Miten lapset omaksuvat kielen? Opettavatko vanhemmat lapsiaan puhumaan?
Eivät. Lapset omaksuvat kielen nopeasti, helposti ja ilman ponnisteluja tai muodollista opetusta. Se tapahtuu automaattisesti, yrittivätpä heidän vanhempansa opettaa heitä tai eivät.
Vaikka vanhemmat tai muut huoltajat eivät opeta lapsiaan puhumaan, heillä on tärkeä tehtävä puhumalla lapsilleen. Lapset, joille ei koskaan puhuta, eivät opi kieltä. Ja kieltä on käytettävä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa; esimerkiksi lapsi, joka kuulee säännöllisesti kieltä televisiosta tai radiosta mutta ei missään muualla, ei opi puhumaan.
Lapset omaksuvat kielen vuorovaikutuksessa – ei vain vanhempiensa ja muiden aikuisten kanssa, vaan myös muiden lasten kanssa. Kaikki normaalit lapset, jotka kasvavat normaaleissa kotitalouksissa keskustelun ympäröimänä, omaksuvat kielen, jota heidän ympärillään käytetään. Ja yhtä helppoa on, että lapsi omaksuu yhtä aikaa kaksi tai useampia kieliä, kunhan hän on säännöllisesti vuorovaikutuksessa näiden kielten puhujien kanssa.
Erityinen tapa, jolla monet aikuiset puhuvat pienille lapsille, auttaa heitä myös omaksumaan kieltä. Tutkimukset osoittavat, että ”vauvapuheella”, jota aikuiset luonnollisesti käyttävät vauvojen ja pikkulasten kanssa, on taipumus olla aina hieman edellä lapsen oman kielenkehityksen tasoa, ikään kuin vetäen lasta mukanaan. Vauvojen puheessa on aikuisten kieltä yksinkertaisempaa sanastoa ja lauserakennetta, liioiteltua intonaatiota ja äänteitä sekä paljon toistoa ja kysymyksiä. Kaikki nämä piirteet auttavat lasta lajittelemaan oman kielensä merkityksiä, äänteitä ja lausemalleja.
Milloin lapset oppivat puhumaan?
Ei ole olemassa yhtä ainoaa ajankohtaa, jolloin lapsi oppii puhumaan. Siihen mennessä, kun lapsi lausuu ensimmäisen kerran yksittäisen merkityksellisen sanan, hän on jo viettänyt useita kuukausia leikkimällä kielen äänteillä ja intonaatioilla ja yhdistämällä sanoja merkityksiin. Lapset omaksuvat kielen vaiheittain, ja eri lapset saavuttavat eri vaiheet eri aikoina. Järjestys, jossa nämä vaiheet saavutetaan, on kuitenkin lähes aina sama.
Vauvan ensimmäiset äänet ovat itkun ääniä. Sitten, noin kuuden viikon iässä, vauva alkaa tuottaa vokaaliäänteitä, alkaen aah, ee ja ooh. Noin kuuden kuukauden iässä vauva alkaa tuottaa konsonantti-vokaalipareista koostuvia merkkijonoja, kuten boo jada. Tässä vaiheessa lapsi leikkii puheen äänteillä ja lajittelee oman kielensä sanojen muodostamisen kannalta tärkeät äänteet äänteistä, jotka eivät ole tärkeitä. Monet vanhemmat kuulevat lapsen tässä vaiheessa tuottavan yhdistelmän, kuten ”mama” tai ”dada”, ja ilmoittavat innoissaan, että lapsi on lausunut ensimmäisen sanansa, vaikka lapsi ei luultavasti liittänyt ”sanaan” mitään merkitystä.
Jossain yhden tai puolentoista vuoden iässä lapsi alkaa itse asiassa lausua yksittäisiä merkityksellisiä sanoja. Nämä ovat aina ”sisällöllisiä” sanoja, kuten cookie, doggie, run ja see – eivät koskaan ”toiminnallisia” sanoja, kuten and, the ja of. Noin kahden vuoden iässä lapsi alkaa liittää kaksi sanaa yhteen ja muodostaa ”lauseita”, kuten doggie run. Hieman myöhemmin lapsi voi tuottaa pidempiä lauseita, joista puuttuvat funktiosanat, kuten iso koira juoksee nopeasti. Tässä vaiheessa on enää lisättävä toiminnallisia sanoja, joitakin erilaisia lausemuotoja (kuten passiivi) ja monimutkaisempia äänneyhdistelmiä (kuten str). Kun lapsi tulee päiväkotiin, hän on oppinut suurimman osan kielen säännöistä ja äänteistä. Tämän jälkeen on vain yhdisteltävä eri lausetyyppejä uusilla tavoilla ja lisättävä uusia sanoja hänen sanavarastoonsa.
