Kymmenen faktaa Duke Ellingtonista

6. Vuonna 1933 Duke Ellington ja hänen orkesterinsa kiersivät ensimmäistä kertaa Euroopassa ja saivat innostuneen vastaanoton. Tämä aloitti monien mielestä heidän menestyksekkäimmän vuosikymmenensä, joka tuotti sellaisia tunnettuja kappaleita kuin ”Sophisticated Lady” (1933), ”Prelude To A Kiss” (1938), ”Take The A Train” (1939) ja ”I Got It Bad” (1941).
7. Toisen maailmansodan päätyttyä big bandien suosio väheni. Ellington piti orkesterin kasassa läpi seuraavien vuosien tukemalla sitä sävellyskorvauksillaan. Yhtyeen ura herätettiin henkiin esiintymällä Newportin jazzfestivaaleilla heinäkuussa 1956. Tämä esiintyminen toi hänen musiikkinsa myös uuden sukupolven faneille.
8. Vuonna 1965 hän oli Pulitzerin musiikkipalkinnon ehdokkaana, mutta lopulta palkintoa ei jaettu sinä vuonna. Tuolloin 66-vuotias hän vitsaili: ”Kohtalo ei halua minun olevan kuuluisa liian nuorena”. Vuonna 1999 hänelle myönnettiin postuumisti erityinen Pulitzer-palkinto ”hänen syntymänsä satavuotisjuhlavuoden kunniaksi tunnustuksena hänen musiikillisesta nerokkuudestaan, joka muistutti esteettisesti demokratian periaatteista jazzin välityksellä ja antoi näin lähtemättömän panoksen taiteelle ja kulttuurille”.
9. 70-vuotispäivänään Ellington esiintyi Valkoisessa talossa presidentti Richard Nixonille ja kokoontuneille vieraille. Duken isä oli kuitenkin ehtinyt ennen häntä – hän työskenteli siellä hovimestarina 1920-luvulla Warren G. Hardingin hallinnon aikana.
10. Ellington kuoli 24. toukokuuta 1974. Hänen viimeiset sanansa olivat: ”Musiikki on se, miten elän, miksi elän ja miten minut tullaan muistamaan”. Hänen hautajaisiinsa osallistui yli 12 000 ihmistä.