Laksatiivien väärinkäyttö: epidemiologia, diagnoosi ja hoito

Laksatiiveja on käytetty terveystarkoituksiin yli 2000 vuoden ajan, ja suurimman osan tästä ajasta on esiintynyt laksatiivien väärinkäyttöä tai väärinkäyttöä. Laksatiiveja väärinkäyttävät henkilöt voidaan yleensä luokitella johonkin neljästä ryhmästä. Ylivoimaisesti suurimman ryhmän muodostavat syömishäiriöstä, kuten anoreksiasta tai bulimia nervosasta, kärsivät henkilöt. Laksatiivien väärinkäytön esiintyvyyden on raportoitu vaihtelevan noin 10 prosentista 60 prosenttiin tähän ryhmään kuuluvista henkilöistä. Toinen ryhmä koostuu yleensä keski-ikäisistä tai vanhemmista henkilöistä, jotka alkavat käyttää laksatiiveja ummetuksen yhteydessä mutta jatkavat niiden liikakäyttöä. Tämä malli voi perustua tiettyihin uskomuksiin siitä, että päivittäiset suolenliikkeet ovat välttämättömiä hyvän terveyden kannalta. Kolmanteen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka harrastavat tietynlaista urheiluharjoittelua, mukaan lukien urheilulajit, joissa on asetettu painorajoja. Neljänteen ryhmään kuuluvat salakavalasti laksatiivien väärinkäyttäjät, jotka käyttävät lääkkeitä aiheuttaakseen näennäistä ripulia ja joilla voi olla näennäishäiriö. Normaali suolen toiminta koostuu ravintoaineiden, elektrolyyttien ja veden imeytymisestä suolistosta. Suurin osa ravintoaineista imeytyy ohutsuolessa, kun taas paksusuoli imee pääasiassa vettä. Saatavilla on erityyppisiä laksatiiveja, kuten stimuloivia aineita, suolaliuosta sisältäviä ja osmoottisia tuotteita, täyteaineita ja pinta-aktiivisia aineita. Useimmin väärinkäytetyt laksatiivit kuuluvat stimuloivaan luokkaan. Tämä saattaa liittyä stimulanttien nopeaan vaikutukseen erityisesti syömishäiriöistä kärsivillä henkilöillä, sillä he saattavat virheellisesti uskoa, että he voivat välttää kalorien imeytymisen siitä aiheutuvan ripulin kautta. Laksatiivien väärinkäyttöön liittyviä lääketieteellisiä ongelmia ovat muun muassa elektrolyytti- ja happo-/emäsmuutokset, jotka voivat vaikuttaa munuais- ja sydän- ja verisuonijärjestelmään ja jotka voivat olla hengenvaarallisia. Reniini-aldosteronijärjestelmä aktivoituu nestehukan vuoksi, mikä johtaa turvotukseen ja akuuttiin painonnousuun, kun laksatiivin käyttö lopetetaan. Tämä voi johtaa siihen, että laksatiivien väärinkäyttö jatkuu, kun potilas tuntee itsensä turvoksissa ja on lihonut. Hoito aloitetaan suurella epäilyksellä erityisesti silloin, kun potilaalla on vuorotellen ripulia ja ummetusta sekä muita ruoansulatuskanavan vaivoja. Seerumin elektrolyyttien ja happo- ja emästilan tarkistamisella voidaan tunnistaa henkilöt, jotka saattavat tarvita lääketieteellistä stabilointia, ja vahvistaa väärinkäytön vakavuus. Kun laksatiivien väärinkäyttö on tunnistettu, ensimmäinen askel laksatiivien väärinkäytön hoidossa on määritellä, mikä voi edistää käyttäytymistä, kuten syömishäiriö tai käyttö, joka perustuu väärään tietoon siitä, mikä on terveellinen suolistotapa. Ensimmäinen toimenpide olisi lopettaa stimuloivien laksatiivien käyttö ja korvata ne kuitu-/osmoottisilla lisäravinteilla, joita käytetään normaalin suolen toiminnan aikaansaamiseksi. Koulutusta ja jatkohoitoa saatetaan tarvita terveellisen suoliston ylläpitämiseksi. Jos kyseessä on syömishäiriö, psykiatriseen hoitoon ohjaaminen on välttämätöntä, jotta voidaan vähentää riippuvuutta laksatiiveista painon ja muodon muuttamiseksi.