Taustaa (2900-2334 eaa.)Edit
Varhaisdynastisen kauden aikana Mesopotamiassa (n. 2900-2350 eaa. alueen eri kaupunkivaltioiden (merkittävimmät olivat Ur, Uruk, Lagash, Umma ja Kish) hallitsijat käynnistivät usein hyökkäyksiä alueille ja kaupunkeihin, jotka sijaitsivat kaukana niiden omista alueista ja kaupungeista, useimmiten vähäpätöisin seurauksin heille itselleen, luodakseen tilapäisiä ja pieniä valtakuntia joko saadakseen tai säilyttääkseen ylivoimaisen aseman suhteessa muihin kaupunkivaltioihin. Tätä varhaista imperiumien rakentamista kannustettiin, sillä vaikutusvaltaisimmat hallitsijat palkittiin usein arvokkaimmilla arvonimillä, kuten lugalin arvonimellä (kirjaimellisesti ”iso mies”, mutta usein se tulkittiin ”kuninkaaksi”, jolla oli luultavasti sotilaallisia konnotaatioita). Useimmat näistä varhaisista hallitsijoista olivat luultavasti pikemminkin hankkineet nämä arvonimet kuin perineet ne.
Lopulta tämä pyrkimys olla muita kaupunkivaltioita arvostetumpi ja mahtavampi johti yleiseen pyrkimykseen yleismaailmalliseen hallintaan. Koska Mesopotamian rinnastettiin vastaavan koko maailmaa ja sumerilaisia kaupunkeja oli rakennettu kauas ja laajalle (Suusan, Marin ja Assurin kaltaiset kaupungit sijaitsivat lähellä maailman havaittuja kulmia), näytti siltä, että oli mahdollista päästä maailman äärirajoille (tuolloin ajateltiin alemman meren, Persianlahden, ja ylemmän meren, Välimeren, ulottuvan).
Hallitsijat, jotka pyrkivät saavuttamaan yleismaailmallisen hallitsijan aseman, yleistyivät varhaisdynastisen IIIb-kauden aikana (n. 2450-2350 eaa.), jonka aikana on todistetusti kaksi merkittävää esimerkkiä. Ensimmäisen, Adabin kuninkaan Lugalannemundun, väitetään sumerilaisessa kuningasluettelossa (joka tosin on paljon myöhäisempi kirjoitelma, mikä tekee Lugalannemundun laajasta hallinnosta hieman epäilyttävää) luoneen koko Mesopotamian kattavan suuren imperiumin, joka ulottui nykyisestä Syyriasta Iraniin, sanomalla, että hän ”alisti kaikki neljä kulmaa”. Toinen, Lugalzaggesi, Urukin kuningas, valloitti koko Ala-Mesopotamian ja väitti (vaikka tämä ei pitänyt paikkaansa), että hänen valtakuntansa ulottui ylä- ja alamerestä. Lugalzaggesi oli alun perin nimeltään yksinkertaisesti ”Urukin kuningas”, ja hän otti käyttöön tittelin ”maan kuningas” (sumeriksi lugal-kalam-ma) voidakseen vaatia itselleen maailmanlaajuista hallintaa. Tätä titteliä olivat käyttäneet myös jotkut aiemmat sumerilaiset kuninkaat, jotka vaativat koko Sumerin hallintaa, kuten Urukin Enshakushanna.
