Lääketieteellistä toimintaa ohjaavien eettisten periaatteiden tulisi toimia kehyksenä, kun tehdään lääketieteellisiä päätöksiä. Eettisten dilemmojen ilmaantuessa paras lähestymistapa on miettiä näitä eettisiä periaatteita loogisesti ja metodisesti.
Beneficence ja Non-maleficenceEdit
Beneficence tarkoittaa ”hyvän tekemistä”, kun taas non-maleficence tarkoittaa ”ei tehdä pahaa”. Käytännössä lääketieteen harjoittajilla on eettinen vastuu pyrkiä tekemään sitä, mikä on heidän potilaidensa edun mukaista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jotkin lääketieteelliset toimenpiteet voivat vaikuttaa hyödyllisiltä, mutta niihin voi liittyä myös mahdollisuus aiheuttaa haittaa. Itse asiassa voidaan väittää, että lähes kaikki lääketieteelliset hoidot ja toimenpiteet vahingoittavat potilasta jollakin tavalla, mutta kyse on pikemminkin hyödyn suuruudesta verrattuna mahdollisten riskien suuruuteen.
Lääkäri on diagnosoinut iäkkäämmällä rouvalla nivelreuman, ja hän haluaa määrätä tulehduskipulääkettä kivun lievittämiseksi ja tulehduksen vähentämiseksi. – Beneficence
Herra ei kuitenkaan halua, että potilaalle kehittyy ruoansulatuskanavan verenvuotoa, joka on NSAID-lääkkeiden yleinen sivuvaikutus erityisesti iäkkäillä – Non-maleficence
Autonomia ja suostumusEdit
Autonomia on potilaan oikeus tehdä tietoon perustuva, pakottamaton päätös omasta terveydenhuollostaan. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö sivuuttaa tämän periaatteen, koska hän uskoo, että jokin muu päätös olisi potilaan kannalta parempi, puhutaan paternalismista. Terveydenhuollon ammattilaisen ei pitäisi koskaan kumota itsenäistä päätöstä, mutta kaikki päätökset eivät ole itsenäisiä. Jotta potilaalla olisi itsemääräämisoikeus, hänellä on oltava kyky vastaanottaa, säilyttää ja toistaa hänelle annetut tiedot edellyttäen, että tiedot ovat täydellisiä ja että ne annetaan hänelle tavalla, jonka hän ymmärtää.
Syöpälääkäri kertoo rintasyöpää sairastavalle potilaalle, että hoitovaihtoehtoina on kaksi vaihtoehtoa, joko kokonainen rintarauhasen poistoleikkaus tai rintarauhasen poistoleikkaus osittainen poistoleikkaus, johon yhdistetään sädehoito. Potilas päättää, että hänelle tehdään totaalinen mastektomia – Autonomia
Onkologi päättää, että rintasyöpäpotilaalle tehdään totaalinen mastektomia – Paternalismi
Suostumus on autonomian jatke, ja sitä on monenlaista. Implisiittisestä suostumuksesta on kyse silloin, kun lääkäri olettaa, että tietyt potilaan toimet tai kehonkieli viittaavat siihen, että potilas on antanut suostumuksensa lääkärin suunnittelemalle toiminnalle. Suullinen suostumus on ilmaistu silloin, kun potilas on suullisesti antanut lääkärille luvan ryhtyä aiottuun toimenpiteeseen. Kirjallinen suostumus on dokumentoitu todiste siitä, että potilas on yleensä allekirjoituksellaan antanut suostumuksensa toimenpiteeseen. Kirjallinen suostumus olisi saatava vasta suullisen suostumuksen jälkeen. Täysin tietoon perustuva suostumus on suostumus, joka annetaan sen jälkeen, kun kaikki toimenpidettä koskevat tiedot on annettu. Täysin tietoinen suostumus, sekä kirjallinen että suullinen, olisi mahdollisuuksien mukaan saatava ennen mitä tahansa toimenpidettä, tutkimusta tai hoitoa.
