Tavoitteenasettelu on toimintaa, johon monet valmentajat ryhtyvät joukkueidensa kanssa yrittäessään asettaa pisteen horisontissa yksilöiden ja joukkueen työskentelyä varten. Oikein toteutettuna tavoitteiden asettaminen voi johtaa suorituskyvyn lisääntymiseen ja kykyyn seurata ja arvioida ohjelmaa useilla eri tasoilla.
Tällaista harjoitusta tehtäessä on tärkeää ymmärtää, että tavoitteita, päämääriä tai Kep Performance Indicators (KPI) -indikaattoreita (Kep Performance Indicators, KPI:t) voidaan käyttää kolmessa kategoriassa. Nämä ovat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet. Kunkin tavoitteen tarkka kesto riippuu ohjelman kokonaiskestosta. Jos esimerkiksi ohjelma olisi käynnissä kuusi kuukautta, pitkän aikavälin tavoitteet rakentuisivat kuuden kuukauden jakson ympärille. Keskipitkän aikavälin tavoitteet voisivat olla enintään kuukauden pituisia, ja lyhyen aikavälin tavoitteet perustuisivat viikoittaisiin vaiheisiin.
Tavoitteiden asettaminen auttaa vapauttamaan pelaajiesi ja joukkueesi potentiaalin (Kuvalähde: Brenda-Starr)
Lyhyen aikavälin tavoitteiden tai KPI:iden tulisi rakentua siihen, että saavutetaan se, mitä halutaan keskipitkän aikavälin tavoitteiden olevan. Kun nämä keskipitkän aikavälin tavoitteet kumuloituvat, niiden pitäisi sitten saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteet. Rakentamalla yksilön tai tiimin tavoitteet tällä tavoin ne nivoutuvat toisiinsa ja tekevät usein monimutkaisista tai huomattavasti suuremmista tavoitteista helpommin hallittavia ja helpommin suunniteltavissa olevia.
Toinen tärkeä näkökohta on, että tavoitteisiin sovelletaan SMART-periaatetta, joka antaa niille merkityksen. SMART-periaate on:
Spesific
Measureable
Attainable/Achievable
Realistic/Reasonable
Time Bound
SMART-periaate muodostaa erittäin tärkeän joukon näkökohtia tavoitteita suunniteltaessa, sillä sen avulla tavoitteen loppusisältö on mielekkäämpi ja yksilöllisempi. Esimerkiksi tavoite, johon ei ole sovellettu älykästä periaatetta, voisi näyttää seuraavalta:
Pelaajat varaavat joka viikko aikaa ampua joitakin laukauksia harjoitusten ulkopuolella
Jos otamme saman tavoitteen aiheen ja sovellamme älykästä periaatetta, tuloksena on tämä:
Bill tulee ampumaan viisisataa laukausta joka viikko loppukauden ajan joukkueen harjoitusten ulkopuolella
Ero on siinä, että toisessa tavoitteessa on selkeä ja hyvin konkreettinen tehtävä, joka on suoritettava määritellyn aikataulun puitteissa.
Lyhytaikaiset tavoitteet olisi laadittava rajallinen aika mielessä. Näiden tavoitteiden tulisi olla helpoimmin saavutettavissa, kun otetaan huomioon tehtävään varattu vähimmäisaika. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yksittäisen pelaajan tavoite parantaa kolmen kilometrin maantiejuoksuaikaansa viidellä sekunnilla viikoittain. Tämä tavoite kausikilpailun aikana voidaan sitten pyrkiä saavuttamaan joka viikko ja saavuttaa tässä ajassa.
Keskipitkän aikavälin tavoitteiden pitäisi olla tulosta siitä, että yksilö/joukkue saavuttaa tai suorittaa tehtävän, koska se täyttää johdonmukaisesti lyhyen aikavälin tavoitteidensa vaatimukset. Esimerkki yksilön keskipitkän aikavälin tavoitteesta aiemmin mainitsemassamme juoksuskenaariossa voisi olla se, että pelaaja kasvattaa matkan neljään kilometriin ensimmäisen kuukauden harjoittelun päätteeksi.
Niin kuin lyhyen aikavälin tavoitteiden kumulatiivinen vaikutus johtaa keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen, niin myös keskipitkän aikavälin tavoitteen pitäisi täyttyä, kun sarja keskipitkän aikavälin tavoitteita on saavutettu. Jatketaan esimerkkiä pelaajan juoksupyrkimyksistä, ja kauden loppuun mennessä pelaaja pyrkii juoksemaan kahdeksan kilometrin kokonaismatkan.
Tavoitteiden asettaminen on arvokas väline, kun se toteutetaan oikein ja tarkoituksenmukaisesti. Kun tavoitteenasettelu sisällytetään joukkueen toimintaan, pelaajat pystyvät paremmin tunnistamaan, mitä heiltä odotetaan joukkueessa. Lisäksi valmentajana pystyt myös muistuttamaan pelaajia tai joukkuetta heidän vastuustaan ja sitoutumisestaan joukkueen tavoitteisiin ja pitämään yksilön/joukkueen vastuullisena näistä tavoitteista.