Sargon Akkadilainen ja hänen seuraajansa (2334-2154 eaa.)Muokkaa
Mesopotamian valtakunnan rakentamisen alkuaikoina oli useimmiten kyse merkittävimpien kaupunkien kuninkaiden välisestä taistelusta. Jo näinä alkuaikoina ”Kishin kuninkaan” titteli tunnustettiin erityisen arvovaltaiseksi, ja kaupungilla katsottiin olevan eräänlainen etusija muihin kaupunkeihin nähden. Sargon Akkadin aikaan ”Kishin kuningas” tarkoitti jumalallisesti valtuutettua hallitsijaa, jolla oli oikeus hallita koko Sumeria, ja se saattoi jo varhaisdynastisen IIIb-kauden aikana viitata jossain määrin universaaliin hallitsijaan. Tittelin käyttö, joka ei rajoittunut vain kuninkaisiin, joilla oli itse kaupunki hallussaan, tarkoitti, että hallitsija oli kaupunkien rakentaja, sodassa voittoisa ja oikeudenmukainen tuomari. Sumerilaisen kuningasluettelon mukaan Kishin kaupunki oli paikka, jonne kuninkuus laskettiin taivaasta vedenpaisumuksen jälkeen, ja sen hallitsijat olivat inhimillisen kuninkuuden ruumiillistumia.
Sargon aloitti poliittisen uransa Kishin kaupungin hallitsijan Ur-Zababan kuppikantajana. Jotenkin vältyttyään salamurhalta Sargonista tuli itse Kishin hallitsija, hän omaksui šar kiššatim -tittelin ja perusti lopulta vuonna 2334 eaa. ensimmäisen suuren Mesopotamian valtakunnan, Akkadin valtakunnan (nimetty Sargonin toisen pääkaupungin Akkadin mukaan). Sargon käytti ensisijaisesti titteliä Akkadin kuningas (šar māt Akkadi).
Titteliä šar kiššatim käyttivät näkyvästi Sargonin seuraajat, mukaan lukien hänen pojanpoikansa Naram-Sin (r. 2254-2218 eaa.), joka otti käyttöön myös samankaltaisen tittelin ”maailman neljän kulman kuningas”. Siirtyminen šar kiššatimista, joka tarkoitti vain ”Kishin kuningasta”, siihen, joka tarkoitti ”maailmankaikkeuden kuningasta”, tapahtui jo vanhan akkadin aikana. On tärkeää huomata, että Sargon ja hänen seuraajansa eivät hallinneet suoraan Kishin kaupunkia eivätkä siten vaatineet sen kuninkuutta. Naram-Sinin aikaan asti Kishiä hallitsi puoliksi itsenäinen hallitsija, jolla oli titteli ensik. ”Kishin kuningas” olisi esitetty sumeriksi lugal kiš, kun taas akkadilaiset kuninkaat esittivät uuden tittelinsä sumeriksi lugal ki-sár-ra tai lugal kiš-ki.
On mahdollista, että šar kiššatim viittasi kosmologista valtakuntaa hallitsevaan valtaan, kun taas ”Neljän kulman kuningas” viittasi maanpäällisen valtakuntaan. Joka tapauksessa näiden arvonimien merkitys oli, että mesopotamialainen kuningas oli koko maailman kuningas.
Assyrian ja Babylonian maailmankaikkeuden kuninkaat (1809-627 eaa.)Edit
Titteliä šar kiššatim käyttivät ehkä näkyvimmin uusassyrialaisen valtakunnan kuninkaat yli tuhat vuotta Akkadian valtakunnan kaatumisen jälkeen. Assyrialaiset ottivat sen, kuten akkadilaiset olivat tarkoittaneet, tarkoittaakseen ”maailmankaikkeuden kuningasta” ja ottivat sen käyttöön voidakseen vaatia jatkuvuutta Sargon Akkadin vanhasta valtakunnasta. Aiemmat assyrialaiset kuninkaat, kuten Vanhan Assyrian valtakunnan Shamshi-Adad I (hallitsi 1809-1776 eaa.) ja Keski-Assyrian valtakunnan Ashur-uballit I (hallitsi 1353-1318 eaa.), olivat käyttäneet titteliä satunnaisesti. Shamshi-Adad I oli ensimmäinen assyrialaiskuningas, joka otti käyttöön arvonimen ”maailmankaikkeuden kuningas” ja muita akkadinkielisiä titteleitä, mahdollisesti haastaakseen naapurivaltakuntien esittämät suvereniteettivaatimukset. Erityisesti Keski-Mesopotamiassa sijaitsevan Eshnunnan kaupunkivaltion kuninkaat olivat käyttäneet samankaltaisia titteleitä Uus-Sumerin valtakunnan kaatumisesta lähtien. Ipiq-Adad I:n (1800-luku eaa.) hallituskaudesta lähtien eshnunnalaiset olivat viitanneet kuninkaisiinsa tittelillä ”mahtava kuningas” (šarum dannum). Eshnunnanin kuninkaat Ipiq-Adad II ja Dadusha ottivat jopa tittelin šar kiššatim itselleen, mikä merkitsi taistelua tittelistä assyrialaisten kanssa. Titteliä vaativat myös eräät Babylonian ja Marin kuninkaat.
