Tämän artikkelin avulla analysoin kriittisesti vuoden 1908 siviiliprosessilain soveltamisalaan kuuluvia toimivaltuussäännöksiä ja sitä, miten se vaikuttaa omaisuuteen, joka on luonteeltaan sekä irtainta että kiinteää. Toimivalta terminä voidaan ymmärtää sekä yleisessä että oikeudellisessa kontekstissa. Se toimii uskomuksena, joka on minkä tahansa oikeudenkäynnin taustalla oleva periaate. Toimivalta on minkä tahansa epäkohdan portti, jonka kautta eri osapuolet voivat astua riidanratkaisun portaaliin, joka myöhemmin muuttuu oikeudenkäynniksi. Myös Intian oikeusjärjestelmä on omaksunut oikeudellisen periaatteen Ubi Jus Ibi Remedium, joka tarkoittaa, että missä on oikeus, siellä on myös oikeussuojakeino, joka on englantilaisen oikeuden perusperiaate. Toimivalta on myös tuomioistuimen takaama valta tai oikeus tulkita, kuulla ja määrittää kanteen peruste ja vastaavasti antaa tuomio asiassa.
Tässä artikkelissa keskitytään yksinomaan erityyppisiin toimivaltuuksiin, niiden merkitykseen, merkitykseen, merkitykseen ja muihin kiistanalaisiin kysymyksiin omaisuuden alalla ja siihen, miten CPC:n säännökset ovat merkityksellisiä nykyaikana, kun kaikki teknologiset edistysaskeleet kehittyvät ja kasvavat jatkuvasti salamannopeasti.
Esittely:
Jurisdiction sana on johdettu latinankielisistä termeistä juris ja dicto, mikä tarkoittaa puhun lain mukaan. Itse asiassa termi Jurisdiction tulkitaan aina yhdeksi tärkeimmistä termeistä, mutta sitä ei kuitenkaan ole määritelty missään laissa. Jopa vuoden 1908 siviiliprosessilaissa (Code of Civil Procedure, 1908), joka on Intian prosessilainsäädäntö, ei mainita sitä. Toisin sanoen toimivallalla tarkoitetaan toimivaltaa tai valtaa, joka tuomioistuimella on päättää sen käsiteltävänä olevista asioista tai antaa niitä koskevia päätöksiä. Se tarkoittaa myös maantieteellistä aluetta, jolla oikeudellista tai oikeudellista toimivaltaa voidaan käyttää.
Tapauksessa Official Trustee v. Sachindra Nath korkein oikeus totesi, että toimivallan ei pidä sisältää ainoastaan toimivaltaa kuulla, vaan myös toimivaltaa kuulla ja päättää sen käsiteltäväksi esitetystä kysymyksestä ja ryhtyä sen mukaisesti toimenpiteisiin asianosaisten välille syntyneen tietyn riidan ratkaisemiseksi. Tuomioistuimen, jolla on toimivalta, sanotaan olevan toimivaltainen tuomioistuin, ja kukin maa määrittelee nimenomaisesti toimivallan omassa lainsäädäntökehyksessään, jolla on epäsuorasti tai suoraan tärkeä rooli tehokkaan hallinnon ja riita-asioiden tehokkaan hallinnan kannalta.
Voidaan siis sanoa, että toimivalta tarkoittaa pähkinänkuoressa tuomioistuimen auktoriteettia, toimivaltaa ja toimivaltaa käsitellä sen käsiteltäväksi saatettuja asioita, ja toimivallan käyttäminen edellyttää toimivallan olemassaoloa, muutoin tuomioistuimen antamaa päätöstä pidettäisiin mitättömänä.
Toimivalta voidaan jakaa karkeasti kolmeen pääryhmään:
- Territoriaalinen toimivalta
- Varallisuusoikeudellinen toimivalta
- Subjektiivinen toimivalta.
Nämä kolme luokkaa ovat olennaisia näkökohtia minkä tahansa tuomioistuimen toimivallan määrittämisessä.
