Kuusi naisasiaa emojien avulla
Date:
Originally published on Medium.com/@UN_Women
COVID-19 on vaikuttanut lähes kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin terveydestä kotielämään, työllisyyteen ja maailmantalouteen. Pandemia ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat todella korostaneet yhteiskunnan riippuvuutta naisista ja epätasa-arvoa, jota he ovat kohdanneet niin pitkään.
COVID-19:n torjunnan etulinjassa naiset ovat terveydenhuollon ammattilaisia, yhteisön vapaaehtoisia, kuljetus- ja logistiikkapäälliköitä, tiedemiehiä ja muita. Ja kotona naiset joutuvat kohtaamaan lisääntyneitä palkattomia hoitotyövelvoitteita sekä heikompaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden saatavuutta ja lisääntynyttä perheväkivallan riskiä.
Katsokaa tarkemmin joitakin kiireellisiä kysymyksiä, joita naiset kohtaavat COVID-19:n aikana, ja pyydämme teitä käyttämään ääntänne ja foorumeitanne sanan levittämiseen.
Tänä #WorldEmojiDay-päivänä, kyllä, sellainen päivä on olemassa, käytä sosiaalista mediaa (ja hymiöitä!) liittyäksesi meihin puhuaksesi näistä asioista lataamalla ja jakamalla naisia ja COVID-19:tä käsitteleviä hymiöpuheenvuorojemme GIF-kuvia, jotka ovat saatavilla täällä: https://trello.com/c/F5X5IkhF
1) Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta
Ennen pandemiaa arvioiden mukaan yksi kolmesta naisesta kokee väkivaltaa elämänsä aikana.
Taloudellisten ja sosiaalisten rasitusten kasvaessa ja kun liikkumista rajoitetaan lukitus- ja kotona pysymistä koskevilla ohjeistuksilla, väkivaltatapaukset todennäköisesti lisääntyvät.
Kotona perheväkivallasta selviytyneet saattavat jäädä loukkuun pahoinpitelijänsä kanssa, ja heidän mahdollisuutensa tukipalveluihin, terveydenhuoltoon ja oikeusjärjestelmiin ovat rajalliset.
Ja julkisilla paikoilla naiset ovat suuremmassa vaarassa joutua väkivallan kohteeksi, kun he liikkuvat autioissa julkisissa tiloissa ja liikennevälineissä.
2) Sukupuolten väliset palkkaerot
Ympäri maailmaa naiset ovat COVID-19-vastausten etulinjassa, sillä he muodostavat enemmistön terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltohenkilöstöstä, erityisesti sairaanhoitajina, kätilöinä ja kunnallisina terveydenhuoltohenkilöstön työntekijöinä, ja he muodostavat enemmistön palveluhenkilökunnasta terveydenhuoltolaitoksissa siivoojina, pesulanpitäjinä ja ruokapalvelun tarjoilijoina.
Siltikin terveydenhuollon työvoimassa on keskimäärin noin 28 prosentin sukupuolten välinen palkkaero.
Kun ammatti ja työaika otetaan huomioon, sukupuolten välinen palkkaero on 11 prosenttia.
Vaikka terveydenhuoltoala suoriutuu hyvin naisten osallistumisen osalta, siellä esiintyy edelleen naisten syrjintää ansiotulojen osalta, ja naisten kokopäivätyöllisyys ja johtotehtävät ovat jäljessä.
3) Digitaalinen sukupuolten välinen kuilu
Opiskelusta verkossa on tullut uusi normaali.
Mutta kaikki eivät voi jatkaa opintojaan verkossa koulujen ollessa suljettuina COVID-19-pandemian vuoksi, koska internet-yhteys on edelleen etuoikeus.
Monet ympäri maailmaa, myös köyhien kotitalouksien tytöt, eivät voi osallistua etäopiskeluun, koska heillä ei ole tarvittavia välineitä, taitoja ja teknologioita.
Tytöillä, naisilla ja syrjäytyneillä ryhmillä oli jo ennestään vakava haitta siitä, että heillä on vähiten mahdollisuuksia käyttää teknologiaa, ja kun COVID-19-pandemia on siirtänyt niin monia jokapäiväisen elämän osa-alueita verkkoon, yhteyksien puute on muuttunut entistä hälyttävämmäksi, mikä on pahentanut olemassa olevaa sukupuolten välistä epätasa-arvoa.
