”Kun Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan, eikö niin?” kirjoittaja sanoi ikään kuin olisi juuri kirjoittanut jonkin ikivanhan aksiooman. Kuunneltuaan miehensä kertovan, kuinka hän oli jättänyt tärkeän työhaastattelun väliin autovian vuoksi, tämä kuuden lapsen äiti vakuutti itsensä Jumalan hyvästä kaitselmuksesta: jos Jumala sanoo ”ei” yhdelle tilaisuudelle, voit olla varma, että hänellä on jonossa sinulle toinen tilaisuus.
Sehän on lohduttavaa.
Mutta kuten moni muukin raamatulliselta kuulostava lausahdus, tämäkään ei oikeastaan ole Raamatussa. Se ei ole siitä syystä väärin, mutta meidän ei myöskään pitäisi omaksua tällaisia sanontoja siksi, että ne muistuttavat jossain määrin Uutta testamenttia.
Maailma on täynnä uskonnollisia kliseitä, ja niiden tarttuvuuden ja lyhyyden vuoksi niillä on ainutlaatuinen voima kutoutua ajatteluumme ja muovata hengellisiä intuitiotamme. Tietämättämme alamme tarkastella maailmaa ja tehdä päätöksiä nokkelien latteuksien luettelon mukaan Jumalan sanan sijaan.
Mitä vikaa siinä on?
Mutta tarttuvuus ei ole ongelma. Raamattu tarjoaa meille runsaasti lyhyitä, teräviä ja vakavia sanontoja, jotka Jumala haluaa meidän kätkevän sydämeemme. Sananlaskut ovat ilmeisin esimerkki, mutta myös profeetat ja apostolit ilmentävät salomonista taitoa läpitunkevien yksiviivaisten sanontojen esittämisessä.
Kysymys ei ole muodosta, vaan sisällöstä. Kysymys, joka meidän on esitettävä, kuuluu: ”Kun Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan”, kuvaako toteamus ”Kun Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan” täsmällisesti sitä, mitä Raamattu opettaa Jumalan kaitselmuksesta elämässämme?
Esteiden poistaminen ei ole välttämätön merkki siitä, että Jumala on ”avannut meille oven”.
Ensinnäkään kieli ”avoinna olevista oviaukoista” on löydettävissä Uudesta testamentista. Kun Paavali ja Barnabas palasivat Antiokiaan, he selittivät äskettäisen lähetysmenestyksensä johtuneen siitä, että Jumala oli avannut ”uskon oven pakanoille” (Ap. t. 14:27). Paavali kertoi korinttilaisille, että Efesossa hänelle oli avattu ovi tehokkaaseen työhön (1. Kor. 16:9). Hän käytti samaa kieltä kuvaillessaan tilaisuutta Troaksessa (2. Kor. 2:12) ja pyysi kolossalaisia rukoilemaan, että Jumala avaisi ovia suuremmille evankeliumin mahdollisuuksille.
Toiseksi, Jumala on meitä varten ja johtaa kaitselmustaan nimenomaan meidän hyvyyttämme silmällä pitäen (Room. 8:28). Niinpä lausuman taustalla oleva impulssi, sikäli kuin siinä tunnustetaan Jumalan lempeä asenne lapsiaan kohtaan, on järkevä. Jopa silloin, kun meitä kohtaavat vaikeudet, Jumala toimii näissä koettelemuksissa meidän hyväksemme, koska hän rakastaa meitä.”
Ovatko avoimet ovet aina hyväksi?
Mutta siinä ei ole kaikki, mitä Raamattu opettaa. Jopa Paavalin lausunto siitä, että Jumala tekee kaiken yhdessä meidän parhaaksemme (Room. 8:28), voidaan ottaa käyttöön takuuna siitä, että äskettäinen auto-onnettomuuteni johtaa uudempaan ja parempaan midsize pickupiin. Aineellisen mukavuutemme vahvistaminen ei ole Jumalan kaitselmuksen ensisijainen tavoite. Se, miten Raamattu määrittelee ”hyvän” ja miten se opettaa meitä tulkitsemaan niin sanottuja avoimia ovia, on yhtä elintärkeää kuin suosittujen raamatuntekstien ulkoa opetteleminen.
Kontrassaan suureen osaan populaarista ajattelua, se, mitä koemme avoimiksi oviksi, ei välttämättä osoita, että vaellamme Jumalan tahdossa. Kun Jumala esimerkiksi käski Joonan saarnata Niniveen ja hän pakeni kohti Tarsista, oliko hänen rajoittamaton kykynsä löytää Tarsikseen menevä laiva osoitus siitä, että Jumala oli avannut hänelle oven? Ei.
