Luolaleijona (Panthera spelaea), usein lempinimeltään megaleijona, on esihistoriallinen leijonasuku, joka syntyi pleistoseenikaudella nykyisen Euroopan alueella. Mitoiltaan 3 metriä pitkä ja 340 kiloa painava laji oli kaikkien aikojen suurin kissalaji.
Sarjan 3 finaalissa ”Mammutin Yritysmatka” kohdattiin muutama näistä suurista leijonista, jotka tuotiin puistoon 30 000 vuoden takaisesta Euroopasta.
Faktat
Aikakausi & Löytö
Luolaleijona eli pleistoseenikaudella ja varhaisholoseeniin asti, 1 000 000-10 000 vuotta sitten. Jääkauden huippupetojen joukkoon kuuluneet kissat saattoivat tuntua tavoittamattomissa olevilta, mutta ne olivat jääkauden aikana yleisiä Euroopassa.
P. spelaea kuvattiin ensimmäisen kerran saksalaisen paleontologin Georg August Goldfussin toimesta vuonna 1810 tieteellisellä nimellä Felis spelaea. Ensimmäinen fossiilinen leijonan kallo kaivettiin esiin luolasta Etelä-Saksasta, ja tutkimusten mukaan se saattaa ajoittua Würmin jääkaudelle.
Fyysiset ominaisuudet
Luolaleijona oli enemmän sukua nykyisille lajeille kuin muille sukupuuttoon kuolleille kissoille, kuten Dinofelisille ja jopa Smilodonille. Luolaleijona oli 5 jalkaa pitkä, 11,5 jalkaa (3,5 m) pitkä ja painoi yli 318-363 kg, joten se oli suurin koskaan olemassa ollut kissa, suurempi kuin nykyiset nykyiset leijonat ja hieman isompi kuin tiikerit.
Luolaleijonilta puuttui myös maneesi kuten nykyisten petojen itäisiltä alalajeilta, mutta joiltakin afrikkalaisilta ja aasialaisilta urospuolisilta leijonilta puuttuu myös maneesi (tai niillä on oletettua pienempi). Toisin kuin nykyleijonilla, luolaleijonilla oli kuitenkin myös paksu turkki, kuten useimmilla nykyaikaisilla siperiantiikereillä, erityisesti talvella.
Luolaleijonilla oli sen lisäksi, että niillä oli 20 sisäänvedettävää, terävää kynttä kummassakin jalassa, myös luita murskaavat hampaat ja yli 1800 paunan purentavoima, joka on kaksi kertaa voimakkaampi kuin nykyaikaisen leijonan 900 paunan purentavuus. Luolaleijona oli myös erittäin nopea eläin, joka pystyi juoksemaan 30 mailia tunnissa.
Käyttäytyminen & Ominaisuudet
Luolaleijonat olivat merkittäviä petoeläimiä, jotka metsästivät jääkauden hirviä, biisoneita ja muita eläimiä. Nämä leijonat olivat myös väijysaalistajia, jotka väijyivät ja syöksyivät pusikosta saaliinsa kimppuun vaikuttavalla nopeudella, ketteryydellä ja voimalla.
Luolaleijona pystyi kuitenkin kaikkien kissojen tapaan jahtaamaan saalista vain lyhyen matkan päähän. Koostaan, voimastaan ja suhteellisen pitkistä jaloistaan huolimatta luolaleijonia ei ollut suunniteltu pitkän matkan takaa-ajoon. Lisäksi niiden suuren koon vuoksi näiden kissojen metsästystä kuvataan ”lähes mahdottomaksi”. Siksi näiden kissojen oli vaikea piiloutua saaliiltaan, sillä ne tarvitsivat raskasta suojaa piilottaakseen ruumiinsa.