Nuoruusvaiheessa käsitys oman seksuaalisuuden tai sukupuolen kyseenalaistamisesta ja siihen liittyvistä moninaisista osa-alueista voi nousta esiin, kun identiteetin rakentuminen alkaa muotoutua. Se on vaihe, jossa usein tapahtuu tutkimista, oppimista ja kokeilemista. Vaikka joillakin nuorilla ei ole juurikaan ongelmia itsensä identifioimisessa, monet nuoret kohtaavat tässä vaiheessa paljon hämmennystä ja epävarmuutta. Heillä voi olla vaikeuksia ymmärtää seksuaalisuuttaan, seksuaalista suuntautumistaan, sukupuoli-identiteettiään tai sitä, sopivatko he mihinkään ennakko-odotuksiin ja sosiaalisiin normeihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 57 %:lla ihmisistä oli ensimmäisen kerran kyseenalaistavia ajatuksia seksuaalisuudestaan tai sukupuolestaan 11-15-vuotiaana.
Amerikkalaisen psykologiyhdistyksen (American Psychological Association) mukaan:
Nuoruus voi olla kokeilujen aikaa, ja monet nuoret saattavat kyseenalaistaa seksuaalisia tunteitaan. Seksuaalisten tunteiden tiedostaminen on normaali nuoruusiän kehitystehtävä. Joskus nuorilla on samaa sukupuolta olevia tunteita tai kokemuksia, jotka aiheuttavat hämmennystä heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tämä hämmennys näyttää vähenevän ajan kuluessa, ja eri yksilöillä on erilaisia tuloksia.
Käyttäytyminen ja kehitysEdit
Sarah Gardnerin mukaan ihmisen käyttäytymistavat perustuvat viiteen perustarpeeseen: selviytyminen, rakkaus ja kuuluminen, valta, vapaus ja nautinto. Yksilö muuttaa käyttäytymistään tyydyttääkseen nämä tarpeet. Kyseenalaistavien nuorten kohdalla osa tai kaikki näistä tarpeista eivät täyty. Kun yksi tai useampi näistä tarpeista ei täyty, heidän käyttäytymisensä voi kärjistyä, hämmentyä tai lannistua yrittäessään tyydyttää tarvetta joko selviytyä, tuntea itsensä rakastetuksi tai kuuluvan joukkoon, saavuttaa vapautta, saada valtaa tai tuntea nautintoa.
Sukupuoli-identiteetti on ratkaisevassa asemassa nuoren yksilön kehityksessä, koska se on suuri osa hänen henkilökohtaista sosiaalista identiteettiään. Sukupuoli-identiteetin muodostumiseen liittyvään hämmennykseen ja kyseenalaistamiseen voi vaikuttaa tarve sopeutua sukupuolikuvioihin tai noudattaa valtavirtayhteiskunnan rakentamia sosiaalisia ihanteita. Syntymähetkellä määriteltyä sukupuolta eli syntymäsukupuolta ei aina voida korvata käsitteillä sukupuoli-identiteetti ja sukupuolirooli. Syntymäsukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat kuitenkin identiteetin eri osatekijöitä, eikä sukupuoli-identiteetti välttämättä kehity syntymäsukupuolen suuntaan. Sukupuoli-identiteetti ei ole sama kuin sukupuolirooli; sukupuoli-identiteetti on keskeinen minäkäsitys, kun taas sukupuolirooliin liittyy perinteisesti maskuliinisiksi ja feminiinisiksi ajateltujen sosiaalisesti rakentuneiden merkkien (vaatetus, maneerit, käyttäytyminen) omaksuminen. Syntymäsukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolirooli ovat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään, ja kukin näistä on myös erillään seksuaalisen vetovoiman suunnasta. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden sosiaaliset konstruktiot voivat myös olla hämmennystä aiheuttavana tekijänä nuorille; se voi vaikuttaa siihen, miten he kokevat, että heidän on käyttäydyttävä, jos he samaistuvat tiettyihin sukupuoli-identiteetteihin tai seksuaalisiin suuntautumisiin.
Tietoisuus seksuaalisesta suuntautumisesta vaikuttaa vahvasti sukupuoli-identiteetin muotoutumiseen. Nämä kaksi ovat yhtä tärkeitä yksilön kehitystä edistäviä tekijöitä nuoruusvaiheessa. Nuoren yksilön seksuaalisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen kyseenalaistaminen tulee esiin monissa tilanteissa; kokemuksesta tai sen puutteesta riippumatta. Esimerkiksi henkilö, joka yleisesti ottaen identifioi itsensä homoseksuaaliksi, saattaa myös olla seksuaalisessa kanssakäymisessä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta ei välttämättä koe olevansa biseksuaali. Lisäksi yksilö voi myös identifioitua tiettyyn seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen ilman, että hänellä on yhtään tai vain joitakin seksuaalisia vuorovaikutussuhteita tai kokemuksia.
