Lisinopril. Katsaus sen farmakologiaan ja käyttöön diabetes mellituksen komplikaatioiden hoidossa

Lisinopriili, kuten muutkin ACE:n estäjät, alentaa verenpainetta ja säilyttää munuaistoiminnan hypertensiivisillä potilailla, joilla on ei-insuliiniriippuvainen tai insuliiniriippuvainen diabetes mellitus (NIDDM tai IDDM) ja varhaisvaiheessa oleva tai ilmeinen nefropatia ilman, että se vaikuttaisi haitallisesti glukoosin säätelyyn tai lipideihin. Käytettävissä olevan näytön perusteella lisinopriilin munuaisia suojaavat vaikutukset näyttävät olevan suuremmat kuin kalsiumkanavan salpaajien, diureettien ja beetasalpaajien, vaikka verenpainetta alentava teho on samanlainen. Kuten EUCLID-tutkimus (EUrodiab Controlled trial of Lisinopril in Insulin-Dependent Diabetes) osoitti, lisinopriili suojaa munuaisia myös normotensiivisillä potilailla, joilla on insuliiniriippuvainen diabetes ja mikroalbuminuria. Vaikutus normotensiivisillä potilailla, joilla oli normoalbuminuria, oli pienempi kuin potilailla, joilla oli mikroalbuminuria, eikä sen käytöstä normoalbuminuriaa sairastavilla potilailla voida vielä tehdä päätelmiä. Muissa komplikaatioissa kuin nefropatiassa lisinopriilista on ollut jonkin verran hyötyä. Retinopatian eteneminen hidastui kahden vuoden lisinopriilihoidon aikana EUCLID-tutkimuksessa. Vaikka näitä tuloksia ei ole vielä julkaistu kokonaisuudessaan, ne ovat tähän mennessä vakuuttavin näyttö ACE:n estäjän vaikutuksesta retinopatiaan. Lääke saattaa myös parantaa neurologisia toimintoja, mutta tämä havainto on alustava. Lopuksi GISSI-3-tutkimuksen post hoc -analyysi osoittaa, että lisinopriili vähentää kuuden viikon kuolleisuutta diabeetikoilla, kun se aloitetaan varhaishoitona akuutin sydäninfarktin jälkeen. Lisinopriilin siedettävyysprofiili on tyypillinen ACE:n estäjille, ja se näyttää olevan samanlainen diabeetikoilla ja ei-diabeetikoilla. Hypoglykemiaa on esiintynyt lisinopriililla ja lumelääkkeellä yhtä usein, kuten EUCLID-tutkimuksessa osoitettiin. Lisäksi GISSI-3-tutkimus osoittaa, että pysyvän hypotension ja munuaisten toimintahäiriöiden esiintyvyys lisääntyy lisinopriilin käytön yhteydessä yleensä, mutta diabeteksen olemassaolo ei näytä lisäävän näiden tapahtumien riskiä diabeetikoilla, joilla on akuutti sydäninfarkti ja jotka saavat lisinopriilia. Yhteenvetona voidaan todeta, että lisinopriili alentaa verenpainetta ja vaikuttaa munuaisia suojaavasti IDDM- ja NIDDM-potilailla ilman, että siitä on haittaa glykeemiselle kontrollille tai lipidiprofiilille. Muiden ACE:n estäjien tavoin lisinopriiliä olisi näin ollen pidettävä ensisijaisena lääkkeenä verenpaineen alentamisessa ja nefropatian ehkäisemisessä tai lieventämisessä hypertensiivisillä diabeetikoilla, joilla on IDDM tai NIDDM ja mikroalbuminuria tai ilmeinen munuaistauti. EUCLID-tutkimus, jossa käytettiin lisinopriilia, tarjoaa uusia tietoja, jotka tukevat lisinopriilin paikkaa normotensiivisten potilaiden hoidossa, joilla on mikroalbuminuria ja IDDM. Nämä havainnot yhdessä joidenkin todisteiden kanssa lisinopriilin vaikutuksesta retinopatian etenemisen viivästymiseen ja kuolleisuuden vähenemiseen viittaavat lääkkeen laajempaan rooliin diabeettisten verisuonikomplikaatioiden hoidossa.