Laskennalliset kulut vs. ennakkomaksut: An Overview
Yrityksillä on mahdollisuus maksaa kuluja etukäteen tietyistä liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvistä kustannuksista. Tämä voi synnyttää taseeseen kirjanpitomerkinnän, jota kutsutaan ennakkoon maksetuiksi kuluiksi tai laskennallisiksi kuluiksi. Kirjanpidollisia tarkoituksia varten sekä ennakkoon maksetut menot että siirtovelat kirjataan yrityksen taseeseen, ja ne vaikuttavat myös yrityksen tuloslaskelmaan, kun niitä oikaistaan.
Sen vuoksi, että yritys ei välittömästi hyödy hankinnoistaan, sekä ennakkoon maksetut menot että siirtovelat kirjataan yrityksen taseeseen varoiksi siihen asti, kunnes menot realisoituvat. Sekä ennakkomaksut että siirtovelat ovat ennakkomaksuja, mutta näiden kahden yleisen kirjanpitotermin välillä on joitakin selkeitä eroja. Kuten jäljempänä käsitellään, yksi tärkeimmistä eroista on aika. Sekä taseen varat että velat on tapana eriyttää ja jakaa rivieränsä lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin.
Key Takeaways
- Kummatkin ennakkomaksut ja laskennalliset kulut ovat ennakkomaksuja, mutta näiden kahden yleisen kirjanpitotermin välillä on selviä eroja.
- Erojen ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta kuluja voidaan raportoida ja kirjanpitoon kirjata täsmällisesti.
- Ennakkomaksut merkitään taseeseen vaihto-omaisuudeksi, kunnes ostosta saatava hyöty realisoituu.
- Ennakkomaksut, joita kutsutaan myös laskennallisiksi kuluiksi, kuuluvat pitkäaikaisten varojen luokkaan.
Laskennalliset kulut
Laskennalliset kulut, joita kutsutaan myös laskennallisiksi kuluiksi, kuuluvat pitkäaikaisten varojen luokkaan. Kun yritys maksaa käteisvaroina maksun, jonka kulutus ei tapahdu välittömästi tai jonka kulutusta ei ole suunniteltu tapahtuvan seuraavan 12 kuukauden aikana, syntyy siirtovelkojen tili, jota pidetään taseen pitkäaikaisena omaisuuseränä. Laskennallisen menoerän täysimääräinen käyttö tapahtuu vasta vuosien kuluttua alkuperäisen hankinnan tekemisestä.
Esimerkiksi yritykselle, joka laskee liikkeelle joukkovelkakirjalainoja pääoman hankkimiseksi, aiheutuu liikkeeseenlaskuprosessin aikana huomattavia kuluja. Näitä voivat olla asiakirjojen laatimiseen liittyvät lakimiespalkkiot, joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijan investointipankkimaksut tai kirjanpitopalveluihin liittyvät palkkiot, jotka kaikki voivat nousta yritykselle satojatuhansiksi dollareiksi. Velan liikkeeseenlaskupalkkiot voidaan luokitella laskennallisiksi kuluiksi, ja yritys voi käyttää osan kuluista tasaisesti pois joukkovelkakirjalainan 20- tai 30-vuotisen juoksuajan aikana.
Yleisiä laskennallisia kuluja voivat olla esimerkiksi käynnistyskulut, uuden tehtaan tai laitoksen hankinta, muuttokulut ja mainoskulut.
Ennakkoon maksetut kulut
Monet hankinnat, jotka yritys tekee ennakkoon, kategorisoidaan ennakkoon maksettujen kulujen nimikkeellä. Nämä ennakkoon maksetut menot ovat sellaisia, jotka yritys käyttää tai kuluttaa loppuun vuoden kuluessa ostosta, kuten vakuutukset, vuokrat tai verot. Siihen asti, kunnes ostosta saatava hyöty realisoituu, ennakkomaksut merkitään taseeseen vaihto-omaisuudeksi. Jos yritys esimerkiksi maksaa vuokranantajalleen joulukuussa 30 000 dollaria tammikuun ja kesäkuun välisenä aikana maksetuista vuokrista, yritys voi sisällyttää maksetun kokonaissumman vaihto-omaisuuteensa joulukuussa. Kun jokainen kuukausi kuluu, vuokran ennakkomaksutiliä pienennetään kuukausittaisella vuokran määrällä, kunnes 30 000 dollarin kokonaismäärä on käytetty loppuun.
Keskeiset erot
Kaikki ennakkomaksut ja siirtovelat ovat tärkeitä osa yrityksen kirjanpitoprosessia. Sinänsä näiden kahden termin välisen eron ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta kustannukset voidaan raportoida ja kirjata mahdollisimman tarkasti.
Kun yritys realisoi kulujaan, se siirtää ne tuloslaskelmaan, jolloin tulos pienenee. Tällöin etuna on se, että kulut jakautuvat paremmin ja niiden vaikutus nettotulokseen on pienempi.