Uusassyrialaisella Sargon II:lla (r. 722-705 eaa.), joka oli yli tuhat vuotta aikaisemman Akkadin Sargonin nimenkantaja, oli täysi titteli Suuri Kuningas, Mahtava Kuningas, Maailmankaikkeuden Kuningas, Assyrian Kuningas, Babylonian Kuningas, Sumerin ja Akkadin Kuningas. Koska titteliä ei ole todistettu kaikista uusassyrialaisista kuninkaista, ja joidenkin osalta se on todistettu vasta useiden vuosien kuluttua heidän valtakaudestaan, on mahdollista, että ”maailmankaikkeuden kuninkaan” titteli oli ansaittava jokaiselta kuninkaalta erikseen, mutta prosessia, jolla kuningas saattoi saada tittelin, ei tunneta. Brittiläinen historioitsija Stephanie Dalley, joka on erikoistunut muinaiseen Lähi-itään, ehdotti vuonna 1998, että arvonimi olisi ehkä pitänyt ansaita siten, että kuningas olisi suorittanut menestyksekkäästi seitsemän (mikä assyrialaisten silmissä olisi liittynyt kokonaisuuteen) menestyksekästä sotaretkeä. Tämä on samankaltainen kuin maailman neljän kulman kuninkaan titteli, joka olisi saattanut edellyttää, että kuningas olisi käynyt menestyksekkäästi sotaretkiä kaikissa neljässä ilmansuunnassa. Kuninkaan ei siis olisi ollut mahdollista julistautua ”maailmankaikkeuden kuninkaaksi” ennen vaadittujen sotaretkien suorittamista. Babylonian kuninkailla näyttää olleen samankaltaisia vaatimuksia tittelille, sillä kuningas Ayadaragalama (noin 1500 eaa.) saattoi vaatia titteliä vasta valtakautensa loppupuolella, sillä hänen varhaisimmat sotaretkensä, joilla hän perusti hallinnan Kishin, Urin, Lagashin ja Akkadin kaltaisiin kaupunkeihin, eivät riittäneet oikeuttamaan tittelin käyttöä. Sekä Ayadaragalama että myöhempi babylonialainen kuningas Kurigalzu II näyttävät voineen vaatia olevansa maailmankaikkeuden kuningas vasta sen jälkeen, kun heidän valtakuntansa oli ulottunut Bahrainiin asti.
Jopa uusassyrialaisella kaudella, jolloin Assyria oli hallitseva valtakunta Mesopotamiassa, assyrialaisen maailmankaikkeuden kuninkaan käyttö kyseenalaistettiin, kun Urartun kuninkaat Sarduri I:stä (r. 834-828 eaa. alkaen alkoivat käyttää myös titteliä väittäen olevansa tasavertaisia Assyrian kuninkaiden kanssa ja vaatien laajoja alueellisia oikeuksia.
