Samuel HaynesEdit
Haynes osallistui ensimmäiseen maailmansotaan osana Ison-Britannian siirtomaaponnistuksia ja kohtasi paljon pahoinpitelyä ja pilkkaa yhdessä työtoveriensa kanssa. Palattuaan Belizeen hänestä tuli osa Belizen työväenliikkeitä, ja hänet yhdistetään helposti 22. heinäkuuta 1919 alkaneeseen Ex-Servicemen’s Riotiin. Sen jälkeen kun mellakka oli tukahdutettu, Haynes alkoi organisoida Belizen Universal Negro Improvement Associationin (UNIA) haaraa ja edisti sen johtajan, jamaikalaisen Marcus Garveyn vierailua. Garvey värväsi Haynesin työskentelemään kanssaan Yhdysvalloissa, mikä teki Belizen UNIA:n johtajattomaksi suurimmaksi osaksi 1920-lukua ja vaikutti epäsuorasti Isaiah Morterin kiistaan. Haynes kirjoitti hymnin todennäköisesti vastauksena siihen, että kolonialismi tukahdutti belizeläisten identiteetin. Ylväs kieli ja kohottavat sanoitukset viittasivat Belizen entiseen asemaan orjayhteiskuntana, joka oli velkaa metsätaloudesta saaduille voitoille, ja yhdistivät sen taitavasti Belizen siirtomaakauden päättymiseen, joka huipentui 21. syyskuuta 1981. Laulu oli alun perin nimeltään ”Land of the Gods”, tervehdys järjestäytyneen uskonnon yleistymiselle Belizessä.
PUPEdit:n ylistys
People’s United Party -puolueen johtaman kansallismielisen liikkeen saapuessa paikalle etsittiin uusia symboleja belizeläiselle identiteetille. PUP oli uhmannut siirtomaajärjestystä laulamalla ”God Bless America” kuninkaallisen hymnin ”God Save the King” (tai Queen) sijasta. Itsenäistyessään hallitseva PUP nimesi ”Land of the Free” Belizen viralliseksi hymniksi ja soitti sitä tunteikkaissa itsenäisyysjuhlallisuuksissa 21. syyskuuta. Useimmat belizeläiset hyväksyivät valinnan, mutta valittivat, ettei siitä ollut äänestetty Belizen asukkaiden keskuudessa.
Yleisiä valituksia sen jälkeenEdit
Hymni on joutunut kritiikin kohteeksi arvostelijoiden taholta, jotka syyttävät, että sen kieli on arkaistista eikä vetoa uuteen sukupolveen belizeläisiä, jotka joka tapauksessa ovatAmandalan kirjeenvaihtaja Naomi Burn ehdotti, että ”miehuus” korvattaisiin ”kunnialla”, jotta sanoitukset olisivat merkityksellisempiä naisille. On myös todettu, että hymnissä ei koskaan mainita naisia, vaan ainoastaan miehiä. Vuonna 1998 noin 2 000 belizeläiselle naiselle tehdyssä tutkimuksessa kysyttiin, kuinka tärkeää olisi sisällyttää naiset kansallislauluun. 14,6 prosenttia vastasi ”erittäin tärkeää”, 19,7 prosenttia ”jokseenkin tärkeää” ja 63,4 prosenttia ”ei kovin tärkeää”.
Kansallismieliset kirjoittajat ovat väittäneet, että hymnin viittaukset Baymeniin jättävät huomiotta nykyisen Belizen monikulttuurisen monimuotoisuuden, ja he ovat ehdottaneet useita korvaavia vaihtoehtoja. Viimeisimmän tämänkaltaisen valituksen esitti maya-mestissosyntyinen kirjeenvaihtaja Clinton Luna, joka ehdotti Amandala-viikkolehden viimeaikaisissa numeroissa, että kertosäkeessä olisi korvattava ilmaisu ”Belizen maaperän poikia” ilmaisulla ”Baymenin klaanin poikia”. Sanomalehti itse on aiemmin esittänyt samansuuntaisia väitteitä. Amandalan toimittaja Henry Gordon kuitenkin vastusti myöhemmässä numerossa, että mikään hymnissä ei edusta minkäänlaista ennakkoluuloa mitään Belizen etnistä ryhmää kohtaan.
Belizeläiset puhuvat monenlaisia kieliä, mukaan lukien englantia, espanjaa, kolmea eri mayakieltä sekä äidinkielisiä kieliä, joita puhuvat moninaiset kiinankieliset asukkaat, garinagu, itä-intialainen väestö ja mennoniittiyhteisö. Virallinen englanninkielinen hymni on jäänyt sukupolvien ajan lasten mieleen, mutta sitä ei välttämättä ymmärretä. Koska kriol on kieli, joka yhdistää kaikkia belizeläisiä heidän äidinkielestään riippumatta, Leela Vernon käänsi laulun krioliksi vuonna 2011 toivoen, että sanojen merkitys ymmärrettäisiin paremmin.