Ennen MCL-vamman diagnosoimista terveydenhuollon ammattilaisen on suljettava pois muiden polvivammojen tai -sairauksien, kuten meniskirepeämän, mahdollisuus. Tarkan diagnoosin saaminen alkaa lääkärin vastaanotolla tehtävällä arvioinnilla.
Lääkärin arviointi
Yleisesti terveydenhuollon ammattihenkilö voi tehdä MCL-repeämän diagnoosin yksityiskohtaisen potilashaastattelun ja huolellisen fyysisen tutkimuksen avulla.
Potilaan haastattelu
Henkilön tulisi olla valmis vastaamaan kysymyksiin, kuten:
- Miten vamma tapahtui?
- Milloin vamma tapahtui?
- Missä kipu sijaitsee?
- Mikäli turvotusta esiintyy, milloin se on alkanut?
- Oliko vammaan liittynyt poksahteleva tai repivä tunne?
- Onko polvi loukkaantunut aiemmin?
Kuntotutkimus
Kuntotutkimuksen aikana lääkäri todennäköisesti tarkastaa, onko vaurioituneessa polvessa kipua ja arkuutta. Lisäksi potilaalle saatetaan tehdä joukko liikelaajuuskokeita sen määrittämiseksi, onko MCL loukkaantunut ja onko muita vammoja, kuten ACL- tai meniskirepeämä.
Yleisin tutkimus on valgus-rasitustesti. Lääkäri kohdistaa ulkopuolisen voiman loukkaantuneeseen polveen tietyissä kulmissa. Jos kipua ilmenee, MCL voi olla loukkaantunut.
Diagnostinen kuvantaminen
Lääkäri voi määrätä yhden tai useamman lääketieteellisen kuvantamistutkimuksen varmistaakseen MCL-vamman olemassaolon ja määrittääkseen sen vakavuuden.
- Röntgenkuvat käyttävät vähän säteilyä ja antavat lääkäreille näkymän henkilön luustosta. Vaikka MCL-vammat eivät näy tavallisissa röntgentutkimuksissa, ne ovat suhteellisen edullinen ja nopea tapa sulkea pois muut mahdolliset vammat, jotka saattavat aiheuttaa oireita. Lisäksi rasitusröntgenkuvaus, jossa lääkäri kohdistaa polveen valgus-voimaa tutkimuksen aikana, voi auttaa määrittämään nivelsidevamman asteen.
- Magneettikuvaus (MRI) näyttää yksityiskohtaisen näkymän polviniveltä ympäröivistä pehmytkudoksista. Magneettikuvaus voi myös auttaa lääkäriä määrittämään MCL-repeämän sijainnin ja asteen.
- Ultraäänikuvantamisessa käytetään korkeataajuisia ääniaaltoja, joiden avulla luodaan kuva polven kudoksista. Ultraäänitutkimusta voidaan hyödyntää tilanteissa, joissa magneettikuvausta ei suositella. Ultraääntä voidaan käyttää myös kiireellisessä hoidossa välittömän arvion tekemiseen, jolloin vamma voidaan hoitaa nopeammin.1
Diagnostista kuvantamista ei aina tarvita MCL-vamman diagnosoimiseksi.
Kun henkilö on saanut diagnoosin, voidaan suositella hoitovaihtoehtoja.