Territoriaalinen toimivalta:
On olemassa tietyt alueelliset rajat, jotka määrittelevät kunkin valtion rajat. Näin ollen tuomioistuimen toimivaltaa tai valtaa, jota se voi käyttää tällaisella määritellyllä alueella käsitelläkseen tapauksia, jotka syntyvät kunniallisissa tuomioistuimissa tai tällaisella määritellyllä alueella asuville henkilöille, kutsutaan alueelliseksi toimivallaksi (Territorial Jurisdiction). Hallitus vahvistaa nämä alueelliset rajat, ja siksi tietyssä paikassa sijaitseva tuomioistuin ei voi käsitellä asiaa, joka ylittää sen alueelliset rajat. Lainsäätäjä on selkeästi määritellyt ja vahvistanut nämä säännöt. Esimerkiksi jos rikos on tehty Rajasthanin piirikunnassa, Rajasthanin piirituomarin on käytettävä tuomiovaltaa piirikunnassa eikä sen ulkopuolella.
Varallisuusoikeudellinen toimivalta:
Lain 15 §:ssä viitataan tuomioistuimen varallisuusoikeudelliseen toimivaltaan. Sen vuoksi siinä määrätään, että jokainen kanne on pantava vireille siinä alimmassa oikeusasteessa, joka on toimivaltainen käsittelemään sen. Säännöksen perimmäisenä tavoitteena on vähentää ylempien tuomioistuinten taakkaa oikeudenkäynneillä ja myös tarjota mukavuutta asianosaisille ja todistajille, joita kuullaan tällaisissa oikeudenkäynneissä. Rahallinen tarkoittaa kirjaimellisesti rahaan liittyvää asiaa, ja tuomioistuimen toimivalta määräytyy kantajan kanteessa esittämän arvion eikä sen summan perusteella, josta tuomioistuin voi antaa tuomion
A Yleistä Kuvituskuva: Sanotaan, että vähäisiä asioita käsittelevän tuomioistuimen rahallinen toimivalta on 30000 rupiaa. Sopimusrikkomuksesta johtuva 4000 rupian vahingonkorvauskanne voidaan siis käsitellä missä tahansa tuomioistuimessa, mutta oikeudenkäymiskaaren 15 pykälän mukaan kanne on nostettava alimmassa tuomioistuimessa, joka on Small Causes Court. Mutta vaikka kanne jätettäisiin kaupungin siviilituomioistuimeen ja kyseinen tuomioistuin antaisi myöhemmin päätöksen, se ei merkitsisi mitättömyyttä, ja tämä sääntöjenvastaisuus kuuluu lain 99 pykälän soveltamisalaan.
Jos kanteen arvottaminen ei ole lainkaan asianmukaista ja kantaja tarkoituksellisesti yli- tai aliarvioi vaatimuksen välttääkseen oikean tuomioistuimen tuomiovallan, tuomioistuimen velvollisuutena on palauttaa kanne jätettäväksi oikeaan tuomioistuimeen, ja se voi myös vaatia kantajaa osoittamaan arvottamisen oikeellisuuden.
Aineellista toimivaltaa koskeva toimivalta:
Se merkitsee tuomioistuimelle annettua toimivaltaa tai valtaa päättää asioista niiden luonteen perusteella. Kun otetaan huomioon asioiden moninaisuus, eri tuomioistuimilla on ollut valtuudet päättää erityyppisistä kanteista. Esimerkiksi maksukyvyttömyysasioihin, jäämistöoikeudenkäynteihin, avioeroasioihin jne. liittyviä oikeudenkäyntejä ei voida ratkaista nuoremman jaoston siviilituomioistuimessa. Tätä voidaan kutsua asialliseksi toimivallaksi, ja jos tuomioistuimella ei ole toimivaltaa kanteen asiasisällön osalta, tuomioistuimen antama päätös tai tuomio on mitätön.
Lain 16 §:ssä käsitellään kiinteää omaisuutta koskevia kanteita, ja nämä kanteet on nostettava siinä paikassa, jonka tuomiopiirissä omaisuus sijaitsee. Termiä ”kiinteä omaisuus” ei kuitenkaan määritellä missään säännöstössä, mutta vuoden 1897 General Clauses Act -laissa (General Clauses Act, 1897) on kuitenkin esitetty laaja määritelmä.
On olemassa seuraavat viisi kanteenlajia, joissa 16 pykälään voidaan vedota, nimittäin:
- Kiinteän omaisuuden jakaminen
- Kiinteän omaisuuden takaisinsaanti
- Kiinteään omaisuuteen kohdistuvat vahingonteot.