Miksi tyttäreni sanoi jalat oikein jonkin aikaa ja palasi sitten kutsumaan niitä jaloiksi?
Todellisuudessa hän ei ole ”palannut takaisin” lainkaan, vaan hän on mennyt eteenpäin. Kun hän pikkulapsena käytti sanaa jalat, hän vain matkui kuulemaansa. Mutta nyt hän on oppinut monikon muodostamista koskevan säännön, jonka mukaan sanan loppuun lisätään s-äänne. Hän siis soveltaa uutta sääntöään kaikkiin substantiiveihin – myös sääntöpoikkeuksiin, kutenjalka/jalat. Hän tekee luultavasti samoin, kun hän oppii lisäämään ed:n verbien menneeseen aikamuotoon, ja sanoo esimerkiksi he standed up, kunnes hän oppii, että stand/stood on poikkeus sääntöön. Lopulta hän selvittää kaiken, mutta nyt voit olla varma, että tämä on edistystä; se on todiste siitä, että hän on menossa jäljittelyä pidemmälle ja todella oppii englannin kielen säännöt.
Kuinka lapsi, joka ei osaa edes sitoa omia kenkiään, voi hallita niinkin monimutkaista järjestelmää kuin englannin kieli?
Vaikka vanhempien pienten lasten kanssa käyttämä ”vauvapuhe” saattaa auttaa heitä kielen oppimisessa, monet kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että tämä ei edelleenkään voi selittää sitä, miten imeväis- ja pikkulapset voivat omaksua näin monimutkaisen järjestelmän niin helposti.
Lapsen on paljon helpompaa omaksua kieli vauvana ja pikkulapsena kuin saman lapsen on opittava vaikkapa ranskaa korkeakoulun luokkahuoneessa 18 vuotta myöhemmin. Monet kielitieteilijät sanovat nykyään, että vastasyntyneen aivot on jo ohjelmoitu oppimaan kieltä, ja itse asiassa vauva tietää jo syntyessään vaistomaisesti paljon kielestä. Tämä tarkoittaa, että ihmisen on yhtä luonnollista puhua kuin linnun laulaa tai hämähäkin kehrätä verkkoa. Tässä mielessä kieli voi olla kuin kävely: Kyky kävellä on geneettinen, ja lapset kehittävät kävelykyvyn riippumatta siitä, yrittääkö kukaan opettaa sitä heille. Samalla tavalla lapset kehittävät kyvyn puhua riippumatta siitä, yrittääkö kukaan opettaa heitä vai ei. Tästä syystä monet kielitieteilijät uskovat, että kielitaito on geneettistä. Tutkijat uskovat, että voi olla olemassa ”kriittinen ajanjakso” (joka kestää suunnilleen vauvaiästä murrosikään), jonka aikana kielen oppiminen on vaivatonta. Näiden tutkijoiden mukaan aivojen rakenteessa tapahtuu murrosiän aikana muutoksia, ja sen jälkeen uuden kielen oppiminen on paljon vaikeampaa.
Kielentutkijat ovat alkaneet olla syvästi kiinnostuneita selvittämään, mitä yhteistä kaikilla maailman noin 5 000 kielellä on, koska se voi kertoa meille, minkälainen kielitietämys on todella synnynnäistä. Näyttää esimerkiksi siltä, että kaikissa kielissä käytetään vokaaliäänteitä aah, ee ja ooh – samoja vokaaliäänteitä, joita vauva tuottaa ensimmäisenä. Tutkimalla kieliä kaikkialta maailmasta kielentutkijat toivovat saavansa selville, mitä yhteisiä ominaisuuksia kaikilla kielillä on ja ovatko nämä ominaisuudet jotenkin kiinteästi sisäänrakennettuja ihmisaivoihin. Jos on totta, että vauvoilla on jo syntyessään paljon kielitaitoa sisäänrakennettuna, se auttaa selittämään, miten on mahdollista, että hyvin pieni lapsi – ilman opetusta ja älykkyysosamäärästä riippumatta – omaksuu nopeasti ja helposti niin monimutkaisen kielijärjestelmän, että yksikään muu eläin tai kone ei ole sitä koskaan hallinnut.
Lisätietoja
Pecchi, Jean Stillwell. 1994. Lapsen kieli. Lontoo: Routedge.
Pinker, Steven. 1994. The Language instinct. New York: W.W.Morrow.
”Playing the Language Game”. Ohjelma kaksi: Ihmisen kielen omaksuminen. Ihmisen kieli -sarja. Videokasetti. New York: Equinox Films, 1995.
Smith, Neil. 1989. The Twitter Machine: Reflections on Language. Oxford: Blackwell.
FAQ by: Betty Birner
Lataa tämä asiakirja pdf-muodossa.
Kiinnostuitko lisää tästä aiheesta? Tutustu Language in Children ja muihin LSA:n kirjoihin täällä.