”COVID-19 on ollut sukupolveen häiritsevin maailmanlaajuinen voima. Ja siellä, missä on häiriöitä, on potentiaalia rakentaa uudelleen, ideoida uudelleen ja luoda radikaalisti parempi maailma”, kirjoittivat YK:n naisten pääjohtaja Phumzile Mlambo-Ngcuka ja Plan internationalin toimitusjohtaja Anne-Birgitte Albrectsen äskettäin julkaistussa kannanotossaan. Ja aika toimia on nyt.
4) Epävirallinen työ ja epävakaus
COVID-19-pandemia on vaikuttanut syvästi naisten toimeentuloon ja tuloihin.
Naiset ansaitsevat tyypillisesti vähemmän ja heillä on epävarmempi työpaikka kuin miehillä.
Taloudellisen toiminnan pysähdyttyä pandemian aikana epävirallisella sektorilla työskentelevien naisten mahdollisuudet ansaita elantonsa ovat heikentyneet dramaattisesti.
Tulojen ja palkkatyön menetyksen lisäksi monet naiset joutuvat jongleeraamaan myös palkattoman hoiva- ja kotityön lisääntymisen kanssa.
Tämä voi muuttua. Meidän kaikkien tehtävänä on jakaa palkattoman koti- ja hoivatyön aiheuttama lisätaakka kotona ja puhua sen puolesta, että COVID-19:n aiheuttamaan taloudelliseen shokkiin vastataan sukupuolitietoisesti, mukaan lukien epävirallisen sektorin naisten tukeminen.
5) Kuukautisköyhyys ja leimautuminen
Naiset ja tytöt ovat joutuneet kohtaamaan syrjintää kuukautistensa aikana jo ennen pandemiaa.
Jossain päin maailmaa heitä pidetään likaisina, koskemattomina tai häpeällisinä. Olipa kyse sitten rahan puutteesta tyynyjen, tamponien tai muiden tuotteiden ostamiseen, käymälöiden saatavuudesta tai syrjivistä laeista ja käytännöistä, kuukautiset vaikuttavat syvästi naisiin ja tyttöihin, erityisesti maailman köyhimpiin.
Naisten ja tyttöjen on erityisen haastavaa hoitaa kuukautisiaan turvallisesti ja arvokkaasti kriisin aikana.
Turvallisen veden, sanitaation ja hygieenisten olosuhteiden tarjoaminen on välttämätöntä ihmisten terveyden suojelemiseksi. Silti nykyään maailmanlaajuisesti 500 miljoonalla naisella ja tytöllä ei arviolta ole riittäviä tiloja kuukautishygienian hallintaan. Tämä asettaa naiset ja heidän perheensä suuremmalle tartuntariskille.
Kuukautiset eivät pysähdy COVID-19-pandemiaan, eikä myöskään meidän pitäisi pyrkiä murtamaan kuukautisiin liittyviä haitallisia tabuja ja lopettamaan kuukautisköyhyyttä.
Meidän on jatkossakin puhuttava ihmisoikeuden puolesta hoitaa kuukautiset turvallisesti ja arvokkaasti ja edistettävä turvallista sanitaatiota kaikkina aikoina.
6) Aliedustus terveydenhuollon johtajina
Maat eri puolilla maailmaa kiittävät tänään terveydenhuollon työntekijöitä.
Naisten osuus terveys- ja sosiaalihuollon työvoimasta on 70 prosenttia, ja he ovat todennäköisemmin etulinjan terveydenhuollon työntekijöitä, erityisesti sairaanhoitajina, kätilöinä ja lähihoitajina. Tämä altistuminen lisää naisten infektioriskiä.
Itse asiassa naispuolisten terveydenhuoltohenkilöstön tartunnat ovat jopa kolme kertaa suuremmat kuin heidän miespuolisten kollegojensa tartunnat.
Naiset jäävät kuitenkin edelleen päätöksenteon taka-alalle, ovat aliedustettuina terveydenhuoltoalan johtotehtävissä ja puuttuvat COVID-19-vastatoimien keskiöstä.
Hoitohenkilökunnan kiittämisen ohella vauhdittakaamme myös pitkän aikavälin rakennemuutosta. Tarvitsemme lisää naisjohtajia globaalilla terveysalalla ja muualla, jotta voimme varmistaa, että naisten ja tyttöjen ainutlaatuiset tarpeet otetaan huomioon COVID-19:n vastatoimissa.