Korean maantiede

Syvällinen analyysi mantereen fysiografisista ja geologisista piirteistä, katso Korean niemimaa.

Koreaan kuuluu Korean niemimaa (mantere) ja 3960 läheistä saarta. Niemi sijaitsee Koillis-Aasiassa, Kiinan ja Japanin välissä. Luoteessa Amnok-joki (Yalu-joki) erottaa Korean Kiinasta ja koillisessa Duman-joki (Tumen-joki) erottaa Korean Kiinasta ja Venäjältä. Lännessä on Keltainen meri, etelässä Itä-Kiinan meri ja Koreansalmi ja idässä Japaninmeri (Itäinen meri). Merkittäviä saaria ovat Jeju-saari (Jejudo), Ulleung-saari (Ulleungdo) ja Liancourt-kalliot.

Topografiset kartat
Pohjois-Korea

Etelä-Korea

Daedongyeojido, Korean kartta

Korean pinta-ala on 223 179 neliökilometriä, mikä vastaa Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-alaa (244 100 km2) tai U.Yhdysvaltain Minnesotan osavaltiota (225 171 km2). Ilman saaria Korean niemimaan pinta-ala on 220 847 km2. Korean niemimaan pituus pohjoisesta etelään on noin 1 100 km ja idästä länteen 300 km.

Korean niemimaan etelä- ja länsiosissa on hyvin kehittyneitä tasankoja, kun taas itä- ja pohjoisosat ovat vuoristoisia. Korean korkein vuori, Paektu- tai Paektusan-vuori (2 744 m tai 9 003 ft), sijaitsee Kiinan rajalla. Paektu-vuoren eteläinen jatke, Gaema Heights -niminen ylänkö, kohosi pääosin kainotsooisen orogenian aikana ja on osittain vulkaanisen aineksen peitossa. Gaema Gowonin (Gaema-tasanko) eteläpuolella peräkkäiset korkeat vuoret sijaitsevat niemimaan itärannikolla. Tämä vuoristo on nimeltään Baekdudaegan. Merkittäviä vuoria ovat Sobaek- eli Sobaeksan-vuori (1 439 m), Kumgang- eli Kumgangsan-vuori (1 638 m), Seorak- eli Seoraksan-vuori (1 708 m), Taebaek- eli Taebaeksan-vuori (1 567 m) ja Jiri-vuori eli Jirisan-vuori (1 915 m). Alueella on useita alempia, toissijaisia vuorijonoja, joiden suunta on lähes kohtisuorassa Baekdudaeganin suuntaan nähden. Ne ovat kehittyneet mesotsooisen orogenian tektonista linjaa pitkin, ja niiden suunnat ovat periaatteessa luoteeseen.

Toisin kuin useimmat mantereen muinaiset vuoret, monet Korean tärkeät saaret ovat muodostuneet kainotsooisen orogenian aikana vulkaanisen toiminnan seurauksena. Etelärannikon edustalla sijaitseva Jeju-saari on suuri tuliperäinen saari, jonka päävuori, Halla- tai Hallasan-vuori (1 950 m) on Etelä-Korean korkein. Ulleungin saari on Japaninmerellä sijaitseva tuliperäinen saari, jonka koostumus on Jeju-doa felsisempi. Tuliperäiset saaret ovat yleensä sitä nuorempia, mitä läntisempiä.

Koska vuoristoalue on enimmäkseen niemimaan itäosassa, pääjoet virtaavat yleensä länteen. Kaksi poikkeusta ovat etelään virtaavat Nakdong-joki (Nakdonggang) ja Seomjin-joki (Seomjingang). Tärkeitä länteen virtaavia jokia ovat Amnok-joki, Chongchon-joki (Chongchongang), Taedong-joki (Taedonggang), Han-joki (Hangang), Geum-joki (Geumgang) ja Yeongsan-joki (Yeongsangang). Näillä joilla on laajat tulvatasangot ja ne tarjoavat ihanteellisen ympäristön märkäriisin viljelylle.

Korean etelä- ja lounaisrannikko muodostavat hyvin kehittyneen ria-rannikon, joka tunnetaan koreaksi nimellä Dadohae-jin. Tämä mutkitteleva rantaviiva johtaa leutoihin meriin, ja tämä rauhallinen ympäristö mahdollistaa turvallisen navigoinnin, kalastuksen ja merilevänviljelyn. Monimutkaisen rantaviivan lisäksi Korean niemimaan länsirannikolla on erittäin suuri vuoroveden amplitudi (Incheonissa, länsirannikon keskivaiheilla, vuoroveden amplitudi voi nousta jopa 9 metriin tai 30 jalkaan). Etelä- ja länsirannikolle on kehittynyt laajoja vuorovesitasankoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.