Kirjallisuudessa kirjailija käyttää kontrastia kuvatessaan kahden tai useamman kokonaisuuden välistä eroa (eroja). Esimerkiksi William Shakespearen Sonnetin 130 neljällä ensimmäisellä rivillä Shakespeare asettaa rakastajattaren vastakkain auringon, korallin, lumen ja langan kanssa.
Kontrasti on vertauksen antonyymi. Runollisissa sävellyksissä on tavallista, että runoilijat asettavat argumentiksi taidokkaan kontrastin tai taidokkaan vertauksen. Esimerkiksi John Donne ja metafyysiset runoilijat kehittivät kirjallisena keinona konstituution, jossa osoitettiin taidokas, epätodennäköinen ja yllättävä analogia. Renessanssiajan runoudessa ja erityisesti soneteissa vastakkainasettelua käytettiin samalla tavoin runoilijan argumenttina. Tällaisessa säkeistössä koko runo väittää, että kaksi näennäisesti samanlaista tai identtistä kohdetta ovat itse asiassa aivan erillisiä ja paradoksaalisesti erilaisia. Nämä voivat olla muotoa Rakkauteni on erilainen kuin kaikki muut naiset tai Minä olen erilainen kuin hänen muut rakkautensa.
1700-luvun alussa englantilaisten kirjailijoiden (erityisesti John Locken) kehittämässä teoriassa nokkeluudesta katsottiin, että arvostelukyky näkee erot samankaltaisissa asioissa tai mielikuvitus tai mielikuvitus näkee samankaltaisuuden erilaisissa asioissa, ja nokkeluus toimii oikein käyttämällä arvostelukykyä ja mielikuvitusta perusteltujen lauseiden muodostamiseksi. Lyyrisessä runoudessa kirjoittaja pyrkii usein osoittamaan, miten se, mikä näyttää olevan pelkkää arvostelukyvyn tai mielikuvituksen käyttöä, on itse asiassa nokkeluutta.
Lähteiden etsiminen: ”Kontrasti” kirjallisuus – uutiset – sanomalehdet – kirjat – tutkija – JSTOR (huhtikuu 2018) (Learn how and when to remove this template message)
 |
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on stub. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sitä. |
|
Tämä artikkeli kirjallisuuden lajityypistä on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sitä. |
 |
Tämä artikkeli retoriikasta on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sitä. |