Tohtori Oliver Tearle
Emma Lazarus on tunnetuin kirjoittaessaan tämän yhden runon, ”Uuden kolossin”, joka koristaa Vapaudenpatsaan jalustaa. Vuonna 1883 kirjoitettu runo auttoi muokkaamaan suosittua käsitystä Vapaudenpatsaasta vieraanvaraisena äitinä ja Amerikasta suurena maahanmuuttajien kansakuntana. Tätä näkemystä edisti se, että patsas oli ensimmäinen suuri yhdysvaltalainen maamerkki, jonka Yhdysvaltoihin saapuvat maahanmuuttajat näkivät. Tässä on ’Uusi kolossi’ sekä muutama analyysisana.
Uusi kolossi
Ei niin kuin Kreikan kuuluisan pronssijättiläisen,
valloittavin raajoin ratsastaen maasta maahan;
Täällä merenhuuhtelemien, auringonlaskun porttiemme luona seisoo
Valtainen nainen soihtu kädessään,
Jonka liekki
on vangittu salama, ja hänen nimensä on
Karkotettujen äiti. Hänen majakka-kädestään
Saapuu maailmanlaajuinen tervetulotoivotus; hänen lempeät silmänsä hallitsevat
Ilmansiltaista satamaa, jota kaksoiskaupungit kehystävät.
”Pitäkää, muinaiset maat, tarunhohtoinen komeutenne!”, huutaa hän
Hiljaisilla huulilla. ’Antakaa minulle väsyneet, köyhät,
Vapaana hengittämistä kaipaavat kyyhöttävät joukkonne,
Kuohuvien rantojenne kurjat roskat.
Lähettäkää nämä, kodittomat, myrskyisät luokseni,
Nostan lamppuni kultaisen oven viereen!’
Vapaudenpatsaan saapuminen Yhdysvaltoihin Ranskasta vuonna 1886 oli valtava kansallinen tapahtuma: sen uskotaan innoittaneen ensimmäisen tikettiparvekkeen. Lazaruksen runo ei nauttinut aivan samanlaista suosiota. Sitä ei itse asiassa juurikaan luettu hänen elinaikanaan. ”The New Colossus” -runo tilattiin, jotta voitaisiin kerätä rahaa patsaan rakentamista varten, mutta runo julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1887.
Vaikka vasta vuonna 1945 runo saavutti laajaa mainetta, kun se kaiverrettiin Vapaudenpatsaan sisäänkäynnin päälle. Eikä vain tämä, vaan Ranskan tarkoituksena oli, että Vapaudenpatsas olisi propagandistinen ja että valoa kantava naispuolinen Vapauden – tuon ranskalaisen vallankumouksen tunnuslauseen – ruumiillistuma symbolisoisi valistuksen majakkaa 
niille Euroopan maille, jotka vielä elivät tyrannian vallassa.
Mutta Lazarus vääristeli tätä propagandistista tarkoitusta, ja hänen runonsa varmisti, että Vapaudenpatsasta pidettäisiin sen sijaan majakkana, joka toivottaa tervetulleeksi Euroopan emämaistaan lähtevät siirtolaiset tervetulleiksi uuteen ”maanpakolaisten äitiin”.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Lazaruksen runo on muodoltaan Petrarchan sonetti, joka on riimitelty abbaabba cdcdcdcd. Kuten hänen otsikostaan käy ilmi, Vapaudenpatsas on ”uusi kolossi”; Lazaruksen otsikko asettaa tämän modernin patsaan vastakkain Rodoksen kolossin kanssa, joka on yksi antiikin maailman seitsemästä ihmeestä. Keskiajalla levinneen harhakäsityksen mukaan kolossi sijaitsi satamassa ja oli siten Vapaudenpatsaan tavoin yksi ensimmäisistä esineistä, jotka tervehtivät saapuvia matkustajia.
Tosiasiassa Kolossi ei seissyt sataman päällä, mutta tämä myytti auttaa Lasarusta asettamaan vastakkain kreikkalaisen Kolossin ”pronssisen” miespuolisen patsaan (”pronssisella” on kaksitulkintainen merkitys: patsas oli kirjaimellisesti peitetty messinkilevyillä, mutta se seisoo myös rohkeasti veden päällä pronssin selässä kuin valloittaja) ja tervetulleemman naispuolisen Vapaudenpatsaan.
Tämä vieraanvarainen luonne sisältyy myös patsaan epiteettiin ”maanpakolaisten äiti”: tästä uudesta kolossista tulee hoivaava, huolehtiva hahmo, tuen majakka niille, jotka on karkotettu omasta maastaan muualle maailmaan. Olemme kaukana kreikkalaisen kolossin ”valloittavasta” ihmiskunnasta.
Kriitikot ovat erimielisiä kahdeksannen rivin merkityksestä: ”The air-bridged harbor that twin cities frame”. Carol Rumens on esittänyt, että sillä viitataan Brooklynin sillan rakentamiseen runon kirjoitusvuonna, ja että kaupungit, joihin viitataan, ovat siis Brooklyn ja New York erillisinä asutuskeskuksina.
Runon päättävässä sestetissä eli kuusirivisessä säkeistössä Vapaudenpatsaalle annetaan ääni ja kuvitellaan, että sen ”äänettömät huulet” puhuttelevatkin paikalle saapuvia maahantulijoita toivottaen heidät tervetulleiksi vapauden maahan. Lazaruksen lause ”vapaana hengittämistä kaipaavat kyhätyt joukot” on tullut tutuksi niille, jotka eivät ole lukeneet runoa tai edes kuulleet siitä. Rivi yhdistetään lähtemättömästi itse Vapaudenpatsaaseen.
Runo on täynnä kontrasteja: tämän lyhyen sonetin sisältä löytyy kuvia maasta/merestä, tulesta/vedestä, valosta/pimeydestä, vapaudesta/vankeudesta. Mutta ehkä viime kädessä tärkein kontrasti Lazaruksen runossa on vanhan ja uuden välinen kontrasti, tarkemmin sanottuna vanhan kolossin ja uuden kolossin välinen kontrasti, ja näin ollen myös vanhan maailman ja Amerikan uuden maailman välinen kontrasti. ”Pitäkää, vanhat maat, tarunhohtoinen loistonne!” huutaa uusi kolossi. Euroopan vanhat maat voivat pitää historiansa; Amerikka, vapauden uusi maa, tarjoaa uuden alun kaikille sitä etsiville.”
Jatka runouden maailmaan tutustumista näiden naisten klassikkorunojen, näiden naisrunoilijoiden upeiden sonettien ja parhaiden lyhyiden amerikkalaisten runojen valintamme avulla. Lisää klassista amerikkalaista runoutta löydät analyysistämme Wallace Stevensin ”Jäätelökeisarista”.
Tämän artikkelin kirjoittaja, tohtori Oliver Tearle, on kirjallisuuskriitikko ja englannin kielen lehtori Loughboroughin yliopistossa. Hän on kirjoittanut muun muassa teoksen The Secret Library: A Book-Lovers’ Journey Through Curiosities of History
Kuva: T. Johnsonin kaiverrus Emma Lazaruksesta, 1872; Wikimedia Commons.