Kummeliturskan suurin kysyntä on ollut Euroopassa. Kummeliturska on jaettu pääasiassa kolmeen pääasiallista tasoon – tuore, jäädytetty ja jäädytetty filee. Tuore kummeliturska saadaan pääasiassa eurooppalaisesta tuotannosta ja tuonnista. Pakastettu kummeliturska ja pakastettu kummeliturskafilee tulevat tehokkaasti tuonnista ja eurooppalaisista jalostusyrityksistä.
Kummeliturska on yleisin Argentiinassa tarjottava kalalaji, ja naudan- ja kananlihan ohella Hake Milanesa on vakiovaihtoehto kaikissa argentiinalaisissa ravintoloissa, jotka tarjoilevat Milanesaa, joka on yksi maan kansallisruoista.
Espanjassa kulutetaan eniten kummeliturskaa Euroopassa, 6 kiloa vuodessa henkilöä kohden. Tämä vastaa noin puolta kaikesta Euroopassa syödystä kummeliturskasta. Vaikka Espanjan kummeliturskan ja muiden kalojen kulutus on vähentynyt viime vuosikymmenellä (maailman toiseksi suurin kalan kulutus Japanin jälkeen), kummeliturskan osuus on edelleen noin kolmannes koko kalan kulutuksesta Espanjassa. Muita maita, jotka syövät paljon kummeliturskaa, ovat Ranska, Italia ja Portugali.
Espanjassa ravintolat ostavat tuoreen kummeliturskan useimmiten vähittäiskauppiaiden kautta. Jalostettuja kummeliturskatuotteita jakelevat kuitenkin kummeliturskan tukkukauppiaat. Kalakauppiaat, julkiset markkinat ja hypermarketit myyvät kummeliturskaa eri muodoissa: pakastettu filee, filee skin-on, filee skin-off jne.
Ranskassa kala ostetaan yleensä supermarketeista. Koska eurooppalaista kummeliturskaa ei ole riittävästi, ranskalaiset tukkukauppiaat ostavat tuoretta kummeliturskaa ulkomailta, kuten Argentiinasta ja Namibiasta, ja vievät sitä sitten Espanjaan. Tuore kummeliturska viedään enimmäkseen Espanjaan.
Italiassa hotellit, ravintolat, supermarketit ja institutionaaliset ostajat ostavat paljon mereneläviä. Vähittäis- ja tukkukauppiaat ostavat kuitenkin suurimman osan jäädytetyistä kummeliturskafileistä myytäväksi toreilla.
Irlannissa kummeliturska on suosittu kala, jota myydään tuoreena Atlantin valtamerestä supermarketeissa ja paikallisten kalakauppiaiden toimesta.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa kummeliturskakalaa käytetään kala- ja ranskalaisten perunoiden (fish and chips) raaka-aineena.
Kaupallisesti myytävät muodot Muokkaa
Kummeliturskaa myydään jäädytettyinä, kalanäytteenä, kalanäytteinä, fileinä tai fileinä, tuoretta kalaa, poltettua kalaa tai suolaa.
Ostokriteerit Muokkaa
Kummeliturskafileetä tai muuta kummeliturskatuotetta ostaessaan kuluttajien tulisi etsiä kummeliturskaa, jonka liha on valkoista ja jossa ei ole merkkejä ruskettumisesta, kuivuudesta tai harmaudesta sekä meriveden raikas tuoksu.
Kalastusmuokkaus
Syvänmeren kummeliturskan pääasiallinen pyyntimenetelmä on ensisijaisesti troolaus, ja matalan veden kummeliturskaa pyydetään enimmäkseen rannikkotroolilla ja pitkäsiimapyynnillä. Kummeliturskaa tavataan lähinnä Lounais-Atlantilla (Argentiina ja Uruguay), Kaakkois-Tyynellämerellä (Chile ja Peru), Kaakkois-Atlantilla (Namibia ja Etelä-Afrikka), Lounais-Tyynellämerellä (Uusi-Seelanti) sekä Välimerellä ja Mustallamerellä (Italia, Portugali, Espanja, Kreikka ja Ranska).
Ylihyödyntäminen
Ylihyödyntämisen vuoksi Argentiinan kummeliturskasaaliit ovat laskeneet rajusti. Noin 80 % täysikasvuisesta kummeliturskasta on ilmeisesti kadonnut Argentiinan vesiltä. Argentiinan kummeliturskakannan ei odoteta katoavan, mutta kanta voi olla niin alhainen, ettei se ole enää kannattavaa kaupalliselle kalastukselle. Lisäksi tämä vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, koska monet ihmiset menettävät työpaikkansa kalastusalalla. Toisaalta Argentiinan kummeliturskan hinnat nousevat niukkuuden vuoksi. Tämä on vähentänyt vientiä, mikä vaikuttaa viime kädessä talouteen.
Chilessä merenelävien, erityisesti chileläisen kummeliturskan, vienti on vähentynyt dramaattisesti. Kummeliturskan vienti on vähentynyt lähes 19 prosenttia. Suurin syy tähän laskuun on helmikuussa 2010 tapahtunut Chilen maanjäristys ja tsunami. Nämä katastrofit tuhosivat useimmat jalostuslaitokset, erityisesti kalajauhoa ja pakastettuja fileitä valmistavat teollisuusyritykset.
Euroopan kummeliturskasaaliit ovat selvästi alle historiallisen tason, koska kummeliturska on ehtynyt Välimerellä ja Mustallamerellä. Lasku on kuitenkin voinut johtua useista eri tekijöistä, kuten liian suuresta vuotuisesta kokonaissaaliista, kestämättömästä kalastuksesta, ekologisista ongelmista, nuorten saaliista tai rekisteröimättömistä saaliista.
Worldwide Fund for Nature -järjestön (WFNF) mukaan ainoa kummeliturskalaji, jota ei tällä hetkellä kalasteta liikaa, on Namibian edustalla esiintyvä kap-kummeliturska. Namibia on ainoa maa, joka on nostanut kummeliturskakiintiötään 130 000 tonnista (130 000 pitkää tonnia; 140 000 lyhyttä tonnia) vuonna 2009 145 000 tonniin (143 000 pitkää tonnia; 160 000 lyhyttä tonnia) vuonna 2010. Lisäksi Namibian kalastusministeriö noudattaa erittäin tiukkoja sääntöjä kummeliturskan pyynnissä. Esimerkiksi kummeliturskan pyyntikielto kestää noin kaksi kuukautta, syys- ja lokakuussa, kantojen tasosta riippuen. Tätä sääntöä on sovellettu kummeliturskakannan uusiutumisen varmistamiseksi. Täydentävät rajoitukset kieltävät kummeliturskan troolikalastuksen alle 200 metrin (656 jalan) syvyisissä vesissä (muiden kuin kohdelajien elinympäristöjen vahingoittamisen välttämiseksi) ja sivusaaliiden minimoimiseksi.