NASCARissa Wood Brothers Racing -tiimistä on tullut yksi lajin suurista numerolla 21 ajavilla autoillaan, ja se on voittanut Daytona 500 -kisan Fordille viidesti ”Tiny” Lundin, Cale Yarborough’n, AJ Foytin, David Pearsonin ja vuonna 2011 Trevor Baynen kanssa.
Organisaatio jatkaa nykyään seuraavan sukupolven käsissä.
Ei niinkään heidän voittonsa, vaan tapa, jolla Woodin veljekset mullistivat varikkopysähdysliiketoiminnan, on kuitenkin se, että heidät muistetaan parhaiten. Kuten Delano muistelee, se oli jotain, mistä he eivät olleet tuolloin tietoisia. Muiden on kuitenkin täytynyt tietää, sillä Delano sai myöhemmin tietää, että kilpailevat tiimit olivat tehneet elokuvia varikkopysähdyksistään. Erään kerran kuljettaja Bobby Alison jopa kysyi, nukkuiko Delano tunkkinsa kanssa (ennen kuin hän jäi eläkkeelle NASCAR-varikkotehtävistä vuonna 1983, Delano teki tunkkimiehenä ennätyksen 77 superspeedway-voittoa, ennätys, jota ei ole koskaan voitettu). Myös Leonard ei tiennyt, että he asettivat standardeja tulevaisuutta varten. Olin vain huolissani siitä, mikä esti minua olemasta nopeampi, hän muistelee. ’Missä olivat heikkoutemme?’ 
Delanolle veli Leonard oli avainasemassa. ’Hän oli todella hyvä keksimään ideoita, jotka nopeuttaisivat asioita’, hän sanoo. ’Minä en ollut mekaanikko, hän oli – yksi kaikkien aikojen suurimmista.’ Nykyään katsotaan yleisesti, että juuri Leonard oli se, joka loi uskomattoman nopeat varikkopysähdykset, jotka ovat nykyaikaisen kilpa-autoilun ominaispiirre.
Ei ehkä ole yllättävää, että Delano muistelee, miten Leonardin ideat nopeuttivat hänen omaa tehtäväänsä: ”Kun aloitimme, se iso vanha tunkki istui siellä itsekseen, joten päätettiin, että minun pitäisi keskittyä siihen. Se oli kovaa työtä. Kannoin sitä vyöni yläpuolella, jotta juostessani polveni eivät osuisi tunkkiin ja saisi minua menettämään tasapainoani. Leonard teki minulle myös tunkin, joka meni lopulta museoon.”
Leonard sanoo: ”Suunnittelin männän ja sylinterin niin, että sen nostamiseen tarvittiin noin kahdesta kolmeen pumppausta. Sinä teit männän sylinterin mukaan. Se oli kuin vaihde autossa. Vaihteita voi vaihtaa yksi yhteen tai niiden välityssuhde voi olla esimerkiksi 12 yhteen. Otit myös huomioon, kuinka pitkä ja painava tunkkia käyttävä henkilö oli ja kuinka paljon voimaa hän pystyi kohdistamaan kahvaan.
”Tunkit olivat painavia, ja selkäsi saattoi rasittua, kun siirryit auton toiselta puolelta toiselle, joten tein tunkin alumiinista”. Hän myös irrotti pyörät ja korvasi ne liukulevyllä, mikä varmisti, että tunkki ei päässyt kaatumaan, ja teki siitä vielä kevyemmän.
50-luvun alussa tiimit käyttivät nelipyöräisiä jakoavaimia pyöränmutterien irrottamiseen. Noin vuonna 1960 Leonard kuitenkin muistelee alkaneensa tutkia, mitä voitaisiin tehdä prosessin nopeuttamiseksi, ja aluksi siirryttiin sähköavainten käyttöön. (Delano uskoo, että tiimi saattoi olla ensimmäinen, joka käytti paineilmapistoolia.) ”Sitten aloimme kysyä, miten saisimme hylsyn nopeammin kiinni korvakkeeseen.”
Suuntaasimme hylsyn etuosan virtaviivaisemmaksi, jotta se menisi heti kiinni korvakkeeseen. Kun pyöränmutteria irrotettiin, se jäi pistorasiaan, ellei sitä ravistettu ulos, joten laitoimme siihen jousen, jotta pyöränmutterista toiseen pääsisi mahdollisimman nopeasti. Työstimme myös nastan kierteet niin, että nasta liukuu paikalleen ja lähtee liikkeelle ilman, että kierteet menevät ristiin.”
”Niinpä nostimme tunkin ylös ja vaihdoimme renkaan”, Leonard jatkaa. ’Mikä nyt oli pysähdyksen hitain osa? Se oli polttoaineen sisäänmeno.”
Indianapolisissa Chapman ja Lotuksen suunnittelija Len Terry olivat virtaviivaistaneet Lotus 38:n polttoainejärjestelmää sisäisellä venturilla sen paikallisesti valmistettuun säiliöön ja parannetulla poistoventtiilillä. Järjestelmän liitäntöjen viilaamiseen ja sovittamiseen käytettiin monta tuntia, jotta kytkennät olisivat nopeita ja mikään ei estäisi nopeaa polttoaineen virtausta. ”Kaikki tehtiin virtauksen maksimoimiseksi”, Lazenby sanoo. Tuona vuonna käytettiin ensimmäistä kertaa painovoimaista virtausta, sillä painetankkaus kiellettiin loppuvuodesta 1964. USAC:n tarkastaja haastoi Woodsin 1000 dollarin vedonlyöntiin siitä, etteivät he pysty kaatamaan tankkiin 20 gallonaa minuutissa. He eivät ottaneet vetoa vastaan, koska eivät halunneet näyttää kättään ennen kilpailua, mutta todistivat asian itselleen täyttämällä 58 gallonaa 15 sekunnissa.
Veljekset käyttivät myös aikaa pyörien ja napojen hiomiseen ja viilaamiseen sekä harjoittelivat renkaiden vaihtoa Lotuksella, vaikka se osoittautuikin loppujen lopuksi tarpeettomaksi, koska Clark ajoi täydet 500 mailia yhdellä sarjalla Firestones-renkaita.
Sivu 2 – Työn tekeminen