- Kiinteistöön kohdistuvan oikeuden tai edun määrääminen
- Myynti, ulosmittaus, lunastus kiinteään omaisuuteen kohdistuvan kiinnityksen tai rasitteen osalta.
Tapauksessa Harshad Chiman Lal Modi vastaan DLF Universal Ltd. korkein oikeus totesi, että CPC:n 16 §:n mukaan kanne voidaan nostaa siellä, missä kiinteä omaisuus sijaitsee tässä tapauksessa kiinteistö sijaitsi Gurgaonissa (Haryana). Delhin tuomioistuimella ei näin ollen ole toimivaltaa käsitellä kannetta. Sellaiset kysymykset kuin paikka, jossa kanteen peruste on syntynyt, tai paikka, jossa jompikumpi osapuolista asuu, ovat merkityksettömiä tällaisten kanteiden osalta.
Tapauksessa Anant Raj Industries Ltd., joka koski asianajotoimivaltaan kuuluvaa asiaa, todettiin myös, että asianajotoimivalta ei ole toimivaltainen. Vs. Balmer Lawrie and Co. Ltd. Delhi High Court toisti saman periaatteen, joka on esitetty edellä. Tapauksessa X myi P:ssä sijaitsevan tehtaan Y:lle kauppakirjalla, joka rekisteröitiin paikassa Q. Myös kauppahinta maksettiin paikassa Q. Myöhemmin Y haastoi X:n oikeuteen kiinteään omaisuuteen kohdistuneista vahingonkorvausvaatimuksista, koska X ei ollut poistanut tavaroitaan tehtaasta. Tämän seurauksena tuomioistuin katsoi, että kanne voitiin nostaa paikassa P eikä paikassa Q, koska kiinteistö sijaitsi paikassa P.
17, 18, 19 ja 20 pykälät:
Sikäli kuin lain 17 ja 18 pykälät koskevat kiinteää omaisuutta koskevia kanteita, joissa kiinteistö sijaitsee useamman kuin yhden tuomioistuimen tuomiopiirissä. Siinä annetaan toimivalta molemmille tuomioistuimille, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään asiaa, ja näin ollen kanne voidaan nostaa jommassakummassa niistä. Yleinen esimerkki: Oletetaan, että X:llä ja Y:llä on riitoja, jotka liittyvät viiteen kiinteistöön, eivätkä kaikki viisi kiinteistöä sijaitse minkään tietyn tuomioistuimen tuomiopiirissä. Kanteen peruste on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että useita kanteita ei voida nostaa, joten 17 §:ään vedoten kantaja voi nostaa kanteen missä tahansa tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä jokin kiinteistöistä voi sijaita.
Lain 19 §:ssä käsitellään irtaimeen omaisuuteen tai henkilöön kohdistuvan vahingon korvaamista koskevia kanteita, koska on aivan oikein sanottu, että irtaimisto seuraa henkilöä (Mobilia sequuntur personam). Tällaiset kanteet voidaan nostaa kantajan valinnan mukaan joko siellä, missä kanne on nostettu, tai siellä, missä vastaaja asuu tai harjoittaa liiketoimintaa. Yleinen esimerkki: X, joka asuu Mumbaissa, lyö Y:n Delhissä. Y voi haastaa X:n oikeuteen joko Delhissä tai Mumbaissa.
Kanteen aihetta sinänsä ei kuitenkaan ole määritelty missään säännöstössä, mutta asiassa Read v. Brown Fry L.J. on katsonut, että kaiken, mikä, jos sitä ei todisteta, antaa vastaajalle välittömän oikeuden tuomioon, on oltava osa kanteen aihetta. Jokainen todiste, joka on tarpeen kunkin tosiseikan todistamiseksi, ei kuulu kanteen perusteeseen. Myös asiassa Ujjal Talukdar vastaan Netai Chand Koley todettiin, että tosiseikkoja koskevaa näyttöä ei pidä sekoittaa itse tosiseikkaan. Pienikin osa kanteen perusteesta voi riittää antamaan tuomioistuimelle toimivallan sen alueen rajoissa, jossa se esiintyy
Lain 20 §:ssä käsitellään sellaisia kanteita, jotka eivät kuulu edellä mainittujen pykälien soveltamisalaan. Seuraavassa luetellaan olosuhteet, joissa kantaja voi käyttää mahdollisuuttaan nostaa kanne missä tahansa asianomaisessa tuomioistuimessa, jossa:
Kanteen peruste syntyy kokonaan tai osittain.
