(CNN) — Heitä yhdistää syvä suru: idealistinen yhdysvaltalainen, joka yritti suojella Irakin kurdeja, kanadalainen kenraali, joka kieltäytyi tottelemasta käskyjä Ruandassa, ranskalaispappeus, joka taisteli kamppailussaan kamppailussa Kambodzhan sielun puolesta.
CNN:n Christiane Amanpour matkusti ”Huuda veristä murhaa” -ohjelmassa Euroopan, Afrikan ja Aasian surmapaikoille.
Jokainen heistä yritti keskittää maailman huomion maailman hirvittävimpään rikokseen: kansanmurhaan. Joka kerta heitä kartettiin, jätettiin huomiotta tai sanottiin, että se on jonkun muun ongelma.
Ymmärtääkseen miksi CNN:n Christiane Amanpour matkusti Euroopan, Afrikan ja Aasian surmapaikoille kaksituntista dokumenttielokuvaa ”Scream Bloody Murder” (Huuda veristä murhaa) varten.
Raportoituaan joukoittaisista julmuuksista eri puolilla maapalloa Amanpour seurasi tällä kertaa niiden henkilökohtaisia tarinoita, jotka yrittivät pysäyttää joukkoteurastukset.
CNN:n vuoden kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että sen sijaan, että YK:n kansanmurhan kieltävää sopimusta olisi käytetty ponnahduslautana toimille, poliittiset johtajat ovat vedonneet syy toisensa jälkeen saadakseen väliintulon näyttämään tarpeettomalta, turhalta ja jopa haitalliselta. 
Kartta: Katso dokumentissa ”
Joulukuussa tulee kuluneeksi 60 vuotta YK:n kansanmurhasopimuksesta, jossa – holokaustin jälkimainingeissa – maailman valtiot sitoutuivat estämään ja rankaisemaan tulevista yrityksistä hävittää etnisiä, uskonnollisia ja kansallisia ryhmiä. Lue vuoden 1948 kansanmurhasopimus (pdf)
Älkää jättäkö väliin
- In Depth: Scream Bloody Murder
”Kansanmurhasopimuksen olisi pitänyt pysäyttää kansanmurha, mutta se ei pysäyttänyt kansanmurhaa”, sanoi holokaustista selvinnyt ja Nobel-palkittu Elie Wiesel. Interventio on hänen mukaansa pelottava haaste, koska pakolaisten ja uhrien kertomuksia pyritään vähättelemään. ”On parempi olla uskomatta, koska jos uskoo, ei nuku yönsä. Ja miten voit syödä? Miten voit juoda lasin viiniä, kun tiedät?” 
Katso kuvia paikoista dokumentissa ”
1970-luku: Kambodža
Isä François Ponchaud oli katolinen lähetyssaarnaaja Kambodžassa, kun punaiset khmer-sissit – kommunistivallankumoukselliset – kaappasivat vallan vuonna 1975. He karkottivat kaikki ulkomaalaiset maasta.
Mutta työskennellessään Ranskasta käsin Ponchaud keräsi pakolaisten kertomuksia ja seurasi radiolähetyksiä dokumentoidakseen orjatyön, kidutuksen ja teloitukset, joita punaiset khmerit käyttivät tappaakseen neljänneksen Kambodžan väestöstä.
Hän julkaisi havaintonsa suuressa ranskalaisessa sanomalehdessä, ja hän kirjoitti kirjan ”Vuosi nolla”. Mutta siitä huolimatta, Ponchaud kertoo Amanpourille, ”kukaan ei uskonut meitä”. 
Katso kulissien takainen katsaus ’Scream Bloody Murder’ -elokuvan tekoon”
1980-luku: Irak
CNN havaitsi, että väliintuloa punnitaan usein poliittisia ja taloudellisia kustannuksia vasten.
Yhdysvaltain hallituksen salatut asiakirjat osoittavat, että samaan aikaan, kun Saddam Hussein kaasutti Irakin kurdeja, USA. vastustivat Irakin rankaisemista kauppasaarrolla, koska ne vaalivat Irakia liittolaisena Irania vastaan ja markkinoina Yhdysvaltain maataloustuotteiden viennille.
Peter Galbraithin mukaan, joka oli tuolloin idealistinen senaatin työntekijä, joka oli päättänyt pysäyttää Husseinin kansanmurhan, Reaganin hallinto ”innostui omasta propagandastaan”. He alkoivat uskoa, että Saddam Hussein voisi olla luotettava kumppani.” Lue kerran salaisia Yhdysvaltain asiakirjoja
1990-luvulta: Bosnia
Edes laaja uutisointi ei välttämättä johda interventioon.
