi olla vakavia ympäristövaikutuksia, viimeaikaiset yritykset rajoittaa virtausta putken avulla ovat ilmeisesti olleet tehokkaita. Jatkuviin ponnisteluihin virtauksen hidastamiseksi tai pysäyttämiseksi kuuluu kahden lähellä sijaitsevan helpotuskaivon poraaminen, jotka saattavat leikata MC 252:n porausreiän 60-90 päivän kuluessa.
20. huhtikuuta 2010 Deepwater Horizon -aluksen miehistö valmistautui hylkäämään väliaikaisesti BP:n Macondo-löytökaivon Mississippi Canyonin (MC) lohkolla 252 (kuva 1).
Muutaman tunnin kuluttua he olisivat olleet valmiita siirtämään porauslautan pois paikalta, jotta viimeistelylautta voisi siirtyä eteenpäin. Noin kello 22.00 porauslautta alkoi yllättäen täristä, ja kovaa vellovaa ääntä seurasi maakaasun, porauslietteen ja meriveden ampuminen korkealle porausaluksen lattian yläpuolelle. Kaasu räjähti ja porauslautta leimahti liekkeihin. Sitä seurasi toinen räjähdys, ja sähköt katkesivat. Yksitoista miestä kuoli välittömästi, ja 115 muuta ryntäsi pelastusveneisiin tai hyppäsi Meksikonlahteen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etteivät kuolleet todennäköisesti ehtineet ymmärtää, mitä oli tapahtumassa. Kaksi päivää myöhemmin Deepwater Horizon upposi Meksikonlahden pohjaan, ja siitä lähtien öljyä on vuotanut lahteen vähintään 5 000 tynnyriä päivässä (tynnyrissä on 42 gallonaa).
MC 252 -porauskaivo sijaitsee 5 067 jalan syvyydessä noin 50 mailin päässä Louisianan rannikosta. Kaivon kokonaissyvyys oli 18 360 jalkaa merenpinnan alapuolella (13 293 jalkaa merenpohjan alapuolella). Tämä ei ole epätavallisen syvä kaivo eikä sitä porattu poikkeuksellisen syvään veteen verrattuna moniin muihin Meksikonlahden kaivoihin. Persianlahden poraussyvyysennätys tehtiin aiemmin tänä vuonna yli 30 000 jalan syvyydellä merenpohjan alapuolella (The Oil Drum, 18.1.2010: http://www.theoildrum.com/node/6135#more), ja nykyinen poraussyvyysennätys 10 011 jalan syvyydellä tehtiin vuonna 2003 (http://www.deepwater.com/fw/main/Home-1.html).
Onnettomuuden jälkeen on saatu paljon tietoa kongressin ja mineraalienhallintapalvelun (Mineral Management Service, MMS) kuulemistilaisuuksissa, osallisina olleiden yritysten julkisissa lausunnoissa, ja 16. toukokuuta CBS:n televisiossa esitettiin raportti CBS:n Sixty Minutes -ohjelmassa. Suurin osa näistä tiedoista on peräisin silminnäkijöiden kertomuksista, joita ovat antaneet Deepwater Horizon -aluksella tai sen läheisyydessä räjähdyshetkellä olleet henkilöt.
Pidän suurinta osaa tähän mennessä julkisesti saatavilla olleista kertomuksista potentiaalisena kuulopuheena, vaikka ne sisältävätkin luultavasti joitakin hyviä havaintoja ja totuuden elementtejä. Vähennän todistajalausuntojen arvoa lähinnä siksi, että kukaan näistä ihmisistä ei ollut porauslautan pohjalla puhkeamisen aikaan. Lisäksi ainoat ihmiset, joilla on kattava ja tosiasioihin perustuva käsitys onnettomuuteen johtaneista tapahtumista, ovat joko asianomaisten yhtiöiden eristämiä tai kuolleita.
Katastrofin kronologia
1. Kaivanto oli saavuttanut 13 293 jalan syvyyden merenpohjan alapuolella. Viimeinen tuotantoputkijohto porausreiän päältä merenpohjassa olevaan kokonaissyvyyteen oli laitettu reikään ja sementoitu paikalleen 19. huhtikuuta 2010.
2. Sementtiä käytettiin vain 51 tynnyriä poraussuunnitelman mukaisesti. Tämä ei riittänyt varmistamaan 7 tuuman tuotantoputken ja aiemmin sementoidun 9 7/8 tuuman suojaputken välistä tiivistystä (kuva 2).
3. Mutaa oli hävinnyt säiliöön porattaessa porausreiän alaosaa (tätä kutsutaan ”hukkakierroksi”). Se viittaa yleensä säiliön hyvään laatuun, matalapaineiseen jaksoon tai molempiin, ja se voi johtaa laajentuneeseen porausreikään tai ”huuhtoutumiseen”. Tämän merkitys on siinä, että on saattanut olla vaikeaa saada aikaan hyvä sementtitiiviste vaipan ja muodostuman välille. Olisi myös ollut mahdotonta varmistaa sementtitiivisteen tehokkuus ilman sementtisidoslokin ajoa, eikä sitä tehty.
4. Sementti sisälsi typpilisäainetta, jonka tarkoituksena oli tehdä siitä kevyempää, jotta se virtaisi helpommin ja täyttäisi paremmin vaipan ja hukkakierto-huuhtoutumisvyöhykkeen välisen alueen. Tämä saattoi myös heikentää sen tiivistystehoa. Varastosta tuleva kaasu on saattanut laimentaa sementin viskositeettia entisestään.
