Mahavira
Mahavira
Mahaviraa pidetään miehenä, joka antoi jainismille sen nykyisen muodon; tosin tämä pitää paikkansa vain laajimmassa mielessä. Häntä kutsutaan joskus virheellisesti ”jainismin perustajaksi”.
Mahaviraa pidetään miehenä, joka antoi jainismille sen nykyisen muodon ©
Mahavira on vain tämän maailman viimeisin tirthankara (ja hänestä tulee tämän aikakauden viimeinen). Saattaa olla hyödyllisempää ajatella häntä pikemminkin muinaisen elämäntavan uudistajana ja popularisoijana kuin uskon perustajana.
Mahaviran varhaiselämä
Mahavira syntyi alun perin nimellä Vardhamana Koillis-Intiassa vuonna 599 eaa. (Tämä on perinteinen päivämäärä, mutta jotkut nykyaikaiset tutkijat pitävät parempana vuotta 540 eaa. tai jopa myöhempää).
Hän oli prinssi, kuningas Siddharthan ja kuningatar Trishalan poika, jotka kuuluivat kshatriya- eli soturikastiin ja seurasivat Parshvan opetuksia.
Mahavirasta tulee askeetti
Kun prinssi Vardhamana saavutti kolmenkymmenen vuoden iän, pian molempien vanhempiensa kuoleman jälkeen, hän lähti kuninkaallisesta palatsista elääkseen askeettisen eli sadhanan (kaikesta maallisesta nautinnosta ja mukavuuksista luopuvan) elämää.
Hän vietti kaksitoista ja puoli vuotta alistuen äärimmäisen pitkiin, rasittaviin paasto- ja meditaatiojaksoihin.
Lopulta hänen ponnistelunsa tuottivat hedelmää, ja Vardhamana saavutti Kevalnyan, valaistumisen, ja siksi häntä kutsuttiin myöhemmin Mahaviraksi (nimi tulee sanoista maha, suuri, ja vira, sankari).
Mahavira opettaja
Siitä päivästä lähtien Mahavira opetti löytämäänsä polkua muille etsijöille. Hänen opettajanuransa kesti hänen fyysiseen kuolemaansa saakka vuonna 527 eaa. (Svetambara-tekstien mukaan), jolloin hän oli 72-vuotias. Viimeisen intensiivisen paastojakson jälkeen hän saavutti mokshan, lopullisen vapautumisen kaikesta uudestisyntymisestä.
Mahavira lisäsi siveyden periaatteen neljään jo Parshvan antamaan jainilaisperiaatteeseen (ei väkivaltaa, ei valehtelua, ei varastamista, ei omaisuutta).
Perinteen mukaan Mahaviran sanotaan perustaneen 14 000 munkin ja 36 000 nunnan yhteisön ennen kuolemaansa.
Mutta hän varmasti loi suuren ja uskollisen luostari-/askeettisen/herrasmiesyhteisön, jota hänen opetuksensa innoitti. Yksi hänen välittömistä opetuslapsistaan, Jambu, oli tämän aikakauden viimeinen ihminen, joka saavutti valaistumisen.
Seuraavien vuosisatojen aikana jainiyhteisö kasvoi ja levisi Intian keski- ja länsiosiin.
Jainismi alkoi menettää voimiaan hindulaisuuden kasvaessa viime vuosituhannen alkupuolella, ja 1800-luvun puoliväliin mennessä se oli vakavasti heikentynyt.
Jainismia elvyttivät 1800-luvulla useat Svetambara-reformoijat, joista merkittävimpänä Atmaramji (1837-96). 1900-luvulla Digambara-liike sai uutta pontta Acarya Shantisagarin työn kautta.