Myöhempiä esimerkkejä (626-261 eaa.)Edit
Uusi-Assyrian valtakunnan hallinta Mesopotamiassa päättyi uusbabylonialaisen valtakunnan perustamiseen vuonna 626 eaa. Lukuun ottamatta tämän valtakunnan ensimmäistä hallitsijaa Nabopolassaria ja viimeistä hallitsijaa Nabonidusta, uusbabylonialaisen valtakunnan hallitsijat luopuivat kirjoituksissaan useimmista vanhoista assyrialaisista arvonimistä. Nabopolassar käytti nimitystä ”mahtava kuningas” (šarru dannu) ja Nabonidus useita uusassyrialaisia arvonimiä, kuten ”mahtava kuningas”, ”suuri kuningas” (šarru rabu) ja maailmankaikkeuden kuningas. Vaikka Nabopolassar ja Nebukadnessar II eivät käyttäneet niitä kuninkaallisissa kirjoituksissa (eli eivät virallisesti), sekä Nabopolassar että Nebukadnessar II käyttivät titteliä taloudellisissa asiakirjoissa.
Titteli oli myös yksi niistä monista mesopotamialaisista titteleistä, jotka Akhamenidien valtakunnan Kyrus Suuri otti haltuunsa sen jälkeen, kun hän valloitti Babylonin vuonna 539 eaa. Kyruksen sylinterin tekstissä Kyrus omaksuu useita perinteisiä mesopotamialaisia titteleitä, kuten ”Babylonin kuningas”, ”Sumerin ja Akkadin kuningas” ja ”Maailman neljän kulman kuningas”. Maailmankaikkeuden kuninkaan titteliä ei käytetty Kyroksen valtakauden jälkeen, mutta hänen seuraajansa ottivat käyttöön vastaavia titteleitä. Iranin monarkkien nykyaikaan asti käyttämä suosittu arvonimi ”Kuninkaiden kuningas” oli alun perin assyrialaisen Tukulti-Ninurta I:n 1200-luvulla eaa. käyttöön ottama arvonimi (akkadiksi šar šarrāni). ”Maiden kuningas” -titteliä, jota Assyrian monarkit käyttivät myös ainakin Shalmaneser III:sta lähtien, ottivat käyttöön myös Kyrus Suuri ja hänen seuraajansa.
Titteliä käytettiin viimeksi helleenien Seleukidien valtakunnassa, joka hallitsi Babylonia Aleksanteri Suuren valloitusten ja niistä seuranneiden Diadokian sotien jälkeen. Titteli esiintyy kuningas Antiokhos I:n (r. 281-261 eaa.) Antiokhos-sylinterissä, jossa kuvataan, kuinka Antiokhos rakensi uudelleen Ezidan temppelin Borsippan kaupungissa. On syytä huomata, että viimeinen tunnettu säilynyt esimerkki Antiokhoksen sylinteriä edeltävästä akkadinkielisestä kuninkaallisesta kirjoituksesta on Kyroksen sylinteri, joka on luotu lähes 300 vuotta aikaisemmin, ja näin ollen on mahdollista, että useammat Akhaemenidien ja Seleukidien hallitsijat ovat käyttäneet titteliä ollessaan Mesopotamiassa. Antiokhos-sylinteri on todennäköisesti saanut vaikutteita aikaisemmista Mesopotamian kuninkaallisista kirjoituksista, ja siinä on monia yhtäläisyyksiä Assyrian ja Babylonian kuninkaallisten kirjoitusten kanssa. Sellaiset tittelit kuin ”kuninkaiden kuningas” ja ”suurkuningas” (šarru rabu), muinaiset tittelit, joilla tarkoitettiin Babylonia ympäröivillä mailla vallitsevaa ylintä valtaa (samaan tapaan kuin Imperatorin kaltaisia titteleitä käytettiin Länsi-Euroopassa Länsi-Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen ylivallan vakiinnuttamiseksi), säilyivät käytössä Mesopotamiassa aina Persian 3.-7. vuosisadalla vallinneeseen Sassanididien dynastiaan asti.