Vastaaja asuu, harjoittaa liiketoimintaansa tai työskentelee henkilökohtaisesti ansiotarkoituksessa.
Jos on kanssavastustajia ja joku heistä asuu, harjoittaa liiketoimintaa tai työskentelee henkilökohtaisesti ansiotarkoituksessa, edellyttäen, että tällaisessa tapauksessa a) joko annetaan tuomioistuimen lupa tai b) vastaajat eivät asu, harjoita liiketoimintaa tai työskentele henkilökohtaisesti ansiotarkoituksessa kyseisessä paikassa suostuvat tällaiseen laitokseen.
Yleinen kuvio pykälän selittämiseksi: X on kauppias Mumbaissa, Y harjoittaa liiketoimintaa Delhissä. Y ostaa Mumbaissa olevan asiamiehensä välityksellä X:ltä tavaroita ja käski X:ää toimittamaan ne Itä-Intian rautatieyhtiölle, ja X toimittaa ne. Tässä tapauksessa X voi haastaa Y:n oikeuteen tavaroiden hinnasta joko Mumbaissa, jossa kanteen peruste syntyi, tai Delhissä, jossa Y harjoittaa liiketoimintaansa.
Cyber-käyttövalta ja oikeuskäytäntö:
Kuten tiedämme, ratkaisevin kysymys, joka esitetään missä tahansa tuomioistuimessa, on kysymys toimivallasta. Ennen kuin ja ellei tuomioistuimilla ole toimivaltaa, asiaa ei käsiteltäisi tuomioistuimessa eikä tuomioistuimella olisi valtuuksia päättää mistään oikeuksista ja vastuista tai määrätä minkäänlaista rangaistusta. Internetin tulon myötä myös rikollisen toiminnan laajuus verkkoavaruudessa on kasvanut.
Vaikka kehittynyt teknologia takaa, että hallituksen ja kansalaisten välinen rajapinta on lahjomaton, mutta internetin olennainen luonne on, että sillä ei ole rajoja, ja tämä muodostaa vakavan uhan toimivaltakysymyksen kannalta. Kyberlainsäädännön toimivallan perusongelma on se, että eri puolilla maailmaa on erilaisia osapuolia, jotka ovat virtuaalisesti yhteydessä toisiinsa. Tämän seurauksena ongelmaksi muodostuu paitsi haastamispaikka myös se, millaisia oikeussuojakeinoja yksilöllä on käytettävissään?
Korkein oikeus on asiassa SIL Import v. Exim Aides Silk Importers aivan oikein huomauttanut, että oikeuslaitoksen on tulkittava lakia teknologisen kehityksen valossa, ja siihen asti, kunnes tuomioistuinten toimivallasta internet-riitojen osalta on annettu lainsäädäntöä, tuomioistuinten on tulkittava laajasti olemassa olevia lakeja tällaisten riitojen osalta. Internet-riidoista johtuvat kanteet koskevat kuitenkin useimmiten alueellista toimivaltaa, koska Internetillä ei yleensä ole maantieteellisiä tai oikeudellisia rajoja.
Keskustelussa käsiteltiin myös yhtä maamerkkitapausta, kuten Banyan Tree Holding (P) Limited v. A. Murali Krishna Reddy, joka siirrettiin jaostopenkkiin toimivaltakysymyksen ratkaisemiseksi. Tapauksen tosiseikat liittyivät tekijänoikeusrikkomukseen, ja sekä kantaja että vastaaja eivät asuneet tuomioistuimen toimialueella. Sen vuoksi tuomiota kirjoittaessaan jaostopenkki viittasi myös kahteen tapaukseen, jotka olivat tärkeitä tämän näkökohdan kannalta.
