Miten sinne pääsee
Lower Falls -alue sijaitsee Canyon Villagen itäpuolella. Yhdensuuntainen kiertoajelu vie Grand Canyonin reunalle ja tarjoaa neljä näkymää, ja viimeinen pysähdys on polulla, joka johtaa putousten huipulle.
Lyhyt kuvaus
Lower Falls, Yellowstonen suurin vesiputous, on puiston tunnetuin, ilman muuta. Itse asiassa 308 jalkaa korkea vesiputous se on todennäköisesti Yellowstonen toiseksi kuvatuin paikka, Old Faithful Geyser on ensimmäinen. Putoukselle on lukuisia näkymiä sekä Grand Canyonin itä- (Inspiration Point, Grandview Point ja Lookout Point) että länsipuolelta (Artists Point), ja useimmat niistä vaativat vain lyhyen kävelymatkan tai eivät juuri lainkaan kävelyä. Polku putousten huipulle (3/4 mailia edestakaisin, mutta jyrkkä ja monia mutkia sisältävä) on ehdoton, sillä putousten huipulla seisominen on yksi koko puiston henkeäsalpaavimmista kokemuksista.
Kanjonin värit ovat syntyneet kuuman veden vaikutuksesta vulkaaniseen kallioon. Eivät nämä värit, vaan joen keltaiset rannat sen kaukaisessa yhtymäkohdassa Missouri-jokeen johtivat Minnetaree-intiaanien nimeen, jonka ranskalaiset ansastajat käänsivät sanoilla roche jaune, keltainen kivi. Kanjoni on leikattu nopeasti alas useaan otteeseen, ehkä suurten jäätikkötulvien seurauksena. Nykyään syvenemistä tapahtuu vain vähän.
Inspiraatiopiste
Washburnin seurueen jäsen vuonna 1870, Nathanial P. Langford, kuvaili vierailuaan tässä pisteessä näillä sanoilla:
”Paikka, josta sain parhaan ja hirvittävimmän näkymän kanjoniin, oli kapea ulkoneva piste, joka sijaitsi pari-kolme mailia alemman putouksen alapuolella. Siinä seistessäni tai paremminkin makoillessani paremman turvallisuuden vuoksi ajattelin, kuinka täysin mahdotonta olisi kuvailla toiselle niitä tuntemuksia, joita tällainen läsnäolo herätti. Kun katselin maisemaa, tajusin oman pienuuteni, avuttomuuteni, kauhistuttavan alttiuteni tuholle, kyvyttömyyteni selviytyä luonnon mahtavasta arkkitehtuurista tai edes käsittää sitä.”
Lookout Point
Tämä oli suosittu näköalapaikka monien puiston varhaisten vierailijoiden keskuudessa. Huomatessaan, että täällä käytiin säännöllisesti, Superintendentti P.W. Norris rakensi tänne vuonna 1880 kaiteen, ja siitä lähtien paikkaa on kutsuttu Lookout Pointiksi. On todennäköistä, että tämä oli isännöitsijän suosima nimi paikalle. Ennen vuotta 1880 sitä oli kutsuttu monella eri nimellä, kuten Point Lookout, Lookout Rock, Mount Lookout ja Prospect Point.
Brink of the Lower Falls
Vuosien varrella arviot tämän putouksen korkeudesta ovat vaihdelleet huomattavasti. Vuonna 1851 Jim Bridger arvioi sen korkeudeksi 250 jalkaa. Eräässä törkeässä lehtijutussa vuodelta 1867 sen korkeudeksi arvioitiin ”tuhansia jalkoja”. Vuonna 1869 laaditussa kartassa putoukselle annetaan ensimmäistä kertaa sen nykyinen nimi Lower Falls, ja sen korkeudeksi arvioidaan 350 jalkaa.
Ei ollut juurikaan merkitystä sillä, kuinka korkeaksi tarkkailijat pitivät putousta. He kirjoittavat jatkuvasti päiväkirjamerkintöjä, joissa kommentoidaan sen kunnioitusta herättävää luonnetta. Vuoden 1870 Washburnin ryhmän jäsen N. P. Langford antoi tämän lyhyen mutta runollisen kuvauksen: ”Kuolevaisten silmät eivät ole koskaan nähneet mahtavampaa maisemaa kuin Yellowstonen alajuoksu.”
Lukijan panos
”Epäröimättä sanoisin, että Lower Falls on ylivoimaisesti suosikkiputoukseni Yellowstonessa. Lower Falls on sekä henkeäsalpaava ja kaunis että äärimmäisen voimakas ja herättää suurta kunnioitusta. Todella hieno puoli Lower Fallsissa on mahdollisuus nähdä se useista eri näköalapaikoista. Voit katsella putouksia rauhallisessa yksinäisyydessä Artist Pointista, kun vesi putoaa 308 jalkaa alla olevaan sumuun, tai matkustaa putousten huipulle ja tuntea sen äärimmäisen voiman, kunnioitusta herättävän komennon ja
voimakkaan pauhun, kun se putoaa alla olevaan sateenkaarevaan sumuun. Myös Uncle Tom’s Trail sekä North Rim Trail tarjoavat upeita näkymiä. Lower Fallsia täysikuuyön alla ei voi unohtaa. Kun kuu on niin kirkas, että se näyttää päivänvalolta, kanjonin kallioseinämät valaistaan tahnamaisen keltaisella, valkoisella, oranssilla ja aavistuksen punaisella. Kaukaisuudessa voi kuulla Lower Fallsin syöksyvän 308 metriä pimeyteen kuun loistaessa edelleen. Toinen Lower Fallsin kaunis ja kiehtova piirre on voimakas jyrinä, joka kuuluu jopa näkymättömissä etäisyyksissä. Kun saavuin Yellowstonen alueelle toukokuussa 1998, Lower Falls oli ensimmäinen kohteeni. Kun kävelin P-polkua pitkin, joka yhdistää Canyonin majatalot Grandview’n näköalapaikalle, vatsassani oli perhosia, kun käännyin katsomaan jälleen kerran Lower Fallsin majesteettisuutta. Sitten kuulin sen vaimean jyrinän kääntyessäni kulmaan ja olin hurmoksessa.” – Justin Mattson on kotoisin Wheatonista, Chicagosta. Hän on kiertänyt suurimman osan Yhdysvaltojen alajuoksuista ja käynyt Yellowstonessa kolme kertaa. Kesällä 1998 Justin oli töissä R