MakeutusaineEdit
Kuten muillakin lyijy(II)suoloilla, lyijy(II)asetaatilla on makea maku, mikä johti sen historialliseen käyttöön sokerin korvikkeena sekä viineissä että elintarvikkeissa.Muinaiset roomalaiset, joilla ei ollut juurikaan muita makeutusaineita kuin hunajaa käytössään, kiehauttivat viinimehua lyijyastioissa saadakseen pelkistynyttä sokerisiirappia nimeltä defrutum (defrutum), joka tiivistettiin jälleen sapaksi. Tätä siirappia käytettiin viinin makeuttamiseen sekä hedelmien makeuttamiseen ja säilöntään. On mahdollista, että lyijy(II)asetaatti tai muut siirappiin liukenevat lyijy-yhdisteet saattoivat aiheuttaa lyijymyrkytyksen siirappia nauttineille. Lyijyasetaattia ei enää käytetä makeutusaineiden valmistuksessa sen tunnetun myrkyllisyyden vuoksi. Nykyaikainen kemia pystyy helposti havaitsemaan sen, mikä on lähes kokonaan lopettanut laittoman käytön, joka jatkui vuosikymmeniä sen jälkeen, kun laillinen käyttö makeutusaineena kiellettiin.
Historialliset tapahtumatMuokkaa
Varhaisin vahvistettu lyijyasetaatin aiheuttama myrkytys oli paavi Klemens II:lla, joka kuoli lokakuussa 1047. Hänen jäänteistään 1900-luvun puolivälissä tehty toksikologinen tutkimus vahvisti vuosisatoja vanhat huhut, joiden mukaan hänet oli myrkytetty lyijysokerilla. Ei ole selvää, murhattiinko hänet.
Vuonna 1787 taidemaalari Albert Christoph Dies nielaisi vahingossa noin 3/4 oz (20 g) lyijyasetaattia. Hänen toipumisensa tästä myrkystä oli hidasta ja epätäydellistä. Hän eli sairauksien kanssa kuolemaansa asti vuonna 1822.
Vaikka lyijy(II)asetaatin käyttö makeutusaineena oli jo tuolloin laitonta, säveltäjä Ludwig van Beethoven on saattanut kuolla lyijymyrkytykseen, jonka aiheutti lyijyasetaatilla väärennetyt viinit (ks. myös Beethovenin maksa).
1850-luvulla Mary Seacole käytti lyijy(II)asetaattia muiden lääkkeiden ohella koleraepidemian torjumiseksi Panamassa.
Vuonna 1887 kapteeni William Hollwey Steedsin 38 metsästyshevosta myrkytettiin heidän tallissaan Clonsilla Housessa Dublinissa Irlannissa. Ainakin kymmenen metsästäjää kuoli. Kapteeni Steeds, ”laaja provisiotoimisto”, oli aiemmin toimittanut hevosia Brayn ja Greystonesin valmentajille. Kävi ilmi, että niille oli syötetty lesejauhoa, joka oli makeutettu myrkyllisellä lyijyasetaatilla.
KosmetiikkaEdit
Lead(II)-asetaattia sekä valkeaa lyijyä on käytetty kosmetiikassa kautta aikojen.
Viime aikoihin asti sitä käytettiin vielä Yhdysvalloissa miesten hiustenvärjäystuotteissa, kuten Grecian Formulassa. Vasta muutama vuosi sitten valmistaja poisti lyijyasetaatin hiustenvärjäystuotteesta, ja heinäkuusta 2018 lähtien Grecian Formulan ainesosat ovat vesi, isopropyylialkoholi, trietanoliamiini, vismuttisitraatti, natriumtiosulfaatti, hajuste ja pantenoli. Lyijyasetaatti on korvattu vismuttisitraatilla progressiivisena väriaineena. Health Canada on kieltänyt sen käytön kosmetiikassa Kanadassa vuonna 2005 (voimaan vuoden 2006 lopussa) perustuen testeihin, jotka osoittivat mahdollista syöpää aiheuttavaa vaikutusta ja lisääntymismyrkyllisyyttä, ja se on kielletty myös Euroopan unionissa, ja se on ollut Kalifornian Proposition 65 -varoitusluettelossa syöpää aiheuttavana vuodesta 1988 lähtien.
Lääketieteelliset käyttötarkoituksetMuokkaa
Lyijy(II)asetaattiliuosta käytettiin yleisesti kansantajuisena parannuskeinoina nännien kipeytymiseen. Nykyaikaisessa lääketieteessä sitä käytettiin jonkin aikaa Goulardin uutteen muodossa supistavana aineena, ja sitä on käytetty myös myrkkysumakkeen hoitoon.
Teolliset käyttötarkoituksetEdit
Lead(II)-asetaattipaperia käytetään myrkyllisen kaasun rikkivedyn havaitsemiseen. Kaasu reagoi lyijy(II)asetaatin kanssa kostutetulla testipaperilla muodostaen harmaan lyijy(II)sulfidin saostuman.
Lyijy(II)asetaatin vesiliuos on vetyperoksidin ja valkoisen etikan (etikkahappo) 1:1-suhteessa valmistetun vesiliuoksen sivutuote, jota käytetään ruostumattomasta teräksestä valmistettujen ampuma-aseiden vaimentimien (äänenvaimentimien) ja kompensaattoreiden puhdistukseen ja huoltoon. Liuosta sekoitetaan vetyperoksidin kuplivalla vaikutuksella, ja pääasiallinen reaktio on lyijykertymien liukeneminen äänenvaimentimen sisällä etikkahappoon, jolloin muodostuu lyijyasetaattia. Koska tämä kemiallinen liuos on erittäin myrkyllinen, se on hävitettävä asianmukaisesti kemiallisessa käsittelylaitoksessa tai vaarallisten aineiden keskuksessa. Vaihtoehtoisesti liuos voidaan reagoida rikkihapon kanssa lähes liukenemattoman lyijy(II)sulfaatin saostamiseksi. Kiinteä aine voidaan sitten poistaa mekaanisella suodatuksella, ja se on turvallisempi hävittää kuin vesipitoinen lyijyasetaatti.
Sitä käytettiin keskiajalla myös hitaiden tulitikkujen valmistuksessa. Sitä valmistettiin sekoittamalla lyijy(II)oksidin luonnollista muotoa, jota kutsuttiin litargeiksi, ja etikkaa.
Lyijysokeri oli suositeltava aine, jota lisättiin pellavaöljyyn kuumennuksen aikana ”keitetyn” pellavaöljyn valmistamiseksi, sillä lyijy ja kuumuus saivat öljyn kovettumaan nopeammin kuin raa’an pellavaöljyn.