Tykkäätkö ajaa liukuportailla? Jos olet kuten useimmat lapset, vastaus tähän kysymykseen on äänekäs ”Kyllä”! Ja miksipä ei? On hauskaa ajaa ylös ja alas noita pitkiä liikkuvia portaita.
Kun ajat liukuportailla, et ehkä tajua, että se on luultavasti yksi suurimmista ja kalleimmista koneista, joita käytät säännöllisesti. Koostaan ja kustannuksistaan huolimatta ne ovat kuitenkin itse asiassa melko yksinkertaisia koneita.
Portaat ovat pohjimmiltaan vain pitkiä liukuhihnoja. Niissä on pyöriviä ketjuja, jotka vetävät portaita jatkuvassa syklissä, jolloin syntyy liikkuva portaikko.
Tämän perusympyränmuotoisen liikkeen avulla ne pystyvät siirtämään monta ihmistä lyhyen matkan nopeasti. Liukuportaita käytetään usein alueilla, joissa monien ihmisten on liikuttava nopeasti kahden alueen välillä, mutta joissa hissit olisivat epäkäytännöllisiä. Liukuportaita on esimerkiksi yleisesti tavarataloissa, ostoskeskuksissa, hotelleissa, lentokentillä, metroissa, stadioneilla ja muissa julkisissa rakennuksissa.
Kuka siis keksi tämän ihmeellisen idean, jolla voidaan siirtää suuria ihmismääriä nopeasti, yleensä ilman jonottamista? Itse asiassa monet ihmiset keksivät idean ajan mittaan, mutta monet heistä eivät koskaan toteuttaneet sitä.
Nathan Ames patentoi ensimmäisen ”liukuportaan” vuonna 1859, kun hän keksi idean ”pyörivistä portaista”. Hän ei kuitenkaan koskaan tehnyt toimivaa mallia konseptistaan.
30 vuotta myöhemmin Leamon Souder patentoi neljä erillistä ideaa liukuportaiden kaltaisista laitteista. Amesin tavoin Souder ei kuitenkaan koskaan luonut toimivia malleja yhdestäkään ideastaan.
Viimein vuonna 1892 Jesse W. Reno patentoi ”Endless Conveyor or Elevator”. Hän valmisti myös ensimmäisen toimivan liukuportaan – hän kutsui sitä ”kaltevaksi hissiksi” – ja asensi sen New Yorkin Coney Islandin vanhan rautalaiturin varrelle vuonna 1896.
Pian tämän jälkeen George A. Wheeler patentoi omat ideansa liukuportaasta. Hän ei koskaan rakentanut toimivia malleja yhdestäkään ideastaan, mutta Charles Seeberger osti hänen patenttinsa, ja joitakin Wheelerin ideoita käytettiin Seebergerin liukuportaan prototyypissä, jonka Otis Elevator Company rakensi vuonna 1899.
Seeberger keksi myös nimen ”liukuporras” vuonna 1900. Hän kokosi sanan latinankielisistä kantasanoista scala, e ja tor, jotka hän käänsi karkeasti ”keino, josta kuljetaan”. Hänen tarkoituksenaan oli, että sana lausutaan es-CAL-a-tor. Vaikka se kuulostaa hissiltä, Seeberger ei yksinkertaisesti nimennyt liukuportaita siksi, että ne muistuttaisivat sanaa hissi.
Tänä päivänä liukuportaita on monenlaisia ja monenlaisissa paikoissa. Ehkä yksi maailman vaikuttavimmista liukuporrasjärjestelmistä on Hongkongin Central-Mid-Levels-liukuporrasjärjestelmä. Se on maailman pisin ulkona oleva liukuporrasjärjestelmä, jonka kokonaispituus on 2 600 jalkaa!