5. Odottaessaan noin 20 tuntia sementin kuivumista 20. huhtikuuta miehistö alkoi syrjäyttää porausnestettä (”mutaa”) porausreiässä ja nousuputkessa merivedellä ennen sementtitulpan asettamista ja siirtymistä pois paikalta. Muta pumpattiin pinnalla oleviin säiliöihin ja sen jälkeen porauslautan vieressä olevaan alustankkiin (jonka kapteeni antoi todistajanlausunnon MMS:n kuulemistilaisuudessa viime viikolla).
6. Merivesi on paljon kevyempää kuin porausmuta, joten porausreiässä oli vähemmän alaspäin suuntautuvaa voimaa tasapainottamassa kaasun virtausta säiliöstä. Porausvalvojat tiesivät, että porausnesteessä oli kaasua, koska valokuvissa näkyy kaasusoihtu, joka on todennäköisesti peräisin nousuputkessa olevasta diverterilinjasta (kuva 3).
7. Kaavio porausparametreista kahdelta viimeiseltä tunnilta ennen räjähdystä viittaa siihen, että nousuputki ja porausreiän ylimmät 3 000 jalkaa olivat täysin syrjäytyneet merivedellä 20. huhtikuuta kello 20:00 mennessä. Kymmenen minuuttia myöhemmin, kello 20.10, mutakuopan tilavuus alkoi kasvaa todennäköisesti kaasun tulon vuoksi (kuva 4). Tilavuus kasvoi niin paljon, että nauhuri nollattiin uudelleen neljä kertaa. Kun miehistö lopetti kierrätyksen kello 21:08, mutakuopan tilavuus pieneni, mikä saattoi lievittää huolta kaasun virtauksesta.
8. Kello 21:30 kierrätys lopetettiin jälleen, mutta kuopan tilavuus jatkoi kasvuaan (kuva 5). Seisontaputken paine nousi ja laski kahdesti klo 21:30 ja 21:42 välisenä aikana (seisontaputken paine heijastaa yleensä pohjanreiän painetta). Tämä sekä mutakuopan tilavuuden jatkuva kasvu viittaavat siihen, että porausnesteeseen pääsi kaasua porauskaivon pään alapuolella olevasta kaasupatsaasta ja 7 tuuman tuotantokotelon ulkopuolelta. Kaasu oli luultavasti kanavoitunut puutteellisen sementtityön ohi lähelle porausreiän pohjaa, ja nyt se oli jo saavuttanut tiivisteet ja pack-offit, jotka erottavat sen merenpohjassa olevasta nousuputkesta.
9. Kello 21:47 seisontaputken paineen ja mutakuopan tilavuuden vauhti laski asteikosta, ja veden virtaus mitattiin pinnalla. Puhallus oli alkanut.
Klo 21:47 ja 21:49 välisenä aikana kaasu 7-tuumaisen tuotantoputken takana ylitti ilmeisesti porausreiän tiivisteet ja pack-offit, jotka erottivat porausreiän nousuputkesta. Lähes välittömästi kaasu ampui veden ulos nousuputkesta ja pylvään kruunun yläpuolelle. Sitten kaasu syttyi ja räjähti.
Kysymykset, joihin voidaan ja joihin ei voida puuttua
MC 252 -kaivon räjähdys herätti monia huolestuttavia kysymyksiä. Sixty Minutes -raportti jättää vaikutelman, että oli selviä viitteitä siitä, että asiat menivät pieleen räjähdystä edeltävinä viikkoina. Lisäksi siinä annetaan ymmärtää, että BP ja muut porausoperaatioon osallistuneet yritykset jättivät nämä ongelmat huomiotta säästääkseen aikaa ja rahaa.
En usko, että julkisesti saatavilla on riittävästi ja uskottavaa tietoa näiden kysymysten käsittelemiseksi tällä hetkellä. Edellä esitetyn kronologian perusteella vaikuttaa oudolta, että mutakuopan määrän huomattavan kasvun ja räjähdyksen välisen tunnin ja neljänkymmenen minuutin aikana tehtiin ilmeisen vähän muuta kuin lopetettiin kierto kahdesti. Samaan aikaan on helppo nähdä varoitusmerkit nyt, kun tiedämme lopputuloksen, emmekä tiedä, mitä tuolloin tehtiin tai keskusteltiin – meillä on vain tallenteet kaaviossa.
Mitä nyt voidaan käsitellä, on laajempi kysymys siitä, että MMS sekä BP:n, Anadarkon ja Mitsuin johto hyväksyivät virheellisen ja riskialttiin porauskaivon suunnitelman porauskaivoa MC 252 varten. Monet toimijat ovat epäilemättä hyväksyneet ja käyttäneet samanlaisia tai samanlaisia suunnitelmia muissa Meksikonlahdella poratuissa porausrei’issä. Suunnitelma, jossa ei ole riittävästi sementtiä, jotta viimeinen ja edellinen vaippajohto menisivät päällekkäin, ja jossa ei vaadita sementtisitomalokin suorittamista tiivisteen eheyden varmistamiseksi, on puutteellinen suunnitelma. Se, että aiemmissa porausrei’issä ei ole tapahtunut räjähdyksiä, ei oikeuta hyväksymään ja käyttämään vaarallista suunnitelmaa.
Sisäministeri Salazar on ilmoittanut, että offshore-porausluvat keskeytetään ja uudet offshore-poraukset kielletään toistaiseksi. Tällä on syvällinen taloudellinen vaikutus moniin tuhansiin porauslauttojen ja niihin liittyvien huoltopalvelujen työpaikkoihin. Seurauksena on epäilemättä uusia säännöksiä. Sääntelyn lisäämisellä ei kuitenkaan saavuteta juuri mitään, jos taustalla oleva ongelma on kriittisen ajattelun puute öljy- ja kaasulähteitä poraavilta yrityksiltä ja niiden toimintaa valvovilta valtion virastoilta.