Jugoslavian väkivaltaisen hajoamisen aikana 1990-luvulla tiedotusvälineet uutisoivat Bosnian serbien suorittamista muslimien etnisistä puhdistuksista: Sarajevon piirityksestä, keskitysleireistä ja raiskausten käytöstä sota-aseena.
Se oli kuin katselisi ”värillistä uusintaversiota mustavalkoisista kohtauksista, joita olimme nähneet toisessa maailmansodassa”, sanoi Yhdysvaltain diplomaatti Richard Holbrooke, jonka juutalainen isoisä pakeni Saksasta, kun Adolf Hitler nousi valtaan.
Holbrooke oli varhaisessa vaiheessa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisen sotilaallisen yhteistyön puolestapuhuja.johtamaa sotilasoperaatiota Bosnian serbejä vastaan.
”Otin kannan, jonka uskoin olevan oikea”, hän sanoi Amanpourille. ”En pitänyt sitä niin kiistanalaisena.”
Kesti kuitenkin kolme vuotta – ja 8 000 muslimimiehen ja -pojan joukkomurhan Srebrenican kaupungissa – ennen kuin Holbrooke sai asiansa läpi Clintonin hallinnossa.
1994: Ruanda
Ruandassa, jossa hutu-sotilaat ja miliisijoukot teurastivat tutsi-maanmiehiään, Clintonin hallinto yritti välttää etnisen teurastuksen luonnehtimista kansanmurhaksi.
Sisäisen muistion mukaan ulkoministeriö oli huolissaan siitä, että vuoden 1948 kansanmurhasopimuksen mukaan termin ”kansanmurha” käyttäminen saattaisi pakottaa Yhdysvallat ”todella ’tekemään jotain’.”
YK:n rauhanturvajoukkojen päällikkö Ruandassa, kanadalainen kenraaliluutnantti Romeo Dallaire, aneli lisäjoukkoja. Vahvistusten sijaan Dallaire sai käskyn vetäytyä kokonaan. Hän ei suostunut lähtemään Ruandasta.
”Kieltäydyin laillisesta käskystä”, hän sanoi Amanpourille, ”mutta se oli moraalitonta”. Hänen pienet YK-joukkonsa eivät riittäneet pysäyttämään yli 800 000 ihmisen teurastusta.
2003: Darfur
Jotkut ihmisoikeusaktivistit pitävät Darfuria, Sudanin läntistä aluetta, 2000-luvun ensimmäisen kansanmurhan tapahtumapaikkana.
Darfurin julmuudet ovat seurausta sisällissodasta Sudanin afrikkalaisiin heimoihin kuuluvien kapinallisten ja maan arabijohtoisen hallituksen välillä.
Vuonna 2003, kun kapinalliset hyökkäsivät hallituksen etuvartioita vastaan Darfurissa, YK:n ihmisoikeustarkkailija varoitti, että ”kiihtyvässä konfliktissa” Sudanin hallitus saattaa ”harjoittaa … etnistä puhdistusta, jonka tarkoituksena on hävittää afrikkalaiset heimot Darfurista.”
Maailman huomio kiinnittyi tuolloin Irakiin, jossa Yhdysvallat taisteli Saddam Husseinin syrjäyttämiseksi. Varhainen varoitus Darfurista ”katosi suureen kuoppaan”, sanoo YK:n silloinen ylin Sudan-virkamies Mukesh Kapila.
Jopa silloin, kun YK:n turvallisuusneuvosto otti Darfurin asialistalleen, kesti yli kolme vuotta ennen kuin vankat rauhanturvajoukot saatiin valtuutetuksi.
”Tiedosta ei ollut puutetta”, sanoo aktivisti Eric Reeves. ”Puuttui tahto pysäyttää kansanmurha.”
Heinäkuussa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä syytti Sudanin presidenttiä kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta Sudan kiistää syytteet. Lue Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän syytteet (pdf)
Miten historia arvioi maailman reaktiota Darfuriin?
”Se tulee taputtamaan nuorille ihmisille … jotka uskovat solidaarisuuteen”, Wiesel sanoo. ”Se tulee varmasti arvostelemaan maailman johtajia.”
Ja kun joku seuraavan kerran huutaa veristä murhaa kansanmurhan lopettamiseksi, kuunteleeko kukaan?