Termin otti ensimmäisen kerran käyttöön Kaarle V, joka uskoi, että kun hänet valittiin Pyhän Rooman keisariksi vuonna 1519, hän ansaitsi suuremman tyylin kuin korkeutensa, jota edelliset keisarit ja kuninkaat olivat käyttäneet. Pian Ranskan Fransiskus I ja Englannin Henrik VIII seurasivat hänen esimerkkiään.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajoamisen jälkeen majesteettia käytettiin kuvaamaan kaikkein korkea-arvoisinta monarkkia – sitä käytettiin yleisesti Jumalasta. Variaatioita, kuten ”katolinen majesteetti” (Espanja) tai ”brittiläinen majesteetti” (Iso-Britannia), käytetään usein diplomaattisissa yhteyksissä, joissa voi muuten olla epäselvyyttä (ks. luettelo).
Titteliä kantavaa henkilöä puhutellaan tavallisesti ”Teidän majesteettinne”, ja häneen viitataan nimellä ”Hänen/heidän majesteettinsa” (His/Her Majesty), josta käytetään lyhennettä ”HM” (HM = HM = HM); monikossa ”Heidän majesteettinsa” (Heidän majesteettinsa) on muotoa ”TM”. Keisareista (ja keisarinnoista) käytetään ” Keisarillinen majesteetti”, ”HIM” tai ”TIM”.
Kruuna- ja herttuanpäämiehet käyttävät tavallisesti ”Hänen korkeutensa” tai jotakin sen muunnelmaa (esim. Hänen seesteinen korkeutensa). Brittiläisessä käytännössä brittiläisen imperiumin ruhtinaskuntien päämiehiä kutsuttiin korkeudeksi.
Monarkioissa, jotka eivät noudata eurooppalaista perinnettä, monarkkeja saatetaan kutsua majesteetiksi riippumatta siitä, kantavatko he muodollisesti kuninkaan tai kuningattaren titteliä vai eivät, kuten eräissä maissa ja eräiden kansojen keskuudessa Afrikassa ja Aasiassa.
IsossaBritanniassa ja KansainyhteisössäTiedostoa muokkaa
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käytetty tai käytetään useita Majesteetin johdannaisia joko erottamaan Ison-Britannian hallitsija mantereen kuninkaista ja kuningattarista tai monarkin korottavampina puhuttelumuotoina virallisissa asiakirjoissa tai muodollisimmissa tilanteissa. Robert Laceyn kirjassaan Great Tales from English history (Suuria tarinoita Englannin historiasta) esittämän Robert Laceyn mukaan Rikhard II oli ensimmäinen Englannin kuningas, joka vaati arvonimeä ”Highness” tai ”Majesty”. Hän totesi myös, että ”…aiemmat englantilaiset kuninkaat olivat tyytyneet siihen, että heitä puhuteltiin ”My Lord”-nimellä.”
Mest Gracious Majesty käytetään vain kaikkein muodollisimmissa tilaisuuksissa. Noin vuonna 1519 kuningas Henrik VIII päätti, että Majesteetista tulisi Englannin hallitsijan tyyli. Majesteettia ei kuitenkaan käytetty yksinomaan; sitä käytettiin mielivaltaisesti vuorotellen sekä Highnessin että Gracen kanssa, jopa virallisissa asiakirjoissa. Esimerkiksi eräässä Henrik VIII:n antamassa oikeudellisessa tuomiossa käytetään kaikkia kolmea erottelematta; 15 artikla alkaa sanoilla ”The Kinges Highness hath ordered”, 16 artikla sanoilla ”The Kinges Majestie” ja 17 artikla sanoilla ”The Kinges Grace”.
Ennen Skotlannin liittoa Skotlannin hallitsijoita puhuteltiin vain Teidän Armonne. Jaakko VI:n ja I:n valtakaudella Majesteetista tuli virallinen puhuttelutyyli, joka sulki muut pois. Kokonaisuudessaan hallitsijaan viitataan edelleen nimellä Hänen (Hänen) armollisin majesteettinsa, joka on itse asiassa sulautuma sekä skotlantilaisesta Grace että englantilaisesta Majesty.
Britannic Majesty on tyyli, jota käytetään monarkista ja kruunusta diplomatiassa, kansojen oikeudessa ja kansainvälisissä suhteissa. Esimerkiksi Kansainliiton Palestiinan mandaatissa Palestiinan mandaatiksi nimettiin Hänen Britannian Majesteettinsa. Britannic Majesty käytetään tunnetusti kaikissa Britannian passeissa, joissa käytetään seuraavaa lausetta:
Her Britannic Majesty’s Secretary of State Requests and requires in the Name of Her Majesty all those whom it may concern to allow the bearer to be accessible free to pass freely without let or hindrance, and to provide the bearer such assistance and protection as may be necessary.
Kuninkaan (tai kuningattaren) Erinomaisinta Majesteettia käytetään pääasiassa parlamenttilaeissa, joissa lausetta ”Kuninkaan (tai kuningattaren) Erinomaisin Majesteetti” käytetään säätämislausekkeessa. Standardi on seuraava:
BE IT ENACTED by the Queen’s most Excellent Majesty, by and with the advice and consent of the Lords Spiritual and Temporal, and Commons, in this present Parliament assembled, and by the authority of the same, as follows:
Muinaisessa KiinassaMuokkaa
Kiinan keisarikunnassa vain Kiinan keisarin (皇帝) kunniamerkki (陛下).
JapanissaEdit
Japanissa vain kunniamerkki (陛下) hallitseva keisari (今上天皇).
BruneissaEdit
Bruneissa Brunein sulttaanin malaijilainen arvonimi on virallisesti Kebawah Duli Yang Maha Mulia Paduka Seri Baginda (KDYMMPSB) tai epävirallisesti yksinkertaisesti Kebawah Duli. Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”Korkeimman, voitokkaan hallitsijan pölyn alla”.
Se heijastaa titteliä Zilullah-fil-Alam (”Jumalan varjo maan päällä”), joka viittaa siihen, että sulttaanilla on pieni pala Jumalan suunnatonta voimaa. Titteli paduka tarkoittaa vanhasta malaijista ”voitokasta”, kun taas seri on sanskritista peräisin oleva kunnianosoitus. Titteli baginda on kuninkaallisten ja profeettojen kolmannen persoonan substantiivi.
MalesiassaEdit
Malesiassa Yang di-Pertuan Agongin ja Raja Permaisuri Agongin malaijinkielinen tyyli on Kebawah Duli Yang Maha Mulia Seri Paduka Baginda tai yksinkertaisesti Seri Paduka Baginda. Johorin sulttaani ja Johorin permaisuri käyttävät malaijilaista tyyliä Duli Yang Maha Mulia (DYMM), joka vastaa Hänen Majesteettiaan vuodesta 2017 lähtien. Sitä ennen heitä puhuteltiin englanniksi nimellä His/Her Royal Highness, kuten muitakin Malesian kahdeksan kuninkaallisen osavaltion malaijihallitsijoita.