Potilas, jolla on nielurisatulehdus, on korva- ja korvatulehdusosastolla, ja lääkäri lähestyy ruiskun kanssa. Potilas ojentaa vasemman kätensä lääkärin suuntaan. Lääkäri ottaa näytteen hänen verestään. – Implisiittinen suostumus
Lääkäri kysyy sitten, voiko hän mitata potilaan verenpaineen. Potilas vastaa myöntävästi. – Ilmaistu suullinen suostumus
Sitten lääkäri pyytää potilasta antamaan suostumuksensa leikkaukseen lukemalla ja allekirjoittamalla lomakkeen, jolla suostutaan nielurisaleikkaukseen sen jälkeen, kun potilaalle on selitetty toimenpiteen riskit ja hyödyt. Potilas lukee ja allekirjoittaa asiakirjan ja ilmaisee halunsa toimenpiteeseen. – Täysin tietoon perustuva kirjallinen ja suullinen suostumus
Totuuden kertominenEdit
Totuuden kertomisen eettinen periaate on prosessi, jossa lääkäri antaa potilaalle kaikki tiedossa olevat tiedot tämän terveydestä. Se antaa potilaalle mahdollisuuden saada täydelliset tiedot ja mahdollistaa näin ollen autonomian ja suostumuksen eettiset periaatteet. Huomionarvoinen seikka, joka on aina otettava huomioon, on se, että jotkut potilaat eivät halua tietoja. Siksi on tärkeää kysyä potilaalta, haluaako hän tietää vai ei. Ainoa muu (erittäin harvinainen) tapaus, jolloin on hyväksyttävää olla kertomatta potilaalle totuutta, on silloin, kun potilaalle voi koitua haittaa siitä, että hänelle kerrotaan, esim. ”Jos kerrotte, että minulla on syöpä, tapan itseni!”.
LuottamuksellisuusTiedon luottamuksellisuusTiedon luottamuksellisuusTiedon luottamuksellisuuden eettinen periaate takaa sen, että potilasta koskeviin lääketieteellisiin tietoihin pääsevät käsiksi vain ne tahot, joiden tietoihin potilas on antanut pääsynsä autonomisella ja täydellä ja täydellisellä tietoon perustuvalla suostumuksella. Luottamuksen saavuttaminen terveydenhuollon ammattilaisten ja heidän potilaidensa välillä edellyttää luottamuksellisuuden säilyttämistä. Salassapitovelvollisuus voidaan rikkoa, jos potilaan jakamat tiedot viittaavat mahdolliseen vaaraan yleiselle turvallisuudelle tai jos tuomioistuin määrää sen.
Lääkäri ilmoittaa potilaalle, että hän ei voi ajaa autoa äskettäin diagnosoidun epilepsian vuoksi. Potilas suostuu, mutta ajaessaan eräänä aamuna töihin lääkäri näkee miehen ajavan. Lääkärin on ilmoitettava asiasta paikalliselle ajoviranomaiselle yleiseen turvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi.
Elämän säilyttäminenMuutos
Eettisenä periaatteena elämän säilyttämisessä on tahto hoitaa potilaan sairautta tavoitteena elämän pidentäminen. Loppujen lopuksi useimmat potilaat haluavat elää pidempään; useimmat lääkärit ovat ehkä tulleet ammattiinsa pelastaakseen henkiä. Tämä periaate voidaan kumota, jos potilas on tehnyt testamentin, jossa hän ilmoittaa, ettei häntä haluta elvyttää.
OikeudenmukaisuusEdit
Oikeudenmukaisuus tarkoittaa asioiden ja ihmisten aseman jakautumista yhteiskunnassa. Lääketieteellisessä ympäristössä oikeudenmukaisuuteen kuuluu terveydenhuollon resurssien jakaminen oikeudenmukaisella tavalla. Tämä voi olla tasapuolinen jako (egalitarismi) tai koko yhteiskunnan kokonais- tai keskimääräisen hyvinvoinnin maksimointi (utilitarismi).
Neljän aiheen menetelmäEdit
Neljän aiheen menetelmä on tapa tarjota kehys, jossa eettisen kysymyksen edessä oleva kliinikko voi analysoida tapausta objektiivisessa muodossa. Jonsenin, Sieglerin ja Winsladen vuonna 1982 kehittämä Neljän aiheen menetelmä sisältää seuraavat asiat, ja ne ovat linjassa eettisten periaatteiden Autonomia, Beneficence, Non-maleficence ja Justice kanssa:
- Lääketieteelliset indikaatiot ( Beneficence ja Non-Maleficence)
- Potilaan mieltymykset ( Autonomia)
- Elämänlaatu (Beneficence, Non-Maleficence ja Autonomia)
- Kontekstuaaliset piirteet ( Oikeudenmukaisuus ( Justice : Loyaliteetti ja oikeudenmukaisuus)
Jonsen,A. R., Sieglar, M., Winslade, W.J,( 2012) Clinical Ethics: a practical approach to ethical decisions in medicine. McGraw-Hill: New York
Lääketieteeseen sovellettavat eettiset teoriat ovat:
- Konsequentialismi
- Deontologia
Lääketieteeseen sovellettavat eettiset periaatteet ovat:
- Beneficence
- Non-maleficence
- Autonomia
- Konsentraatio
- Totuuden kertominen
- Luottamuksellisuus
- Hengen säilyttäminen
- Oikeudenmukaisuus
.