Oliko rikkaan miehen hedelmällinen maa, suuri varallisuus ja valtavat säästöt osoitus siitä, että hän vaelsi lähellä Jumalaa ja että hänen pitäisi jäädä varhain eläkkeelle (Luuk. 12:13-21)? Tuskin. Esteiden poistaminen ei ole välttämätön merkki siitä, että Jumala on ”avannut meille oven”.
Ovatko suljetut ovet aina huonoja?
Eikä meidän pitäisi nähdä vastustusta osoituksena siitä, että Jumala on sulkenut oven. Kun Paavali kertoi korinttilaisille tehokkaan työn ovesta, jonka Jumala oli avannut hänelle, hän lisäsi: ”ja vastustajia on paljon” (1. Kor. 16:9). Se, että Jumala avaa oven, voi tarkoittaa, että vaikeudet odottavat juuri kynnyksen takana. Rauhan puute ei myöskään tarkoita, että ovi olisi suljettu. Ovi oli avoinna palvelutyölle Troaksessa, mutta Paavali oli sielussaan levoton, kunnes hän löysi Tituksen, joten hän lähti ja lähti Makedoniaan (2. Kor. 2:12-13).
On mahdollista kokea jumalallista vastustusta suunnitelmiamme kohtaan. Kun etenemme eteenpäin ylpeydellä ja ylimielisyydellä, elämä voi olla täynnä tarpeettomia vaikeuksia (Jaak. 4:6). Ikkunan etsiminen ei paljon auta, ennen kuin olet käsitellyt ylpeytesi.
Ikkunan etsiminen ei paljon auta, ennen kuin olet käsitellyt ylpeytesi.
Viitseliäisyys tuo usein ärsyttäviä sudenkuoppia jokapäiväiseen elämäämme, ja orjantappuroiden pensasaidat näyttävät usein suljetuilta oviaukeilta (Sananl. 15:19). Laiskuri jatkaa helpompien olosuhteiden odottamista, vaikka Jumala yksinkertaisesti odottaa, että hän harjoittaisi Hengen voimaannuttamaa ahkeruutta ja alkaisi avata omia oviaan.
Oksien ja ikkunoiden arvioiminen
Miten siis erotamme suljetut ovet ja avoimet ikkunat? Sen sijaan, että luottaisimme siihen, mitä pidämme suotuisina olosuhteina, ja sitten merkitsisimme nämä tilanteet avoimiksi oviksi tai suunnitelluiksi ikkunoiksi, Jumala kutsuu meitä suuntaamaan itsemme hänen tahtonsa mukaan, sellaisena kuin se on ilmoitettu Raamatussa, ja arvioimaan asiayhteytemme sen mukaisesti.
Voi olla, että se, minkä arvioimme suljetuksi oveksi, on normaalia vastarintaa, joka liittyy siihen, että elämme langenneessa maailmassa; orjantappurot ja orjantappurot vaivaavat meitä jokaista (ne vain vaivaavat laiskureita terävämmin). Niin sanottu suljettu ovi voi olla sellainen vaikeus, jonka sotilas kokee hyökätessään vihollisalueelle. Evankeliumin palvelutyötä koskevia suunnitelmiamme vastustavat usein pimeyden hengelliset voimat (Ef. 6:10-20). Meidän ei pidä odottaa muuta.
On myös mahdollista, että Jumala jättää meidät joksikin aikaa huoneeseen, jonka ovi on tiukasti kiinni – ilman avoimen ikkunan tarjoamaa virkistystä. Job vaelsi Jumalan tahdossa, mutta silti häntä ahdisti sarja mieltäylentäviä koettelemuksia. Hän etsi kaihoisasti ikkunaa, mutta kaikki pysyi kuitenkin tiukasti sinetöitynä ja naulattuna kiinni. Kun Jumala sulkee oven, hän saattaa jättää sinut hetkeksi pimeyteen, kunnes hän puhuu sinulle pyörremyrskystä.
Jumala saattaa jättää meidät joksikin aikaa huoneeseen, jonka ovi on tiukasti suljettu – ilman avoimen ikkunan tarjoamaa virkistystä.
”Kun Jumala sulkee oven, hän avaa ikkunan” ei ole puhekielinen viisaus, jonka varaan kannattaa rakentaa elämää. Se on aivan liian pelkistetty, jotta se voisi ottaa huomioon Jumalan kaitselmuksen rikkaan rakenteen, ja se huijaa meitä ajattelemaan, että elämän pitäisi olla yksi suotuisa olosuhde toisensa jälkeen (tai suotuisa olosuhde välittömästi epäsuotuisan jälkeen).
Mahdollisesti Jumala avasi tuon ikkunan, jotta sinulla olisi paikka, johon voit heittää hurskastelevan kuuloisia latteuksia. Aloita tästä.