Ensiksi Casio India Co. Limited v. Ashita Tele Systems Pvt. Limited, jossa Delhin korkeimman oikeuden jaostopenkki jätti täysin huomiotta tässä tapauksessa vahvistetun periaatteen ja totesi, että pelkkä verkkosivuston käyttäminen jostakin paikasta ei ole pätevä testi toimivaltakysymyksen ratkaisemiseksi, eikä sitä näin ollen pitäisi soveltaa.
Toinen, India TV Independent News Service Pvt. Limited v. India Broadcast Live Llc And Ors., jossa jaostopenkki kannatti kyseisessä tapauksessa vahvistettua vuorovaikutteisuuden testiä toimivaltakysymyksen ratkaisemiseksi, ja vaikka vuorovaikutteisuus olisi korkeaa, vastaajan sijainnilla ei olisi merkitystä, ja toimivalta syntyisi kyseisessä paikassa.
Tämän lisäksi jaostopenkki päätti myös esittää testin, joka koskee aikomusta tehdä liiketoimi, ratkaistakseen toimivaltakysymyksen, ja tätä tuomiota on noudatettu tähän päivään asti tekijänoikeuden rikkomisen osalta. Division Bench totesi, että pelkkä vuorovaikutteinen verkkosivusto ei riitä siihen, että vastaaja kuuluu tuomioistuinvaltion tuomioistuimen toimivaltaan. Soveltaen tahallisen kohdentamisen periaatetta katsottiin, että kantajan oli osoitettava vastaajan aikomus tehdä kaupallinen kauppa verkkosivuston käyttäjän kanssa.
Prestige Developers v. Prestige Estates Projects Pvt. Ltd oli tapaus, jossa Prestige Estates oli nostanut kanteen Prestige Property Developersia vastaan. Karnataka HC käytti Banyan Treetä tässä tapauksessa. Tuomari huomasi, että vastaajan rakennustoimintaa harjoitettiin yksinomaan Keralassa.
Myynti ei tapahtuisi Bangaloressa, joten se voisi tehdä osan kanteen perusteesta passing offin osalta. Vaikka vastaajat haluaisivat siirtää omaisuuttaan kantajan maineen varassa, kuten väitetään, se tapahtuisi vain Keralassa. Toisen vastaajan tapauksessa palvelujen tarjoaminen tapahtui yksinomaan Tamil Nadussa.
Tuomioistuin katsoi, että olisi osoitettava, että kyseessä on kaupallinen liiketoimi, jotta voidaan osoittaa vastaajien harjoittaman toiminnan taso verkkosivuston käytön avulla. Yksittäinen tuomari totesi, että kantaja ei täyttänyt testiä, ja katsoi, että Bangaloren tuomioistuimella ei olisi toimivaltaa.
Kritiikki ja johtopäätös:
Yllä mainittujen tapausten perusteella olen sitä mieltä ja haluaisin kritisoida sitä, että vuoden 1908 siviiliprosessilain (Code of Civil Procedure, 1908) soveltamisalaan kuuluvat nykyiset säännöt tai säännökset eivät ole luonteeltaan ratkaisevia, kun kyse on verkkokaupoista. On korkea aika, että parlamentti ryhtyy toimenpiteisiin erityislainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tulevaisuudessa, jotta voidaan käsitellä verkkokaupan kautta syntyviä toimivaltakiistoja.
Perinteiset tavat näyttivät olevan tehottomia ja rikkovat selvästi 20 pykälää ja muita vastaavia säännöksiä, kuten edellä mainituista tapauksista käy ilmi, joissa vastaajien asuinpaikka tai kanteen peruste muuttuu merkityksettömäksi ja korvataan testeillä, kuten vuorovaikutteisuudella ja kaupallisen liiketoimen tekemisellä. Toistaiseksi kaikki erilaiset toimivallan lajit merkitsevät, että tuomioistuimilla on valtuudet tai toimivalta käsitellä tapauksia, jotka kuuluvat toimivallan piiriin sekä irtaimen että kiinteän omaisuuden osalta, kuten koodeksissa mainitaan.
Jos asia ei kuulu mainitun toimivallan piiriin, tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa käsitellä ja ratkaista sitä, ja siitä huolimatta, jos päätös tai tuomio annetaan, se tulkitaan mitättömäksi. Vuoden 2000 tietotekniikkalain 13 pykälä auttaa kuitenkin ratkaisemaan tuomioistuimen toimivaltaa verkkoavaruudessa koskevan ongelman. Siinä käsitellään sähköisen tallenteen lähettämispaikkaa, -aikaa ja -vastaanottopaikkaa.