SosiaalinenEdit
Sosiaalinen näkökulma on merkittävä tekijä, joka voi aiheuttaa sen, että kyseenalaistavat nuoret tuntevat olevansa turvattomassa ympäristössä seksuaalisuutensa tai sukupuolensa määrittelyssä. Ikätovereiden ja muiden yhteiskunnan jäsenten sosiaalisen hyväksynnän tarve murrosiässä antaa yksilölle tunteen kuulumisesta joukkoon; siksi hylkäämisen tai syrjinnän pelko voi estää nuoria kertomasta julkisesti epävarmasta identiteetistään.
Heteronormatiivisuus voi osaltaan vaikuttaa siihen, että nuoret epäröivät kertoa julkisesti sukupuoli-identiteetistään ja seksuaalisuudestaan. Tämä voi johtua siitä, että voi tuntea, ettei sovi heteroseksuaalisuuden, maskuliinisuuden tai feminiinisyyden sosiaalisiin konstruktioihin – jotka ovat ihanteita, jotka eivät välttämättä sisällä muiden sukupuolten ja seksuaalisuuksien poikkeuksia ja eroja. Choin ja työtovereiden mukaan ”väärinymmärrys ja tuntemattoman pelko ovat todennäköisesti suurimmat vaikuttajat sukupuolen hyväksymiseen liittyvässä kiistassa. Koska kuulumisen tunne on yksi viidestä perustarpeesta, yksilö saattaa pelätä toiseen sukupuoleen siirtymistä aiheuttaen sisäisen konfliktin.” Heteronormatiivisuuden sosiaalinen konstruktio liittyy suoraan binääriseen sukupuoleen; nämä kaksi konstruktiota ehdollistetaan valtavirrassa usein hyväksytyimmiksi, mikä vaikuttaa muiden sukupuolten ja seksuaalisuuksien hyväksyntään, sellaisten, jotka eivät ehkä sovi näihin normeihin tai jotka ovat häilyviä useiden kategorioiden välillä.
Jotkut nuoret välttelevät tulemista ulos tai edes seksuaalisen suuntautumisensa tunnustamista homofobian vuoksi. Lesbo-, homo- tai biseksuaali-identiteettinsä tai muun identiteettinsä tunnustaminen voi tehdä lopun hämmennyksestä. Sukupuoli-identiteetin osalta termejä niille, jotka eivät noudata sukupuolen binääristä järjestelmää, ovat esimerkiksi genderqueer, agender tai sukupuolineutraali. The Journal of Counselling & Development -lehdessä julkaistussa artikkelissa todetaan: ”Seksuaalivähemmistöt kokevat kahdenlaista leimausstressiä, jotka eroavat toisistaan stressin objektiivisen ja subjektiivisen luonteen perusteella. Jatkuvan luonteensa vuoksi leimausstressiä voidaan luonnehtia krooniseksi stressitekijäksi, jota seksuaalivähemmistöt kohtaavat, mikä asettaa heidät suurempaan riskiin ruminatiivisen selviytymistyylin kehittymiselle kuin henkilöt, jotka eivät ole seksuaalivähemmistöjä.” Kun yksilö kokee, ettei mikään olemassa olevista sukupuoli-identiteetin termeistä päde häneen tai että hän ei sovi tarkasti mihinkään binääriin, se voi usein johtaa paineen, yksinäisyyden, epänormaalin ja toivottomuuden tunteisiin.
American Psychological Associationin mukaan henkilöillä, jotka kamppailevat seksuaalisuutensa tai sukupuoli-identiteettinsä tunnustamisen kanssa, voi olla korkeampi riski kokea itsemurha-ajatuksia, masentuneisuutta, suojaamatonta sukupuolisuhdetta tai kääntyä haitallisten selviytymismekanismien, kuten huumeiden väärinkäytön, alkoholinkäytön tai itsensä vahingoittamisen puoleen. Tutkimukset osoittavat, että kyseenalaistavilla nuorilla on suurempi riski joutua uhriksi, itsemurha-ajatuksiin sekä huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöön jopa enemmän kuin lesbo-, homo- ja biseksuaalinuorilla, mikä saattaa johtua sekä hetero- että LGB-vertaisten taholta tapahtuvasta marginalisoinnista.”
Nuorten edunvalvojat -järjestö (Advocates for Youth Organization) toteaa, että ”tutkimuksissa on todettu, että on olemassa yhteyksiä itsemurhayrityksen yrittämisen ja sukupuoleen kuulumattomuuden välillä.” Kyseenalaistaville murrosikäisille henkilöille ei ole tärkeää vain ikätovereiden hyväksyntä, vaan yhtä tärkeää on myös perheen hyväksyntä. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan saa perheeltään tarvitsemaansa tukea kyseenalaistamisprosessin aikana. Ryan C. ym. San Franciscon valtionyliopistosta toteavat: ”GLBTQ-nuoret, joiden perheet ovat torjuvampia, ilmoittavat kahdeksan kertaa todennäköisemmin yrittäneensä itsemurhaa, lähes kuusi kertaa todennäköisemmin raportoivansa korkeasta masennuksesta, yli kolme kertaa todennäköisemmin käyttävänsä laittomia huumeita ja kolme kertaa todennäköisemmin olevansa suuressa riskissä sairastua HIV:iin ja sukupuoliteitse tarttuviin tauteihin kuin ne GLBTQ-nuoret, joiden perheet ovat vähemmän hylkääviä.” Sosiaalinen yhteisö on ratkaiseva tekijä, joka edistää ihmisen hyvinvointia ja mielenterveyttä. Yksilöt kokevat usein myönteisempää suhtautumista seksuaaliseen suuntautumiseensa ja sukupuoli-identiteettiinsä tuen ja myönteisen vahvistuksen kautta, erityisesti perheen, ystävien ja tuttavien taholta.
Kysymyksiä kyseenalaistavat ja tukea saavat nuoret voivat usein elää tyydyttävää ja tervettä elämää ja kulkea läpi tavanomaisen murrosikäisen kehitysprosessin; ne, jotka kohtaavat kiusaamista, syrjäytymistä tai muita sorron muotoja, ovat todennäköisemmin vaarassa kokea itsemurha-ajatuksia ja ryhtyä riskialttiisiin toimintoihin, kuten suojaamattomaan seksiin sekä alkoholin ja huumeiden käyttöön. Kyseenalaistavilla nuorilla on suurempi riski joutua uhriksi, itsemurha-ajatuksiin sekä huumeiden ja alkoholin väärinkäyttöön kuin lesbo-, homo- ja biseksuaalinuorilla, mikä saattaa johtua sekä hetero- että LGB-vertaisten syrjäytymisestä. Sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvään epävarmuuteen liittyvä ahdistuneisuus- tai masennushäiriö on luokiteltu Maailman terveysjärjestön ICD-10-luokituksessa seksuaalisen kypsymisen häiriöksi kohdassa ”Seksuaaliseen kehitykseen ja suuntautumiseen liittyvät psykologiset ja käyttäytymishäiriöt”. Seksuaalinen suuntautuminen itsessään ei ole häiriö, eikä sitä ole luokiteltu tähän nimikkeeseen. Se eroaa myös ego-dystonisesta seksuaalisesta suuntautumisesta, jossa seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä tukahdutetaan tai kielletään.
Tukea ja apuaMuokkaa
Monissa LGBT-opiskelijaryhmissä ja -kirjallisuudessa on mukana kyseenalaistamista; homo-straight-allianssiryhmien tapauksessa näin tehdään osittain siksi, että opiskelijoita ei pakoteta leimaamaan itseään tai valitsemaan seksuaalista identiteettiä. Paineet, leimat ja pelko ikätovereiden ja yhteiskunnan harjoittamasta syrjinnästä saattavat lannistaa monia kohtaamaan sukupuolen ja seksuaalisuuden kyseenalaistamisen kautta kehittyneet ongelmat. Ystävien ja perheen tuki on tärkeää nuoruusvaiheessa, sillä silloin ihminen kehittää identiteettiään ja kokee suurimmat fyysiset ja psyykkiset muutokset. LGBTQ-yhteisö on muodostanut monia tukiryhmiä, auttamiskeskuksia ja verkkotiloja, jotka voivat auttaa nuoria, jotka etsivät ohjausta ja tarjoavat hyödyllistä tietoa sukupuolen ja seksuaalisuuden kyseenalaistamisesta. Psykologian ammattilaiset suosittelevat kyseenalaistaville henkilöille avun hakemista esimerkiksi terapian, tukiryhmien, verkkoyhteisöfoorumien, mielenterveysjärjestöjen, itsemurhia ehkäisevien pelastusrenkaiden ja neuvonnan kaltaisten alustojen kautta.
Esimerkki kansallisesta organisaatiosta, joka on omistautunut tarjoamaan kriisinhallinta-, tuki- ja itsemurhien ehkäisypalveluja LGBTQ-nuorille, on The Trevor Project. Se tarjoaa palveluja, kuten Trevor Lifeline, TrevorChat, TrevorText ja Trevor Support Centre.