Vaikka vuoden 2000 IT-lain 13 §:llä on ensisijainen vaikutus CPC:hen ja CrPC:hen, siitä ei olisi suurta hyötyä, koska muutoin myös yleiset toimivaltaperiaatteet ja CPC:n ja CrPC:n mukaiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan asiat henkilön toimipaikassa.
Kuten edellä on todettu, perinteiset säännöt ja määräykset, jotka on esitetty oikeudenkäymiskaaren nojalla toimivallan osalta, kuuluisivat edelleen asianomaisten valtioiden toimivaltaan, mutta niitä ei sovellettaisi kyberavaruuteen. Kyberavaruus on tunnustettava erilliseksi lainkäyttöalueeksi, koska sen enempää yksittäinen valtio kuin verkkokauppaa koskevat säännötkään eivät voisi olla tehokkaita paikkakunnan jäljittämisessä, koska internetissä ei ole maantieteellisiä rajoja.
Tässä on joitakin ehdotuksia, jotka voitaisiin ottaa huomioon, kun käsitellään lainkäyttövaltaan liittyvää ongelmaa:
Rakennetaan riippumaton elin, joka toimii riitojenratkaisufoorumina eri puolilta maailmaa tuleville henkilöille, jotta voidaan ratkaista kysymys lainkäyttövallasta tietoverkossa.
Intia on allekirjoittanut tietoverkkorikoksia koskevan yleissopimuksen, jonka Euroopan neuvosto hyväksyi vuonna 2001. Se käsittelee internetissä tapahtuvia lainrikkomuksia ja muita tietotekniikkaan liittyviä kysymyksiä.
Kansainvälisten tuomioiden täytäntöönpano intialaisissa tuomioistuimissa, mikä toimisi ainakin todisteena.
Loppujen lopuksi haluaisin päättää sanomalla, että koska Modin hallitus edistää digitalisaatiota avoimuuden varmistamiseksi, olisi päinvastoin tärkeää luoda tehokas rakenne Intian oikeudellisen kehyksen osalta, jotta toimivaltakysymykset erityisesti silloin, kun olemme tekemisissä verkkokauppojen kanssa, voitaisiin ratkaista mahdollisimman pian, sillä muutoin se uhkaisi edelleen valtion suvereniteettia.
Loppuhuomautukset:
- C.K. Takwani, Civil Procedure (8th edn, Eastern Book Company 2017) 40.
- AIR 1969 SC 823.
- C.K. Takwani, Civil Procedure (8th edn, Eastern Book Company 2017) 141.
- C.K. Takwani, Civil Procedure (8th edn, Eastern Book Company 2017) 142.
- C.K. Takwani, Civil Procedure (8th edn, Eastern Book Company 2017) 145.
- AIR 2005 SC 4446.
- AIR 2003 Delhi 367.
- Saba,’s. 17 CPC:n mukaan kanne voidaan nostaa jossakin niistä useista tuomioistuimista, joiden tuomiopiirissä kiinteistöt saattavat sijaita (SCC, 12.2.2018) viitattu 20.7.2020.
- C.K. Takwani, Civil Procedure (8th edn, Eastern Book Company 2017) 143.
- (1888) 22 QB 128.
- Ibid
- AIR 1969 Calcutta 224.
- Ibid
- C.K. Takwani, Civil Procedure (8th edn, Eastern Book Company 2017) 144.
- Ibid.
- (1999) 4 SCC 567.
- Banyan Tree Holding (P) Limited v. A. Murali Krishna Reddy, CS (OS) nro 894/2008.
- 106 (2003) DLT 554.
- 2007 (35) PTC 177 Del.
- Supra huomautus 11.
- MFA 4954 & 13696/2006 (Karnatakan korkein oikeus, 2.12.2009) (Intia).
- Ibid: Anirudh Agarwal – viimeisen vuoden oikeustieteen opiskelija, B.A. LL. B – O.P. Jindal Global University
Authentication No: AG30905272064-25-820